Vaihtoehtoretkiä Budapestissa

Teksti Kinga Marjatta Pap
Kuva BudapestScenes/István Takács

Budapestin takapihat – poikkea rohkeasti kartalta

Kiinnostusta kaupunkiin ja sen syvimpiin ulottuvuuksiin pidettiin pitkään arkkitehtien hienosteluna tai nurkkakuntaisena puuhasteluna. Sosialismin aikana Mihály Rádayn perustama kaupunkisuojeluyhdistys oli uraa uurtava hanke, samoin kuin Rádayn legendaarinen televisio-ohjelma, jonka otsikosta on tullut lentävä lause: ”Lapsenlapsemmekaan eivät tule tätä näkemään” (Unokáink se fogják látni). Viime vuosikymmenien aikana on syntynyt lukuisa määrä jännittäviä projekteja, jotka avaavat kaupunkia uudella tavalla – myös unkarilaisille.

Taloja ja kävelyretkiä uusin silmin

100-vuotiaat talot -päivä järjestetään joka vuosi huhtikuussa (http://budapest100.hu/). Tällöin tiettynä vuonna rakennetut asuin- ja virastotalot avaavat ovensa ja niissä järjestetään monenlaisia tempauksia: esitelmiä, musiikkihetkosia, pukuloistoa ajan tyyliin yms. Vuoden 1944 traagisten tapahtumien 70-vuotismuiston yhteydessä syntyi ”tähtitalot”-kotisivu, josta löytyvät juutalaisten asuinpaikoiksi osoitetut talot – yllättäen monia myös Budan puolelta! Sivuille (http://www.csillagoshazak.hu/) on kerätty runsaasti yksittäisiin taloihin liittyviä henkilökohtaisia muistoja. Hanke onnistuu tuomaan lähihistorian tapahtumat iholle arkisen maantieteellisen yhtymäkohdan avulla.

Silmien avaaminen vähemmän tunnetuille ilmiöille näkyy myös kaupunkikierrosten tarjonnassa. Erikoisia kaupunkikävelyjä tarjoavat englanniksi ja unkariksi mm. salaisia puutarhoja ja suljettuja paikkoja viljelevä Imagine Budapest (http://imaginebp.hu/), aiemmin romaniväestöstään tunnettua VIII kaupunginosaa sosiologisella otteella lähestyvä Beyond Budapest (http://www.beyondbudapest.hu/) sekä kevyempi gastropainotteinen Hosszúlépés (http://www.hosszulepes.org/). Uudehko Dinamó Budapest -projekti (http://flaneurbudapest.tumblr.com/) nostaa kaupunkikävelyn filosofiselle tasolle ja tekee siitä lähes teatteria. Järjestäjinä on useimmiten innokkaita eri ammattikunnista olevia nuoria, joita yhdistää kyltymätön tiedonhalu ja epätavallinen näkökulma asuinympäristöön. Matkakirjojen tarjonnassa tätä lähestymistapaa edustaa mm. András Törökin klassikko Budapest könyv (englanniksi Budapest – A critical guide), josta ilmestyy tämän tästä laajennettuja painoksia – myös unkariksi.

Seikkailuja ohjatusti ja omin päin

Rohkeimmille on tarjolla ekstraakin ekstrampaa: opastettu (öinen) vaellus Csepelin saaren vanhojen tehtaiden bunkkereissa (https://hu-hu.facebook.com/budapestscenes) vaati jo hermojen hallintaa. Budapestin vanhojen rakennusten sokkeloissa ja kellareissa toteutetaan vapautumispelejä, joihin osallistutaan joukkueina; pelit ovat kuulemma koko Euroopan parhaita (ks. http://exitgames.hu/ tai hakusanalla ”szabadulós játék”).

Järjestettyjen ohjelmien lisäksi voi liittyä itsenäisesti (mieluiten kyllä kaveriporukassa) urbex-harrastajien seuraan [englannin termistä urban exploration]. Budapestissa ja Unkarin maaseudulla on runsaasti hylättyjä kiinteistöjä – teollisuuskiinteistöjä, neuvostojoukkojen hylkäämiä asuintaloja yms. Nämä – samoin kuin Budapestin korkeiden asuintalojen suljetut ullakot ja katot – houkuttelevat kaupunkiympäristöstä kiinnostuneita. (Kyseessä eivät ole siis talonvaltaajat eikä rötöksentekijät, vaan kaupunkiharrastajat.) Urbexia harrastaessa tulee kuitenkin varustautua asianmukaisesti: hylätyissä paikoissa saattaa olla yllättäen vastassa koiravartio, portaat ja kulkuväylät eivät ole välttämättä kaikkein turvallisimpia. Mukaan siis vähintään taskulamppu, ladattu kännykkä ja jotain kättä pitempää (pippurisuihke tms.).

Toki tuntemattomia reittejä kannattaa kulkea arkisemminkin eväin: osittain asuinkäyttöön päätyneet vanhat vesitornit (IX kaupunginosa), tuntemattomat kirkot (uusin Etele útilla, XI), vanhat yhtenäiset asuinalueet (Wekerletelep XIX, Tisztviselőtelep VIII, rautatieläisille rakennetut MÁV-lakótelep-alueet), kaupungin pikkusaaret ja -niemet (kuten Népsziget XIII, Kopaszi gát XI) tai vaikkapa syrjäiset rautatiepysäkit kaupungin alueella avaavat uusia ulottuvuuksia. Jos kulkee raitiovaunulinjan päästä päähän (Tonavanrantaa kulkeva linja 2 tai pitkät reitit 28, 1, 41), saa myös aivan uudenlaisia elämyksiä.

Budapest on edelleen turvallinen kaupunki: pääreiteiltä voi poiketa huoleti, kunhan lompakko ei vain pilkota kutsuvasti takataskusta. Arvotavarat kannattaa muutenkin jättää hotellille. Asiallisissa arkivaatteissa päiväsaikaan kulkevaa, ei näkyvästi päihtynyttä turistia ei useinkaan uhkaa vaara. Laitakaupungilla tyyli ratkaisee: kävele rauhallisesti ja itsevarmasti, kuin olisit kotikulmilla.

Avartavia kävelyretkiä!

Juttu on ilmestynyt alun perin Uusia tuulia Unkarista -sarjassa Suomi-Unkari-lehdessä 4-14.