Szeged – aurinkoinen Tiszan metropoli

szeged-tori-paprikaa-ja-yliopisto-kuva-mikko-pitkanen

Dugonics-aukio. Kuva Mikko Pitkänen. 

Teksti Marketta Huitu

Szeged on Unkarin eteläisen alankoalueen tärkein ja maan kolmanneksi suurin kaupunki (yli 160 000 asukasta v. 2015). Se sijaitsee Tisza- ja Maros-jokien yhtymäkohdassa noin 170 kilometrin päässä Budapestista, ja aurinko paistaa siellä eniten Unkarissa.

Hyvän sijaintinsa vuoksi alueen tiedetään olleen asuttu jo uudella ajalla. Unkarilaisissa lähteissä Szeged mainittiin ensi kertaa vuonna 1183. Se on ollut laajan talousalueensa keskus melkein koko ajan, poikkeuksina vain turkkilaiskausi ja Trianonin rauhan (v.1920) jälkeinen aika, jolloin iso osa talousaluetta jäi uusien rajojen taa. Tuolloin loppui suolan tuominen Transilvaniasta Maros-jokea pitkin Szegedin varastoihin ja sieltä maailmanmarkkinoille.

Szegediä ovat muokanneet myös tulipalot ja ennen kaikkea tulvat. Niinpä kaupungin nykyinen yleiskuva onkin 1800-luvun lopulta, vanhempia rakennuksia on säilynyt vain vähän. Tulipalot ovat raivonneet koko kaupungin historian ajan, mutta erityisesti 1700-luvulla. Myös tulvahistoria on pitkä: vuonna 1712 tulva tuhosi koko kaupungin ja vuonna 1810 osia siitä.  Suurin katastrofi tapahtui vuonna 1879: Szeged tuhoutui käytännössä täysin. Jälleenrakennukseen tuli runsaasti apua ulkomailtakin, mikä näkyy sekä kadunnimissä että rakennuksissa. Mukana oli myös aikansa kuuluisia ulkomaisia arkkitehtejä. Haluttiin, että kaupungista tulisi entistä upeampi.  Nykyiset kehäkadutkin ovat tuolta ajalta.

Jälleenrakentamisen yhteydessä luotiin myös turvavallit, mikä on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi. Vuoden 1970 kaikki ennätykset ylittänyt suurtulva ei päässyt tekemään tuhoja.  Viimeinen suuri tulva oli vuonna 2006. On siis selvää, että niiden uhka ei ole kadonnut minnekään.

Historiassa Szegedin kohtalona oli joutua turkkilaisten valtaan vuonna 1543.  Asukkaista suurin osa siirtyi muualle, esimerkiksi Debreceniin. Turkkilaiset karkotettiin lopullisesti vasta vuonna 1686, jolloin asukkaita oli vain noin 2000.  Unkarin vapaussodan (1848–1849) aikana Szeged oli vallankumoushallinnon viimeinen ”pääkaupunki”, jossa Lajos Kossuth piti viimeisen julkisen puheensa 12.7.1849.   Vallankumouksen kukistumisen jälkeen Itävävalta rankaisikin kaupunkia, mutta siitä huolimatta se alkoi kehittyä nopeasti.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalaiset miehittivät kaupunkia vuosina 1918–1920, joten Unkarin neuvostotasavalta ei ulottunut Szegediin. Vaikka Trianonin rauhan rajat kutistivatkin kaupungin merkitystä, Kolozsvárin (nykyisin Romanian Cluj) unkarinkielisen yliopiston siirtyminen Szegediin nosti sitä huomattavasti kulttuurisesti.  Meidän päivinämme tämä Unkarin ensimmäinen yliopisto on ollut maailmanlaajuisessa paremmuuslistassa maansa korkeakouluista paras. Toinen korkeatasoinen kulttuurilaitos on kaupungin teatteri, baletti ja ooppera.

Kevyt- ja varsinkin elintarviketeollisuus ovat korvanneet suolan merkityksen Szegedin taloudelle. Mieleen tulevat ensimmäisinä tietysti paprika, Pick-salami ja vihannessäilykkeet. Alueelta tehdyt öljylöydöt saattavat muuttaa tilannetta tulevaisuudessa.

Mitä nähtävää Szegedissä on?                                                                                 

Kauneinta kaupungissa ovat Tiszan varren näkymät komeine taloineen, ”palatseineen”. Szegedissä on runsaasti Unkarin jugend-tyyliä (szecessió) edustavia rakennuksia, rakennettiinhan kaupunki uudestaan tyylin ollessa muodikkainta eli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Vanhaa on paljon niukemmin. Vanhinta säilynyttä kerrosta edustaa Votiivikirkon edessä oleva Dömötör-torni, jonka nykyään maanalainen perusta on 1000-luvulta, romaanistyylinen alaosa 1100- ja varhaista gotiikkaa edustavat kerrokset 1200-luvulta. Oven yläpuolella oleva 1200-luvun ”kivikaritsa” on kaupungin vanhin veistos. Vanha on myös alakaupungin kirkko ja sen vieressä olevan fransiskaaniluostarin rakennusryhmä. Vuonna 1503 vihitty kirkko on pystytetty aikaisemman perustalle, ja luostari on Unkarin toiseksi suurin yhä alkuperäisessä käytössä oleva laitos.

Muut nähtävyydet ovat nuorempia: kaupungin kaunein klassisistinen rakennus, Vanha synagoga rakennettiin 1837─1843.  Kaupungin tunnuksen, Votiivi- eli tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1913, mutta kirkko vihittiin vasta 1930.  Tämä sekatyylinen temppeli syntyi siten, että tulvan jälkeen kaupunkilaiset lupasivat rakentaa suuren katolisen kirkon. Se on Unkarin neljänneksi suurin kirkko. Myös kaupungintalo rakennettiin tulvan jälkeen entisen paikalle. Toinen sen suunnittelijoista on Ödön Lechner, Unkarin tunnetuimpia arkkitehteja. Keisari Franz Josef vihki kaupungintalon; muistona siitä on sisäänkäynnin ikkunassa oleva keisarin lause, joka kuuluu suomeksi ”Szeged on kauniimpi kuin koskaan”. Tähän Széchenyi-aukiolla sijaitsevaan rakennukseen liittyy Venetsiasta ideansa saanut ”Huokausten siltä”, rakennettu keisarin ja hänen seurueensa liikkumisen helpottamiseksi.

Tulvan jälkeen avattiin myös Szegedin kansallisteatteri, joka on wieniläisten teatteriarkkitehtien suunnittelema eklektis-uusbarokkinen rakennus. Sen sisustus on komean koristeellinen. Tilaa käytetään nykyään oopperan ja suurten draamojen esityksiin. Balettia ja näytelmiä esitetään toisessa, pienemmässä teatterissa.

szeged-tuomiokirkko-ilmasta-023_church_szeged1_f

Tiszajoki ja Szegedin tuomiokirkko. Kuva Wikimedia Commons.

Milloin matkustaa?

Kulttuurista kiinnostunut turisti haluaa varmasti tutustua kesä-heinäkuussa pidettävään Szegedin ulkoilmafestivaaliin, joka tarjoaa runsaan ohjelman, huippuna Tuomiokirkon edustan oopperaesitykset. Myöhemmin syksyllä järjestetään Alakaupungissa Paprikafestivaali 1.10. ja viikkoa myöhemmin Szechényi-aukiolla aivan uusi ”gastro-show”, Szegedi Paprika Show és Chili Weekend. Jazzin ystäville taas sopivat Szegedin Jazz-päivät, jotka järjestetään 11. – 12. marraskuuta. Ohjelmaa kaupungissa riittää vuoden ympäri.

Mitä syödä, juoda ja tuoda?

Kaikki matkailijat tuntevat varmasti koko Unkarissa ruokalistoilla esiintyvän tulisen Szegedin kalakeiton. Täällä sitä saa alkuperäisenä, monien vähän toisistaan poikkeavien reseptien mukaan keitettynä. Tärkeintä on, että siinä on neljää kalalajia (karppi, monni, sterletti ja hauki), sipulia ja paprikajauhetta, sitäkin useaa eri laatua. Se tuodaan tarjolle tavallisesti pienessä padassa, joka muistuttaa niitä suuria patoja, joissa sitä keitettiin avotulella.

Szeged ei ole mitään viiniseutua, mutta puutteen korvaavat joka kevät (tavallisesti toukokuussa) järjestetyt Viinifestivaalit ja viinitorit, joille maan tuottajat tuovat juomiaan (ja ruokiaan).

Kaikissa matkamuistokaupoissa ympäri maata on saanut siroja, usein punaisia korollisia naisten tossuja, joissa on kirjailua ja usein myös tupsut. Nämä ”Szegedin tohvelit” ovat tulossa uudestaan suosituiksi: niitä saa nyt monenvärisinä ja -mallisina. Toinen varma tuliainen on luonnollisesti paprikajauhe tai sitten kuivatuista paprikoista tehty ”kaulanauha”. Vähemmän tunnettu on seudulle tyypillinen linkkuveitsi, jonka kahvassa on kalan kuva. Niiden valmistajia on kaupungissa vielä muutama.

Mihin mennä Szegedin ympäristössä?

Szegedin lähellä sijaitsee Ópusztaszer, joka unkarilaisen tradition mukaan oli maahan tulleiden unkarilaisten ensimmäisen ”parlamentin” istuntojen pitopaikka ja siis myös Unkarin ensimmäisten lakien säätämispaikka.  Kansallispuistossa on lisäksi ulkoilmamuseo ja Rotundiksi nimetty rakennus, jonka sisällä on taiteilija Fesztyn maalaama panoraama ”Unkarilaisten maahantulo” sekä runsaasti erilaisia tilaisuuksia ja näyttelyitä.

Toinen kiintoisa paikka on Makó, noin 30 000 asukkaan kaupunki, joka tunnetaan Unkarin ”sipulipääkaupunkina”. Makó on 1700-luvusta lähtien ollut kuuluisa paikallisten kasvattajien jalostamasta sipulilajikkeesta, jota yhäkin pidetään maan parhaana. Kaupunki on saanut lisäkuuluisuutta siitä, että tunnetuin Unkarin nykyarkkitehti, Imre Makovecs, on suunnitellut sen keskustan. Hän suunnitteli myös terveyskylpylän, jossa voi hoitaa vaivojaan tai vain nauttia.

Artikkeli on ilmestynyt Suomi–Unkari-lehdessä 3-2016.