Árvácska Major. Suom. Mikko Cajanus

Kaikki Unkarin päivänpolttavat huolet koskettavat tavalla tai toisella myös nuorten elämää. Näin on myös silloin, kun kyse on aikuisten asioista, jotka eivät välttämättä ole vielä heille ajankohtaisia. Harva unkarilainen nuori tai nuori aikuinen lotkauttaa korvaansa keskusteluille terveys- ja sosiaalipalveluista tai työttömyyden hoidosta. Heidän mielestään nämä ovat vanhemman ikäpolven ongelmia. Nuorille läheisempiä kysymyksiäkin on, kuten koulutus, urheilu, kulttuuri tai vaikkapa matkailu. Yhteiskunnalliset ongelmat vaikuttavat silti yhä enemmän myös nuorten elämään. Esimerkiksi työttömyyden uhka vaikuttaa yhä selvemmin myös Unkarin korkeakouluopiskelijoiden elämään. Tällä hetkellä ammattiaan valitsevat joutuvat miettimään myös sitä, onko tulevaisuudessa ketään, joka huolehtisi heistä sitten kun he ovat eläkeiässä. Unkarin nuoret seuraavat tilannetta enimmäkseen täysin sivusta ja passiivisina ja jättävät murheet vanhempiensa huoleksi. Samaan aikaan pieni mutta näkyvämpi joukko nuoria on vastannut yhä uusiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin radikalisoitumalla. Tämä joukko on selvästi nähtävissä kaikissa katutempauksissa. Jotkut taas hakevat pakopaikkaa kaiken ulkopuolelta ja haaveilevat elämästä ulkomailla.

Kilpajuoksu kouluissa

Tämän päivän Unkarissa perheiden aineelliset ja asemaan liittyvät erot näkyvät jo päiväkotilapsissa. Tosin huippurikkaat eivät enää edes pane lapsiaan päiväkoteihin. Siivoojien lisäksi ’paremmissa piireissä’ muodissa ovat jälleen myös lastenhoitajat ja yksityiset päiväkodit. Kilpajuoksu tulevaisuudesta alkaa jo varhaisessa lapsuudessa: palkataan lapselle yksityiset varhaiskasvattajat ja opettajat, valitaan oikeat päiväkodit ja koulut.

Unkarissa on ilmainen perus- ja keskiasteen opetus, ja samoin ilmaista on ensimmäisen tutkinnon hankkiminen. Mutta ilmaisen koululuokkien käytön ja opetuspalvelujen jälkeen onkin maksettava kaikesta muusta. On maksettava koulukirjat ja muut tarvikkeet, koulupuvut ja varusteet sekä koulukuljetukset. Vanhempien on kustannettava luokkaretket sekä ylimääräiset kieli-, musiikki- ja urheilutunnit – ilman niitä lapsi ei voi pärjätä siinä kilpailussa, joka usein alkaa jo peruskouluiässä.

Varakkaille ja ylemmän keskiluokan perheille näiden koulumenestyksen lisätekijöiden rahoittaminen ei ole ongelma. Alemmassa keskiluokassa sitä vastoin jo perusedellytysten tuottaminen vaatii perheeltä uhrauksia. Köyhimpien, varsinkin romaniperheiden lapset eivät usein pysty suorittamaan edes peruskoulun kahdeksaa luokkaa. Kerrassaan hämmentävien tilastotietojen mukaan lukutaidottomien määrä oli Unkarissa kasvussa 1900-luvun lopulla!

Pisan varjo

Unkarin nuorten parhaimmisto on yhä huipulla erilaisissa oppiainekohtaisissa kansainvälisissä kilpailuissa. Budapestiläisten Apáczai- ja Fazekas-lukioiden nuoret matemaatikot ja Németh László -koulun latinistit pärjäävät missä tahansa vertailussa. Muutamat heistä ovat jo teini-iässä saaneet kutsun ottaa osaa NASA:n työhön tai sveitsiläisen CERN:in hiukkastutkimukseen.

Mutta nämä menestystarinat eivät pysty peittämään esimerkiksi Pisa-tutkimuksen masentavia tuloksia. Niiden mukaan osalle unkarilaisista opiskelijoista tuottaa vakavia vaikeuksia ymmärtää ja referoida yksinkertaisiakaan tekstejä.

Suuri kysymys on, kuinka perinteinen, preussilaisen tiukaksi, sotilaalliseksi ja autoritääriseksi mainittu unkarilainen kasvatustyyli saataisiin ohjattua Euroopassa hyväksytylle Bolognan prosessin tielle. Osa Unkarin asiantuntijoista epäilee, kuinka eurooppalaisittain edelleen erittäin kurinalainen koulutusjärjestelmä pystyy omaksumaan uusia, vapaampia ja lempeämpiä menetelmiä.

Samaan aikaan nuorten keskuudessa opetuksen arvostus laskee jatkuvasti. Yliopistoon mennään usein pakosta – vanhempien painostamina, helppona ratkaisuna tai jopa välinpitämättömyydestä kertovan valinnan tuloksena. Toisaalta on myös ajattelua, jonka mukaan on turhaa ylikouluttautua, koska keskitasoisin tiedoinkin tulee hyvin toimeen esimerkiksi tietokoneammattilaisen palkalla.

Ikäluokkien erot

Vanhojen ja nuorten kesken on ilmaantunut aivan uusia eroavaisuuksia. Kun moni eläkeläinen joutuu selviytymään 300-400 euron kuukausituloilla, uraansa aloitteleva nuori voi helposti ansaita 1000-1200 euroa. (Unkarin keskipalkka on 600-700 euroa kuussa.) Se, että monet ikääntyvät sinnittelevät pakon sanelemana työssään, lisää puolestaan nuorten työttömyyttä.

Unkarissa lasten kohtalo on perinteisesti vanhempien harteilla, vähintäänkin siihen saakka kun ensimmäinen tutkinto on suoritettu tai avioliitto on solmittu. Kaikkein pienituloisin eläkeläinenkin pyrkii auttamaan monin verroin enemmän ansaitsevaa nuortaan. Unkarin suuri kysymys on: Kuinka nykyisille nuorille käy eläkeiässä? Väkiluku vähenee ja väestö vanhenee. Jo tällä hetkellä kolmasosa unkarilaisista (3 miljoonaa) rahoittaa loppujen kahden kolmasosan (7 miljoonan) elinkustannukset. Tämä elatussuhde heikkenee tulevaisuudessa edelleen.

Artikkeli ilmestynyt lyhennettynä Suomi-Unkari-lehdessä 3-08