Unkarin kansallispuistot

  • Kirjoittanut Mikko Cajanus

Unkarissa on kaikkiaan kymmenen kansallispuistoa, kutakuinkin tasaisesti ympäri maata siroteltuna. Monetkaan niistä eivät ole alueeltaan yhtenäisiä, sillä taajaan asutussa maassa alkuperäistä tai muuten arvokasta luontoa on säilynyt usein vain sirpaleina. Jokainen kansallispuisto hallinnoi lisäksi lähialueensa tuntumassa olevia arvokkaita luontokohteita. Nämä eriasteisesti rauhoitetut luonnonsuojelualueet voivat olla suurempia kuin varsinainen kansallispuiston pinta-ala.


Hortobágy (perustettu 1973, pinta-ala 810 km2).

Unkarin tunnetuinta maisematyyppiä, pustaa, vaalitaan ennen kaikkea Hortobágyin kansallispuistossa Itä-Unkarissa. Hortobágy on Euroopan suurin ruohotasanko, jonka avointa maisemaa ihmistoiminta on muokannut jo ainakin kaksituhatta vuotta. Unkarin pusta ei ole tylsää tasamaata, vaan monimuotoista mosaiikkia, jossa alkalista suola-aroa, ruoholaitumia ja lössikenttiä täplittävät niin tulvametsät, suot kuin kalanviljelyaltaatkin. Varsinkin kosteikot ja kala-altaat nostavat Hortobágyin koko Euroopan mittakaavassa tärkeäksi lintujen pesimäalueeksi ja muutonaikaiseksi taukopaikaksi. Rengastus- ja satelliittitutkimuksilla on mm. osoitettu, että merkittävä osa mm. Suomen kurkikannasta tarvitsee Hortobágyin levähdyspaikakseen muutollaan Pohjois-Afrikkaan. Hortobágyilla on edistetty perinteistä niitty- ja laidunkulttuuria, joka on aikanaan osaltaan synnyttänyt sen avoimet maisemat. Samalla on suojeltu perinteisiä kotieläinrotuja: pitkäsarvista harmaakarjaa, karvakylkisiä mangalica-sikoja ja antilooppisarvisia racka-lampaita. Hortobágyin pusta on myös Unescon maailmanperintökohde.

Hortobágyin vaakunaeläin on itseoikeutetusti kurki. Syksyisin jopa satatuhatta muuttavaa kurkea pysähtyy Hortobágyin pelloille muutamaksi viikoksi. Pustan niityt ovat kurkien puolimatkan krouvi, josta matka jatkuu muutaman viikon kuluttua kohti Niiliä.


Kiskunság (1975, 480 km²).

Tonavan ja Tisza-joen välinen Kiskunságin alue on enimmäkseen tasankoa, mutta silti luonnoltaan monipuolista. Kiskunságin kansallispuisto on alueeltaan sirpaleinen, sillä ihmistoiminnan voimakkaasti muokkaamasta maisemasta otettiin puistoon mukaan vain luonnontilaisimpia alueita: suola-aroa, hiekkadyynejä, soita, lintujärviä ja kosteikkoja jne. Osa Kunságin pustan suolatasangoista syntyi Tonavan tulvasuojelutöiden ja niittyjen ojitusten seurauksena.

Maisemaa hallitsevat laakeat niityt ja laidunmaat, ja kasveista menestyvät parhaiten suolaa sietävät lajit. Oman leimansa antaa myös perinteinen laidunnus. Ylä-Kunságin järvialue on maan laajin luontaisesti emäksisten suolajärvien alue, joka on mm. tärkeä lintujen pesimäalue. Kansallispuiston opastuskeskus Természet Háza sijaitsee Kecskemétin kaupungissa.

Kiskunságin logon kuva-aiheena on alueen tyypillistä maisemaa: pylväskatajia ja vaeltavia dyynejä.

Bükk (1975, 431 km²)

Bükkin kansallispuisto on Unkarin suurin pääasiassa vuoristo- ja metsämaisemiin sijoittuva suojelualue. Kansallispuistossa on laaja kirjo elinympäristöjä tasaisesta pustasta vuorenrinteiden pylvässalimaisiin pyökkimetsiin (unk. bükkös). Lajien runsaus on hämmästyttävä: esimerkiksi eläinlajeja on laskettu noin 22 000. Bükkin kallioperä on helposti rapautuvaa kalkkikiveä, ja vuoristossa on rotkoja, luolia ja muita mielenkiintoisia, karstimaalle tyypillisiä muodostelmia. Yli kahdeksastasadasta tutkitusta luolasta useat ovat olleet antoisia myös arkeologisesti, esihistoriallisen ajan ihmisten asuinpaikkoina.
Bükkin metsissä tulevat sijaitsemaan myös symboliset Vatikaanin ”keuhkot”: kansallispuistolle on lahjoitettu metsäalue, jonka koko määriteltiin siten, että alueen kasvillisuus kompensoisi Vatikaanin kirkkovaltion hiilidioksidipäästöt.

Bükkin tunnuskasvi on hopeakurho (Carlina acaulis, unk. szártalan bábakalács) – matala alppikasvi, joka osaa huonolla säällä sulkea teevadin kokoisen kukkansa.


Aggtelek (1985, 200 km²)

Aggtelekin kansallispuisto tunnetaan ennen kaikkea mahtavasta luonnonluolien verkostosta, joka ulottuu myös Slovakian alueelle. Kansallispuisto perustettiinkin ennen kaikkea suojelemaan karstimaan erikoisia pinnanmuotoja ja geologisia muodostelmia – ei niinkään eliölajien ja biotooppien suojelemiseksi. Luolista upein on Baradla-Domican tippukiviluola, Euroopan suurin tämän lajin nähtävyys. Baradlan luola on kaikkiaan 26 kilometrin pituinen holvien ja käytävien sokkelo, josta 8 km jatkuu maanalaisen rajanylityspaikan takana Slovakian puolella, jossa se tunnetaan Domican luolana. Aggtelekin kansallispuiston tehtäviin kuuluu kaikenlaisen maiseman vaaliminen: kansanomaisen arkkitehtuurin ja esineellisen kulttuurin suojelu sekä arkeologisten, kulttuuristen ja teollisuushistoriallisten arvojen ylläpitäminen. Baradlan-Domican tippukiviluola on myös Unkarin ja Slovakian yhteinen Unesco-maailmanperintökohde.

Tulisalamanteri on Aggtelekin maskottieläin. Ulkonäöstään huolimatta salamanterit eivät ole vikkeliä liskoja, vaan arvokkaasti kömpiviä sammakkoeläimiä. Kansallispuisto on myös lepakkoharrastajien paratiisi: sen luolissa tavataan kokonaiset 21 lepakkolajia.

Fertô-Hanság (1991, 236 km²)

Unkarin ja Itävallan rajalla sijaitseva Fertô-Hanságin kansallispuisto on säilyttänyt osan kerran niin mahtavasta suo- ja kosteikkoalueesta, joka toki on yhä kiinnostava sekä kasvi- että eläintieteellisesti ja merkittävä myös kansatieteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti. Itävallan puolella kansallispuisto jatkuu Neusiedler See – Seewinkelin kansallispuistona (95 km2). Olennainen osa puistoa on maiden kesken jaettu Fertô-järvi (saks. Neusiedler See), joka on ympäristöineen myös Unescon maailmanperintökohde. Fertô-Neusiedler on Keski-Euroopan kolmanneksi suurin järvi ja Euraasian mantereen suurista suolajärvistä läntisin. Se on niin matala, että sen muoto ja koko riippuvat myös siitä, mistä suunnasta ja kuinka kovaa tasangon tuulet kulloinkin puhaltavat.

”Wienin alangolta itään matkaava astuu pysäyttävään maisemaan: kuumankuivat kesät, purevatuuliset pakkastalvet, loputtomalta tuntuva lakeus, suolanpolttamat laidunmaat, mutaiset, suolavetiset lammikot, tervaleppärämeet, viheriöivät pellot, viinitarhat, ikivanhat ruokokattoiset maatalot, barokkipalatsit, pidättyväiset pastellivärit, lumivalkeat jalohaikarat, toukokuun akaasiantuoksu, maskuliiniset viinit, itäisiä kaikuja toistavat ruokamaut, kummallinen kieli: tästä alkaa pentatoninen unenmaa, Unkari.” Näin maalailee László Kárpáti, kansallispuiston johtaja puiston esitteessä.

Jalohaikaran – ja kahdeksan muun haikaralajin – lisäksi Fertôssä tavataan lähes kaikkia muitakin Unkarissa pesiviä vesi- ja rantalintuja, ja se on merkittävä myös läpimuuttajille  pienimmistä kahlaajista useampiin hanhilajeihin.

Jalohaikaran sulat päätyivät ennen Itävalta-Unkarin husaarien hatunkoristeiksi, nyt upea lintu on Fertô-Neusiedlerin ylpeys.

Duna-Dráva (1996, 495 km²)

Tonava-Drávan kansallispuisto sijaitsee Unkarin lounaisosassa, Tonavan ja sen sivujoki Drávan tulvavyöhykkeellä. Yli kolmannes puiston pinta-alasta on Ramsarin sopimuksen mukaista kosteikonsuojelualuetta. Joet ja niiden sivu-uomat sekä tulvametsät ovat tärkeitä elinympäristöjä monille harvinaisille kasveille ja eläimille; esimerkiksi mustahaikaroiden populaatio merkittäviä koko maanosan mittakaavassa. Alueen saksanhirvikannan sanotaan olevan vankin koko maailmassa, ja myös kuusipeuroja sekä villisikoja riittää – aina metsästettäväksikin asti.

Drava on Unkarin viimeinen luonnontilainen joki. Sen vapaan virtaamisen säilymisestä on väännetty kättä rajanaapuri Kroatian kanssa, joka on jossain vaiheessa halunnut valjastaa joen sähköntuotantoon. Tällä hetkellä suunnitelmien kerrotaan olevan jäissä myös Kroatiassa.

Unkarin eteläisimmän kansallispuiston luontoarvojen säilyminen kytkeytyy oleellisesti kahteen jokeen: Tonavaan ja Drávaan sekä niiden tulviin.

Balaton-felvidék (1997, 570 km²)

Balaton-järven pohjoispuolinen Ylä-Balatonin kansallispuisto ulottuu vähitellen levenevänä vyöhykkeenä järven länsipäähän ja kiertyy aina Kis-Balatonin alueelle saakka. Puistoon kuuluu Balatonin rantojen ja lahtien lisäksi mm. Tihanyin niemi, luostaristaan tunnettu, Keszthelyin vuoristo, Kálin ja Pécselyin ylätasangot sekä Kis-Balaton eli ’Pikku-Balaton’ – aikoinaan umpeen kasvanut ja kuivattu, nyttemmin taas ruovikkoinen kosteikko, joka on jälleen sekä muutto- että pesimälintujen paratiisi. Unkari havahtui luonnonsuojeluun nimen omaan Kis-Balatonin ansiosta; sinne perustettiin ensimmäinen jalohaikarareservaatti jo vuonna 1922.

Balatonin alue on Unkarin vilkkainta matkailuseutua, jossa suojelutavoitteiden toteuttaminen on erityisen haastavaa. Toisaalta Balatonin kansallispuisto on oivallinen ikkuna valistustyölle, ja luonnon kulumista onkin voitu rajoittaa ja ohjailla perustamalla luontopolkuja ja levähdyspaikkoja opastauluineen. Sekä suojelua että turismia palvelevia opastuskohteita ovat mm. termaalisten vesien muovaama Lóczy-luola Balatonfüredissä,

geologinen näyttely Hegyestûn kallioiden hämmästyttävän basalttimuodostelman juurella sekä Salföldin tila, jossa esitellään alkuperäisiä kotieläinrotuja.

Jauhoesikko (Primula farinosa) on myös Unkarissa erittäin harvinainen: sitä esiintyy vain kahdella kasvupaikalla Ylä-Balatonin kansallispuistossa.

Duna-Ipoly (1997, 600 km²)

Duna-Ipolyin kansallispuisto on nimetty sitä rajaavien Tonavan ja Ipoly-jokien mukaan. Kansallispuisto sijaitsee jokilaaksojen, vuoristojen ja tasangon yhtymäkohdassa, ja siihen kuuluu suurin osa metsäisistä Pilis- ja Börzsöny-vuoristoista sekä mm. koko Tonavanmutkan alue upeine maisemineen sekä Tonavan saaria Budapestin ja Esztergomin välillä. Duna-Ipolyin kansallispuiston sijainti onkin erityinen: sen vaikutuspiiriin kuuluvat myös pääkaupunkiseudun luonnonsuojelualueet – ja siten lähes puolet Unkarin väestöstä.

Puiston harvinaisuuksiin kuuluu Pilisvörösvárin lähellä kalkkiniityillä tavattava pellavakasvi Linum dolomiticum, jonka ei tiedetä kasvavan missään muualla maailmassa kuin Duna-Ipolyin kansallispuiston alaisuuteen kuuluvilla Szénásin kukkuloilla. Rikkaasta petolinnustosta kannattaa mainita seudulla pesivät keisarikotka sekä aavikkohaukka, joiden suojelussa Unkarilla on tärkeä osuus.

Molemmat ovat levinnäisyydeltään itäisiä arojen lajeja, joille Unkari edustaa läntisintä mahdollista elinaluetta.

Komea, lähes nelisenttinen alppijäärä (Rosalia alpina) on pyökkimetsien tunnuslaji. Harmaansinisen ja sametinmustan yhdistelmä sulautuu hyvin pyökinrungon väreihin.

Körös-Maros (1997, 511 km²)

Körös-Marosin kansallispuisto sijaitsee Itä-Unkarissa Se levittäytyy viljelysalueiden seasta pelastettuina sirpaleina Romanian rajalta Tisza-joelle ulottuvalla alueella. Puiston merkittävät luontoarvot liittyy suurelta osin vesiekosysteemeihin: Körös-jokiin ympäristöiheen, Maros-jokeen, tulvametsiin, S

árrétin suolämpäräisiin. Hanhille, kurjille ja muillekin muuttaville rantalinnuille merkittäviä lepoalueita ovat mm. Kardoskútin emäksinen Fehér-järvi, samanniminen järvi Szegedin luona sekä varsinkin Biharugran kala-altaat ympäristöineen.

Körös-Marosin nähtävyyksiin kuuluu sternbergioiden kukinta (unk. vetôvirág, Sternbergia colchiciflora). Nämä narsissinsukuiset sipulikasvit kukkivat syys-lokakuussa, usein sadointuhansin yksilöin. Nisäkkäistä mainittakoon kansallispuiston erikoisuus, maan alla kontiaisen tavoin käytäviä kaiveleva unkarinsokkohiiri (földikutya, Spalax leucodon).

Körös-Marosin Dévaványassa asustaa Unkarin ja koko Keski-Euroopan elinvoimaisin isotrappikanta (Otis tarda). Myös ”pustan strutsiksi” kutsuttu isotrappi on maailmanlaajuisesti uhanalainen lintulaji.

Ôrség (2002, 439 km²)

Ôrségin kansallispuisto on Unkarin uusin, ja se sijaitsee maan äärimmäisessä länsikolkassa. Seudun nimi Ôrség viittaa vahdinpitoon: juuri sinne idästä tulleet unkarilaiset heimot asuttivat väkeä vartioimaan valtakunnan rajaa. Kansallispuiston kauniit metsämaisemat antavat idän tasangoilta tullessa ensimmäisen aavistuksen kohta Itävallan puolella nousevista Alpeista. Unkarin syrjäseutuna Ôrség on säilyttänyt myös kansanperinteen kannalta mielenkiintoisia kyliä tapoineen ja uskomuksineen.

Ôrségin pinta-alasta 60 % on metsää, mikä on Unkarin ja muun Keski-Euroopan mittakaavassa suuri osuus. Alpiinisena piirteenä metsissä kasvaa varpuja – mm. puolukkaa ja mustikkaa – ja kansallispuiston alueella voidaan ihailla myös suurinta osaa Unkarin orkidealajeista. Metsät kasvavat kuusta, mäntyä ja koivua, mutta myös mm. tammea ja pyökkiä. Kosteisiin purolaaksoihin on syntynyt myös turvetta, mikä mahdollistaa monien Unkarissa harvinaisten, happamessa kasvualustassa viihtyvien, jääkaudenjälkeisten reliikkikasvien menestymisen.

Őrségin tunnuseläin metso on valitettavasti kadonnut alueen pesimälinnustosta jo 1960-luvulla. Yhtenä syynä pidetään villisian lisääntymistä.

Lähteet: Vadászlap 2004: 1-11 
Kansallispuistojen kotisivut