Unkarin koulutuspolitiikka EU-jäsenyyden aikana

  • Kirjoittanut János Setényi

Unkarin koulutussysteemiä, kuten myös taloutta tai politiikkaakin ymmärtää paremmin, jos tietää jotain maan kulttuuritaustasta. Unkarissa on kymmenen miljoonaa asukasta, mutta lapsia on vähän ja maahanmuutto vähäistä. Väestön määrä on siis laskussa ja ennustetaankin, että muutaman kymmenen vuoden päästä unkarilaisia on enää neljä miljoonaa. Unkari on kuitenkin tiheästi asuttu maa ja täynnä pikkukouluja, joita on mahdoton lakkauttaa, sillä jokainen kylä näkee oikeudekseen oman koulun. Unkarin kulttuuritausta ei ole homogeeninen, kyseessä on pilariyhteiskunta: katolilaiset eroavat protestanteista tai Budapestin urbaanista juutalaisväestöstä. Yhteiskunta on hyvin kirjava ja unkarilaisuus-käsitteen alle mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä. Romanien osuus on suuri ja vaikea määrittää. Romanien lukumääräksi arvioidaan noin kahdeksan prosenttia koko väestöstä.

Mielestäni Unkari on melko kilpailu- ja työkeskeinen yhteiskunta, näin ollen yhteistyön voi sanoa olevan unkarilaisten perinteinen heikko kohta. Unkari on myös elitistinen yhteiskunta, jossa erilaiset julkiset tunnustukset, kuten Nobelin palkinto, ovat tärkeitä. Tälläkin hetkellä Unkarissa rakennetaan huipputasoisia laitoksia, vaikka valtion talous ei välttämättä olisi niin hyvässä kunnossa. Elitistisyys ilmenee myös siinä, että tavallinen unkarilainen ajattelee melko vähän apua tarvitsevia, köyhiä ja yhteiskunnan jälkeenjääneitä. Unkarin voi siis sanoa olevan individualistien yhteiskunta samoin kuin esimerkiksi Italian tai Espanjan. Tavallista on ”jokainen on oman onnensa seppä” -tyyppinen ajattelu: oma onni ja menestys ovat erittäin tärkeitä. Unkarissa on vahva ja elävä keskieurooppalainen kulttuuriperinne, unkarilaisuuteen liittyy tuhatvuotinen kulttuuriperintö, kristillinen perintö sekä muinaiset kuuluisat kuninkaat ja valtakunnat. Unkarissa on paljon vanhoja ihmisiä ja väestö vanhenee. Ihmisten terveystilanne on Suomeen verrattuna huonompi, verrattavissa Suomen 70-luvun tilanteeseen, jolloin Suomi sijoittui Euroopan terveystilastoissa huonosti.

Koulutuksen peruspiirteet

Unkarissa on kolmivuotinen päiväkoti, johon kuuluu esikoulu ja jonka käy 90 prosenttia lapsista. Esikoulu on jo vakava oppimisen paikka, vaikka siellä toki myös leikitään. Peruskoulu on 8-vuotinen. Unkarissa oli pitkään käytössä 6- tai jopa 8-vuotinen klassinen lukio. Nykyinen hallitus kuitenkin lakkautti 8-vuotisen lukion liian elitistisenä. Nykyään lukio on 4- tai 6-vuotinen, ja parhaiten menestyvät oppilaat lähtevät perusasteelta lukioon 7. luokalla. Lukiota käy 35 prosenttia lapsista. Unkarissa on myös vanha, hyvin toimiva ammattilukio, jonka käy niin ikään 35 prosenttia nuorista. Lisäksi on ammattikoulu, jossa koulutus tapahtuu edelleen pääosin 70-luvun mallin mukaan. Ammattikouluun päätyvät usein juuri ne lapset, jotka eivät halua opiskella itselleen minkäänlaista ammattia, mutta jotka eivät saa paikkaa lukiosta. Suuri osa ammattikoulujen oppilaista on romaneja. Aikuiskoulutus taas on oikeastaan vasta syntymässä.

Unkarin koulutuksen vahvuudet

Järjestelmänmuutoksen jälkeen koulutuksen ylläpitäjät ovat olleet monenlaisia, niihin kuuluu myös yksityisiä tahoja sekä kirkko. Muiden kuin kunnan ylläpitämien koulujen osuus on kasvamassa. Valikoima on kirjava, ja myös maaseudulla on valinnanvaraa, eikä koulutus ole keskittynyt vain pääkaupunkiin tai muihin suuriin kaupunkeihin. Unkarin koulutuksessa on 1980-luvulta lähtien ollut kehittynyt innovaatiokulttuuri, joka toimii jo ilman valtion tukeakin. Modernin Unkarin historiassa tieteellinen tutkimus on ollut tasokasta. Ongelma on se, että perustutkimuksen tuloksia ei aina pystytä täysin hyödyntämään. Opettajien jatkokoulutus on hyvin kehittynyttä. Peruskoulun ala-aste toimii hyvin ja on menestynyt myös kansainvälisissä vertailuissa. Unkarissa on käytössä myös japanilaistyyppinen ”varjokoulutus”: noin puolet lapsista opiskelee vielä koulupäivän jälkeenkin esimerkiksi matemaattisten ja taideaineiden erillistunneilla. Tämä on tyypillinen elitistinen, tehokkuuskeskeiseen kulttuuriin liittyvä järjestelmä, johon keskiluokka uskoo ja investoi. Tasa-arvon kannalta se ei ole paras mahdollinen.

Koulutuksen varjopuolet

Yläaste ja ammattikoulutus tuottavat usein huonoja tuloksia. Unkarissa puhkesi laaja keskustelu opetuksen tasosta kansainvälisen PISA-tutkimuksen jälkeen. Koulutuksen laatua mittaavan tutkimuksen huonot tulokset olivat shokki koko Keski-Euroopalle. Unkari menestyi tutkimuksessa paremmin kuin esimerkiksi Saksa, mutta sijoittui kuitenkin keskiheikkojen ryhmään kun taas esimerkiksi Japani ja Suomi olivat listan huipulla. Unkarilaiset ovat perinteisesti uskoneet siihen, että unkarilainen osaaminen ja luovuus on maailmankuulua, joten testin tulokset järkyttivät monia. Ongelma on kulttuuriongelma, ei niinkään koulutukseen liittyvä. Testi auttoi osaltaan monella tapaa ratkaisemaan koulutukseen liittyviä ongelmia. PISA tosin testasi lähinnä käytännön ongelmanratkaisukykyjä, kun taas monessa Euroopan maassa – Unkarissa, Saksassa, Venäjällä – ajattelu on usein teoreettisempaa, koulutussysteemi on vanhaa eurooppalaista perinnettä noudattaen hyvin teoriakeskeinen. Koulutuksen tason laskeminen alkaa kuitenkin olla koko Euroopan ongelma.

Romanien asema unkarilaisessa koulutusjärjestelmässä on vaikea. Nykyinen tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä tarjoaa yleisesti ottaen hyvin mahdollisuuksia myös romaneille, mutta perheet eivät usein syystä tai toisesta pysty hyödyntämään mahdollisuuksia, joita kunnat ja koulut tarjoavat. Tilastollisesti tämä asia paranee koko ajan. Romanien kouluttautuminen on yleensä jäänyt peruskoulutasolle, 1980-luvulla romanien ammattikouluttautuminen yleistyi. Nykyään on paljon romanilapsia myös lukiotasolla ja ensimmäiset romaniopiskelijat ovat ilmestyneet jo korkeakoulutukseenkin. Keskiasteella ongelmana on keskeyttämisen korkea osuus. Pienilläkin kunnilla on omat koulunsa, mutta usein kyky ja kokemus puuttuvat.

EU-jäsenyys ja uudistukset

Unkarissa oltiin hyvin valmistautuneita EU:n tuomiin muutoksiin, uudistukset alkoivat jo paljon ennen EU:hun liittymistä. EU:n rakennerahastoista Unkarilla on nyt kahden vuoden kokemus, samoin niihin kuuluvasta byrokratiasta ja paperisodasta. Ikävä kyllä osaa rahoista ei ole käytetty aiottuun tarkoitukseen. Kyseessä on ns. ”pehmeä raha”, lahjaraha. EU:n avulla on toteutettu monia onnistuneita projekteja. Yksi on Sulinet, jonka johdosta jokainen unkarilainen koululainen on päässyt osaksi tietoyhteiskuntaa. Aikuiskoulutusta kehitetään myös valtion rahoilla, sen arvo on tunnustettu. Kielten opetusta keskiasteella on myös uudistettu. Kieliopetuksen varjolla nelivuotisesta lukiosta voi tulla viisivuotinen, jolloin ensimmäinen ”nollavuosi” keskittyy kieliopetukseen. Unkarissa on tehty kansallinen kehityssuunnitelma, jossa luetellaan ohjelmat EU:n rakennerahastoja varten. Ihmisresurssien kehityksen, johon myös koulutus liittyy, osuus on 28 prosenttia. Taloudellisen kilpailukyvyn osuus on 25 prosenttia. Maatalouden ja maaseudun kehityksen osuus on verrattain suuri, 18 prosenttia. Alueellisen kehityksen (18 %) sekä ympäristön ja infrastruktuurin (11 %) osuudet puolestaan ovat melko pieniä.

EU-ohjelmat ja Suomi-kuva

Vanhat yhteistyöohjelmat (Socrates, Comenius, Leonardo, Grundtvig, Lingua) tunnetaan myös Unkarissa. Kiinnostus on perinteisesti ollut luoteiskeskeistä: Hollanti, Saksa, Pohjois-Ranska ja Englanti ovat unkarilaisten mieliyhteistyöaluetta. Mutta Suomen voi sanoa olevan erikoisasemassa: yhteistyömaiden joukossa Suomi säilyttää edelleen paikkansa neljäntenä tai viidentenä. Yhteistyöstä on selvästi syntynyt uudenlainen Suomi-kuva, jolla ei ole mitään tekemistä vanhan heimoystävyyden kanssa. Näissä projekteissa mukana olevat unkarilaiset eivät ole niitä, jotka ovat aktiivisia ystävyysseurojen jäseniä. Suomi on asiantunteva, luotettava, kohtuullinen ja yhteistyökykyinen kumppani. Nämä ovat harvinaisia vahvuuksia joidenkin muiden kulttuurien edustajiin verrattuna. Tämä on suuri resurssi suomalaisille yhteistyössä.

Opettajankoulutus Unkarissa

Opettajakoulutusta on sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa ja se on melko teoriakeskeistä. Ala-asteopettajien koulutus on vielä ammattikorkeakoulutasolla, mutta opettajakoulutuskin on muuttumassa ja Bolognan prosessin seurauksena pian kaikki opettajakoulutus tulee olemaan yliopistotasoista. Itse opetus on hyvin teoreettista, mutta siihen kuuluu käytännönkin osuus. Tutkimusten mukaan käytännön vaihe kestää keksimäärin viisi vuotta, minkä voi pituutensa vuoksi nähdä resurssien tuhlauksena. Valikoima on laaja ja valtio rahoittaa uusia kursseja, jotka ovat training-muotoisia työharjoittelukursseja. Jatkokoulutuksen aihe on vapaa ja jos se on akkreditoitu, sille saa valtion rahoituksen. Aihe voi olla mikä vain, matematiikasta atk-ohjelmiin tai hengitysharjoituksiin.

Teksti perustuu kirjoittajan Suomi-Unkari Seuran lokakuussa 2006 Budapestissa järjestämässä Unkari tänään -seminaarissa pitämään esitelmään.