Sopron – kaupunki Meripihkatiellä



Teksti Marketta Huitu

Tavallisesti Unkariin saavutaan joko suoraan lentokoneella Budapestiin, rautateitse Hegyeshalomin kautta tai autolla Tonavaa myötäillen Wienistä tai Slovakiasta. Joskus kannattaisi lähteä Wienistä toista reittiä, A3-tietä, joka Unkarissa muuttuu numeroksi 84. Tie kulkee Sopronin kaupungin kautta. Siellä voi nähdä ensimmäiset muistot unkarinpuoleisesta Meripihkatiestä. Soproniin pääsee myös junalla Wienistä.
Meripihkatie on vanha kauppareitti ajanlaskumme alkua edeltäneeltä ajalta. Sitä pitkin Baltian alueen ja Preussin meripihka kuljetettiin Adrianmerelle ja muinaiseen Egyptiin asti koruiksi ja käyttöesineiksi valmistettavaksi. Tie kulki Ala-Itävallan Carnatumin kautta (noin 20 kilometriä nykyisestä Bratislavasta) Scarbantian (Sopronin) kautta Savariaan (Szombathely). Siellä se haarautui Arrabonaan (Győr), Aquincumiin (Budan puolella) ja Sopianeen (Pécs). Reitti oli tärkeä 1900-luvun alkuun asti, koska vasta silloin tekniikka teki mahdolliseksi Alppien solien kautta kulkevien teiden rakentamisen. Myös roomalaiset ymmärsivät tien merkityksen: Keisari Tiberiuksen aikana (14–34) sitä ryhdyttiin rakentamaan ja parantamaan sotatieksi.

Historiaa
Vanha Sopron oli asettunut tien suuntaisesti, mutta roomalaiset rakensivat kaupungin kohtisuoraan tuon tien suhteen. Se oli jaettu roomalaiseen tapaan kortteleihin, ja kaupungin Forum sijaitsi nykyisen Főtérin kohdalla. 300-luvulla sen asukkaat rakensivat barbaareja torjuakseen nykyisen keskikaupungin tienoille 3─4 metrin paksuisen kaupunginmuurin. Kaupunki ja sen muuri tuhottiin kuitenkin kansainvaellusten aikana. Unkarilaisten maahantulon aikoina kaupunki tuli taas tärkeäksi: Sopronin linnan maaorjat rakensivat vuonna 1092 edellisen kaupunginmuurin jäännöksille uuden rajalinnan turvaksi puurunkoisen, maalla vahvistetun vallin. Nimensä kaupunki sai tässä vaiheessa, vuonna 1153 se mainittiin jo asiakirjoissa tärkeänä keskuksena. Keskiajalla kaupungin merkitys pieneni, koska unkarilaisasutus sijoittui silloin lähinnä jokien ja purojen varsille.
Sopronin historiassa on ollut moninaisia vaiheita. Sen asukkaista huomattava osa on ollut saksankielisiä, onhan Wieniin vain 60 kilometrin matka, kun Budapestiin on 220 kilometriä. Kaupunki jopa kielsi vuonna 1543 ”vieraiden unkarilaisten” asettumisen kaupunkiin. Nykyisen ulkonäkönsä se on saanut vuoden 1676 tulipalon jälkeen. Kaupunki tuhoutui täydellisesti, nykyinen keskikaupunki rakennettiin entisen paikalle barokkityylissä. Myös kaupungin tunnus, Tűztorony (Tulitorni) rakennettiin uudestaan. 1700-luvun loppupuolella kaupungista tuli lääninsä pääkaupunki. Samalla vuosisadalla kaupungin metsissä avattiin maan ensimmäinen hiilikaivos, joka kuitenkin siirrettiin sittemmin Brennbergiin. Kaivos oli 1800-luvun lopulla koko maan modernein. Vuonna 1847 otettiin käyttöön Sopronista Wiener Neustadtiin vievä rautatie, joka solmi lyhemmän yhteyden keisarikunnan pääkaupunkiin. Unkarin vapaussodan aikana itävaltalaiset miehittivät kaupungin nopeasti.
”Kaikkein uskollisin kaupunki”
Kaupungin kuuluminen Unkariin ei ole itsestäänselvyys. Jo kartasta näkyy, miten se ympäristöineen tunkeutuu niemenä Itävallan sisään. Nykyisin sen asukkaista 85 % on äidinkieleltään unkarilaisia, 5,7 % saksalaisia, loput kroaatteja, serbejä jne. Trianonin rauhansopimuksen jälkeen vuonna 1921 järjestettiin kansanäänestys siitä, tulisiko Sopronin kuulua Itävaltaan vai Unkariin. Tämän tuloksen mukaan Sopron ympäristöineen kuuluu Unkarille, vaikka itävaltalaiset ovatkin esittäneet epäilyksensä äänestyksen rehellisyydestä. Kaupunki on saanut kunnianimityksen ”Kaikkein uskollisin kaupunki” juuri tämän kansanäänestyksen perusteella. Sen ympäristössä on muutama yhäkin saksankielinen kylä. Nyt kaupungissa asuu vähän yli 60 000 henkeä, ja se kuuluu Unkarin suosituimpiin retkikohteisiin.

Nähtävyyksiä
Kaupungin sijainti on kaunis: se sijaitsee Ikva-nimisen puron laaksossa Sopron-vuoriston juurella. Toisella puolella on Fertő-järven (Itävallassa nimi on Neusiedler See) rannalla sijaitsevat Balfin kukkulat. Näin alueen mikroilmasto on sopiva viininviljelykseen. Tämän seudun tuottama punaviini ”Soproni kékfrankos” on jatkuvasti Unkarin suosituimpia merkkejä. Viinin valmistusta on harrastettu tietojen mukaan alueella jo ennen roomalaistenkin tuloa.
Sopron on viehättävä, hyvin hoidettu ja restauroitu kaupunki, joka sai jo vuonna 1975 Euroopan rakennusmuistomerkkipalkinnon, kultaisen mitalin. Keskikaupungilla on runsaasti nähtävää, tärkeimpänä Főtér, keskustori, jota reunustavat vanhat kuuluisat rakennukset. Torille päästään kuuluisan Tűztoronyin kautta. Tuo 58 metriä korkea torni on koko kaupungin tunnus. Ensimmäinen torni rakennettiin jo 1200-luvulla, entisen roomalaisen porttitornin viereen. 1600-luvulla täällä oli myös kaupungin vankikellari. Torni paloi vuonna 1676, uusi saatiin 1680. Vuodelta 1735 peräsin olevan kellon taulut ovat neljään suuntaan. Tornista vahdittiin tulipaloja: yöllä näytettiin lyhdyillä, päivällä värikkäillä viireillä, missä päin kaupunkia paloi. Nyt torni on täydellisesti korjattu, ja jos haluaa, voi kiivetä spiraalinmuotoisia rappuja ihailemaan kaupunkia.
Főtérillä vastapäätä tornia sijaitseva kirkko tunnetaan myös nimellä Kecsketemplom, ”Vuohitemppeli”. Nimensä se on saanut tornissa olevan vuohen, rakennuttajansa vaakunaeläimen mukaan. Kirkon edeltäjä oli 1270-luvulta. Rakennus on merkittävä myös Unkarin historialle: parlamentti on kokoontunut siellä 1500 – 1600 luvuilla yhteensä viisi kertaa ja kruunajaisia on vietetty kahdesti. Itävallan keisarista tuli Unkarin kuningas Ferdinand III vuonna 1625 ja keisarinna Eleonora kruunattiin Unkarin kuningattareksi vuonna 1689. Muita rakennuksia torin laidalla ovat Gambrinusz (jonka kuningas Sigismund lahjoitti Sopronille kaupungintaloksi vuonna 1422) ja Patika-ház (Apteekkitalo), joka työntyy pitkälle torille. Gambrinusz-talon ja tämän välisellä kujalla on ristikko, jonka alla on näkyvissä pätkä Meripihkatietä.
Torin barokkityylinen kulmatalo on 1400-luvulta. Se kuului alun perin Haberleiter-suvulle. Tässä talossa vieraili Unkarin kuningas Matias Corvinus talvella 1482–1483, kun hänen joukkonsa piirittivät Wieniä. Talon nykyinen ulkoasu on vuodelta 1720. Säveltäjä Ferenc Liszt piti talossa konsertin 1840 ja 1881. Ferenc (Franz) Storno vanhempi, sveitsiläisperäiseen sukuun kuulunut taidemaalari, restauraattori ja taiteenkerääjä, osti talon vuonna 1872. Tästä lähtien rakennus on tunnettu nimellä Storno-ház. Hänen pelastamansa taideteokset muodostavat Stornon taidekokoelman perustan. Talossa onkin kaupungin keskusmuseo, jonka toisen osan muodostaa paikallishistoriallinen kokoelma.
Yksi kaupunginosa on nimeltään Lővérek, ”Ampujat”, koska aikoinaan kaupunkia puolustaneet jousimiehet ampuivat sen rinteiltä. Alue on metsineen ollut jo kauan suosittua lomailuseutua hotelleineen ja villoineen. Siellä sijaitsee myös Károly-näkötorni, josta on hyvä näköala yli Fertő-järven ja hyvällä säällä Bratislavaan saakka.

Paneurooppalainen piknik
Soproniin liittyy myös yksi Euroopan nykyhistorian huomattavista tapahtumista: Paneurooppalainen piknik. Se järjestettiin 19.8.1989 Unkarin ja Itävallan rajalla. Tuona päivänä ”rautaesirippua” ei ollut, vaan raja avattiin unkarilaisten ja itävaltalaisten vapaata tapaamista varten. Unkariin oli tuolloin virrannut itäsaksalaisia, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen loikatakseen länteen. Heitä saapui suurin joukoin rajalle, he jättivät kulkuneuvonsa ja kävelivät esteettä Itävallan puolelle. Tätä tapahtumaa pidetään sosialismin luhistumisen alkuna koko itäisessä Euroopassa. Ehkä unkarilaiset liioittelevat jossain määrin piknikin merkitystä, mutta joka tapauksessa tapahtuman muistomerkki on käynnin arvoinen.

Sopronin ympäristö
Sopronin ympäristön mielenkiintoisin ja tunnetuin nähtävyys on Eszterházyjen kesäpalatsi Fertődissä. Suku on mainittu jo keskiajalla, mutta 1600-luvusta lähtien suku on ollut rikkain ja ylhäisin Unkarin aatelisuku. Sen entistä ja nykyistä maaomaisuutta on vieläkin monessa maassa Unkarin naapuruudessa. Itävallan Burgenlandissa, Eisenstadissa (unkariksi Kismarton) on suvun pääasuinpaikka ja Fertődissä ruhtinas Nikolaus Eszterházyn rakentama palatsi Eszterháza. Palatsi sijaitsee Fertőn etelärannalla, alkuaan soisella maaperällä. Sen esikuvana oli Ranskan kuninkaan palatsi, joten sitä kutsuttiinkin Unkarin Versaillesiksi. Rakennukseen muutettiin vuonna 1766, vaikka se ei ollutkaan vielä valmis. Rakennuskompleksi on todella valtava palatseineen ja palvelusväen asuntoineen. Itse palatsissa on 126 huonetta, kirjasto ja ooppera. Nykyään Eszterházassa voi vierailla toukokuun alusta lokakuuhun päivittäin.
Eszterházaan liittyy myös säveltäjä Joseph Haydn (1766─1790), joka kuului ruhtinas Nikolauksen palveluskuntaan. Haydn sävelsi suurimman osan sinfonioistaan juuri täällä ruhtinas Eszterházyn orkesterille. Hän myös ohjasi kaikki oopperaesitykset, joita saattoi olla yli 100 vuodessa. Haydnin teokseen ”Jäähyväissinfonia” liittyvä tarina tapahtui sekin juuri täällä: kapellimestari ja orkesteri kaipasivat jo ihmisten ilmoille Wieniin, joten Haydn sävelsi sinfoniansa, jossa instrumentti toisensa jälkeen vaikenee ja soittaja katoaa lavalta.
Sopronin ympäristö on täynnä pieniä, vanhoja kyliä, joita kannattaa käydä katsomassa. Nykyään kaupunkiin kuuluu esimerkiksi Balf, joka on tunnettu kylpyläpaikka lämpimine lähteineen. Fertő-järven tienoilla on viinikellareita, joissa voi tutustua alueen viineihin. Ei tarvitse ihmetellä, jos ruokalistan mukaan papuja on käytetty jopa jälkiruoassa: viljelijät istuttivat papua viiniköynnösten väliin. Välillä papuruoat olivat unohtuneet, mutta nyt niitä on jossain tarjolla. Lasten ja junahullujen kanssa kannattaa käydä Nagycenkissä, jossa on Széchenyin palatsi ja Széchenyi-museorautatie. Lyhyydestään huolimatta rata on varsin suosittu.
Alueen tultua tutuksi voi sitten päättää, jatkuuko matka suoraan Budapestiin vai Meripihkatietä eteenpäin, Szombathely’iin.

Sopron on Seinäjoen ystävyyskaupunki.