Mitä kaipaan Unkarista

Kaksikulttuuriset nuoret kertovat heille tärkeistä unkarilaisista asioista

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Csesznekin linnan raunioilla. Kuva Henri Romppanen.

 

Sziasztok!

Olemme kolme Unkarissa elänyttä unkarilaissuomalaista sisarusta. Sattuneista syistä kävimme siellä myös koulua. Ja Suomeen muuton jälkeen olemme jääneet kaipaamaan Unkaria sekä sen aarteita. Tässä teille lista.

Eniten kaipaamme Unkarista kavereita, luontoa, leirejä, unkarilaista ruokaa ja makumaailmaa (kouluruokaa ei lasketa!!) sekä siellä asuvia sukulaisia.

Asuimme Unkarissa vähän yli 4 vuotta ja kävimme siellä koulua. Ehdimme saada hyviä ystäviä, joiden kanssa pidämme yhteyttä vieläkin ja tavataan kesäisin tai käymme leireillä ja festareilla yhdessä. Unkarissa lapset ja nuoret täyttävät kesänsä yleensä erilaisilla leireillä. Parhaat leirit mielestämme olivat musiikki- ja sirkusleiri, joihin osallistumme edelleen joka kesää Suomesta käsin.

Unkarissa asuessa kävimme monesti kaveriperheiden kanssa vaeltamassa tietyllä reitillä nimeltä Országos Kéktúra (sininen retki tai polkku) – tuhat askelta Unkarin ympäri. Tämä, Unkarin pisin vaellusreitti on yli tuhat kilometriä pitkä yhtenäinen vaelluspolku Unkarin pohjoispuolella kauniissa vuoristomaisemissa. Lisäksi koulun kanssa käytiin monesti patikoimassa lähimetsissä sekä myös kauempana vuoristoissa luokkaretkillä. Näistä meilläe on jäänyt paljon hyviä muistoja ja kaipuu lehtimetsään ja unkarilaiseen maisemaan.

Unkarin perinneruoka on vahvemmin maustettua kuin Suomessa ja ruokalajivalikoima on laajempi. Paikallisista raaka-aineista valmistettu kotiruoka on voittamaton. Unkarilaisia lempiruokiamme ovat esim. kolbász eli maustettu makkara, húsleves eli paikallinen lihakeitto, lángos eli suolainen munkki, pörkölt nokedlivel eli lihamuhennos ja kotitekoisia nuudeleita, mákos tészta eli makea makarooni, túró rudi eli rahkainen suklaapatukka. Syksymmällä jäädään kaipaamaan isovanhempiemme puutarhasta kerättyjä viinirypäleitä, viikunoita, päärynöitä ja omenoita, paprikoita ja tomaatteja.

Meillä on myös ikävä unkarilaisten suosimaa hauskaa joukkuepeliä nimeltä ’numerosota’. Pelasimme sitä hyvin paljon asuessamme Unkarissa esim. luokkiemme kesken liikuntatunneilla sekä koulukavereiden kanssa erilaisilla leireillä. Peli on lipunryöstö-teemainen joukkuepeli, jota pelataan puistoissa tai metsikössä. Molempien joukkueiden pelaajilla on pahvilapulle kirjoitettu numerosarja kiinnitettynä otsaan, jos vastustaja saa luettua tämän numerosarjan vastapuolen pelaajalta, niin pelaaja putoaa. Joukkue voi myös voittaa jos on saanut koko vastustajatiimin pudotettua pelistä tai ryöstettyään vastustajan lipun.

Asuessamme Unkarissa suomalaisia kavereita kävi meillä jonkin verran. Heidän kanssa käytiin aina Budapestin linnavuorella ja katsottiin muitakin turistinähtävyyksiä. Omat kaverimme veisimme nyt linnavuoren lisäksi vesipuistoon kuten mm. Aquaworld, jossa on huikeita vesiliukumäkiä ja vesilabyrintti. Lisäksi Miskolctapolcan luolakylpylä on erilainen maauimalakokemus ja meidän mielestämme näkemisen arvoinen. Unkarin maaseudulla sijaitsevat linnanrauniot kuten Regéc, Boldogkővár ja Csesznek ovat kiinnostavia, lisäksi näyttäisimme Visegrádissa pidettävät keskiaikaiset turnajaiset ja markkinat, joissa mekin viihdymme aina.

Henrik 17, Milla 16 ja Aaron 13

 

mita-kaipaan-unkarista-dani-kuva-ildiko-vecsernyes-marsipaanileivos

Marsipaaniporsaat. Kuva Ildikó Vecsernyés.

Minä kaipaan Unkarista ruokaa, sukulaisia ja kylpylöitä. Siellä asuvat isovanhempani, kaksi serkkua, ja muita kaukaisempia sukulaisia. Kun olemme Unkarissa, vietämme aikaa heidän kanssaan. Heidän kanssaan on kiva olla. Yksi serkuistani asuu omakotitalossa. Heillä on koira, joka on söpö, ja ilahtuu aina kun tulemme sinne. Tärkein kaipaamani on Pick-salami. Se on tosi suosittua unkarilaista salamia, josta minä itse todella tykkään. Se on rasvainen, ja vahvan makuinen. Me aina ostetaan niitä siivutettuna. Muita herkullisia ruokia, joita tykkään syödä, ovat keitetty maissi, hattara, leivitetty leike, kirkas possunkeitto ja marsipaanileivokset. Minä tykkään myös unkarilaisista kylpylöistä. Niissä on lämmintä vettä ja monia erilaisia saunoja. Siellä on kiva tehdä kaikenlaista kuten levätä, uida ja istua saunassa. Szegedin Anna-kylpylässä on kahvila, josta saa todella suuren ja herkullisen hampurilaisen. Se maistuu tosi hyvältä pitkän vedessä liikkumisen jälkeen.

Daniel 14

 

Eniten kaipaan Unkarista sukulaisiani. Isovanhempani, serkkuni ja setäni asuvat Szegedissä ja näen heitä noin kolme kertaa vuodessa. Puhumme usein skypessä, mutta se ei tietenkään vedä vertoja oikealle tapaamiselle. Odotankin aina innolla seuraavaa matkaa Unkariin, koska silloin voin taas jutella unkarilaisten läheisteni kanssa kasvotusten.

Sukulaisteni lisäksi kaipaan Unkarin ilmapiiriä. Unkarilaiset ovat hyvin sosiaalisia, ystävällisiä ja avuliaita. He nauravat äänekkäästi, istuvat lähelle ja juttelevat tuntemattomille, mikä vaatiikin hieman totuttelua Suomesta tullessa. Sukulaiset pitävät tiukasti yhtä ja juhlapyhät vietetään hyvin isolla porukalla, joten juhlat ovat siellä luonteeltaan täysin erilaisia Suomeen verrattuna.

Myös ruoka on Unkarissa ainutlaatuista. Unkarilainen liha, jäätelö ja leivonnaiset maistuvat mahtavilta, ja valikoima on paljon laajempi kuin Suomessa. Oma suosikkini ovat kuitenkin kesäisin torilla myytävät tuoreet hedelmät. Syön Unkarissa niin paljon vesimeloneita, että saan todennäköisesti koko vuoden vitamiinimäärän parissa viikossa.

Victoria 17