Tekerőlant eli unkarilainen kampiliira

Mihály Bársony’n valmistama unkarilainen kampiliira. Kuva Wikimedia Commons.

Sanna Tiirikainen

Kampiliira eli unkarilaisittain tekerőlant (tunnetaan myös esimerkiksi nimellä forgólant tai pelkkä tekerő) on yksi unkarilaisten perinnesoittimista. Tekerőlant on kielisoitin, jota soitetaan jousen sijaan pyörittämällä kammen avulla puukiekkoa, joka saa kielet värisemään. Soittimeen kuuluvat lisäksi koskettimet, joilla voi soittaa kahden oktaavin sävelalaa. Unkarilaisessa kampiliirassa kieliä on yhteensä kolme tai neljä, joista yhdellä soitetaan säveltä ja toisilla säestetään. Ääni on kantava ja siinä on keskiajan kaiku, johon yhdistyy tekerőlle ominainen raksahteleva sointi. Sen pilkkanimi nyenyere kuvaa omalaatuista ääntä.

Ulkonäöltään tekerőlant muistuttaa etäisesti kaulatonta selloa. Soittimen nimi tulee unkarin verbistä teker, joka tarkoittaa kiertämistä tai vääntämistä. Soitettaessa tekerőlantia pidetään sylissä ja se kiinnitetään vyötärölle hihnalla. Tekerőlant on noin 75 cm pitkä, 35 cm leveä ja melkoisen raskas.

Kampiliira kehitettiin luultavasti 1000-luvun Espanjassa, mistä se levisi keskiajalla ympäri Eurooppaa ja kehittyi eri alueilla eri suuntiin. Unkarista tuli Ranskan ja Pohjois-Espanjan ohella soittimen kukoistusaluetta. Unkarilainen tekerő muistuttaa ehkä läheisimmin keskiajan alankomaalaisia kampiliiroja, mutta poikkeaa siitä kuitenkin perustavasti rakenteeltaan, sillä unkarilaisessa musiikissa kaivattiin voimakkaampaa ja tarkempaa rytmiä. Vaikka tekerőlant alkoi poistua Euroopassa yleisesti muodista jo 1800-luvulla, esimerkiksi Ranskan eräillä alueilla se on säilynyt elävänä kansanperinteenä näihin päiviin asti.

Unkariin tekerő tuli luultavasti Italiasta. Siitä tuli suosittu 1700-luvulla, mutta siitä on mainintoja jo 1500-luvun unkarilaisissa kirjoituksissa. Unkarin keskeisimpänä kampiliira-alueena voidaan pitää Alföldin etelä- ja keskiosia ja etenkin Kaakkois-Unkarissa sijaitsevaa Szentesin kaupunkia, jossa asui 1800-luvun lopulla maan kuuluisin tekerőiden valmistaja, János Berecz. Tekerőn käyttö jatkui muutenkin pidempään elinvoimaisena Szentesissä kuin muualla Unkarissa.

Tekerőn valmistaminen vaatii sopivaa puuainesta, erityisiä työkaluja sekä paljon harjoitusta ja kokemusta, ja niitä valmistettiin lähinnä muun ammatin ohella talvisaikaan. Runkoon käytettiin usein kirsikka-, päärynä- tai pähkinäpuuta tai kuusta, kielet tehtiin suolista. Aluksi kampiliira oli ollut Euroopan aristokraattien mieleen, ja sitä soitettiin lähinnä kirkoissa. Unkariin tullessaan siitä oli kuitenkin tullut köyhemmän väen soitin, jota valmistivat ja soittivat lähinnä tilattomat tai pienen maatilkun omistavat henkilöt.

Tekerő soi Unkarissa monenlaisissa juhlissa, se säesti niin tansseja, häitä kuin siantappajaisiakin usein klarinetin, viulun tai säkkipillin kaverina. Tekerőn tahtiin oli suosittua tanssia esimerkiksi polkkaa tai csárdásia.

Tekerőlant on kokenut Unkarissa viime vuosikymmeninä uuden tulemisen, kun muusikot ja esimerkiksi Magyar Tekerőzenekar -yhtye ovat alkaneet valmistaa soittimia ja järjestää soiton opetusta. Nykyään tekerőmusiikista voikin jälleen nauttia Unkarissa esimerkiksi festivaaleilla ja sen omalaatuista sointia voi kuunnella myös internetissä.

 

Juttu on  ilmestynyt Suomi-Unkari-lehden numerossa 1-2017.