Ildikó Lehtinen: Mansikkapaikkani

 

 

                  

Ildikó Lehtinen

Hyvä kysymys! Valinnan varaa onkin! Mikähän olisi se varsinainen ja oikea mansikkapaikka?

Vaikka olen syntyäni budapestiläinen, unohtakaamme se ja siirtykäämme pääkaupungista lounaaseen kaikille tuttuun Balatonin ympäristöön. Alsóőrsin ja Káptalanfüredin välimailla on mökki, joka on Unkarin kotimme. Vuorelta on henkeä salpaava näköala Balatonjärvelle, kesäkuumalla kun ilma väreilee, järven ja taivaan rannat yhtyvät. Poikani sanoikin kerran ”me olemme täällä taivaassa”. Kaipa olemmekin – niin konkreettisesti kuin myös mielen mukaan. Nyt lapseni ovat jo aikuisia, ja heidän lapsensa silmin mökki ja sen ympäristö on taivaan lahja. Näköalaan ei kyllästy ikinä, se vaihtelee aamusta iltaan. Ympärillämme on metsää, ja aamuvarhaisella metsäkauris saattaa yllättää aamuvirkun. Kuumalla hakeudumme varjoon, auringonpalvojat taas aurinkoon. Toisinaan sataa kaatamalla ja lapset kylpevät sateessa ja polskuttelevat saappaisillaan. Kun kesämyrsky riepottelee metsää ja salamat iskevät läheltä, tuntuu, että olemme yhä osa luontoa.

Mansikkapaikkani on Balatonin mökki, mutta myös sen ranta ja varsinkin ihmiset. Alsóőrsin viehätysvoima on siinä, että vuorella olemme taivaassa, kun laskeudumme kylään, kapakka odottaa ja siellä tutut kapakoitsijat sekä kantavieraat. Kapakalla saattaa olla suomessa kielteinen mielikuva, mutta meille se on levähdyspaikka, aikuisille ilmainen WI-FI, lapsille jäätelöä ja suolatikkuja. Se enteilee määränpäätä, ranta ei ole enää kaukana. Rannalla taas odottaa järvi, ja sen vilvoittava vesi. Kahvilassa nautimme espressokahvia ja toisinaan olutta tai vedellä laimennettua viiniä. Paluu kotiinpäin käy kaupan kautta, ja iltakuuden jälkeen alkaa vasta ruoanlaitto avotulella. Nyt ruoka maistuu ja pöydän ympärillä meitä onkin monta. ”Lisää” – se on parasta mitä kokki voi kuulla, ja iltahämärässä on mukava syödä. Vuosi vuodelta samanlaista, kuitenkin erilaista kun lapset kasvavat ja heille on aina kaikki uutta. Kinuaminen, ”milloin mennään kotiin?”, alkaa helmikuussa, ja harmaina kevätpäivinä mieli palaa yhä useammin Balatonin järvelle ja unkarilaisystävien pariin.