Unkarilaisia on arviolta 14 miljoonaa ja heistä noin kolmasosa asuu Unkarin nykyisten valtionrajojen ulkopuolella. Maasta on lähtenyt siirtolaisia jo satojen vuosien ajan, mikä näyttäytyy erinäisinä unkarilaisyhteisöinä ympäri maailmaa. Vuodesta 2015 lähtien unkarilaisen diasporan päivää on vietetty 15. marraskuuta.
Unkarilaisten diaspora maailmalla
Unkarin rajojen ulkopuolella asuvista unkarilaisista puhuttaessa nousevat yleensä ensimmäisinä esiin naapurivaltioiden kuten Romanian, Serbian ja Slovakian alueilla asuvat unkarilaisvähemmistöt. Nämä ihmiset ovat päätyneet naapurimaiden vähemmistöiksi pääosin vuoden 1920 Trianonin rauhansopimuksen ja kansallisten rajamuutosten myötä. Lisäksi Karpaattien csángóilla ja székelyläisillä on ollut omat pitkät perinteensä asuinalueillaan nykyisessä Romaniassa. Myös Itävallassa, Ukrainassa, Kroatiassa sekä Sloveniassa elää paljon unkarilaisia. Unkarilaisista siirtolaisista ja heidän jälkeläisistään käytetäänkin kahden eri diasporan käsitettä. Toinen näistä pitää sisällään Unkarin nykyisten naapurivaltioiden alueelle rajamuutosten myötä päätyneet n. 2‒3 miljoonaa unkarilaisena itseään pitävää ihmistä. Toisen ryhmän muodostavat varsinaisen siirtolaisuuden myötä maasta mm. Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan muuttaneet unkarilaiset. Unkarilaisten muuttoliike on alkanut jo varhain ja esimerkiksi keskiajalla maasta suunnattiin Saksaan. Yhtenä erikoisuutena voisi mainita Egyptin ja Sudanin alueella elävät Madjarabit, joiden uskotaan saapuneen alueelle 1500-luvulla Osmanien armeijan alaisina.
Euroopan historia on täynnä siirtolaisuutta, johon ovat vaikuttaneet erilaiset taloudelliset ja poliittiset tekijät. Unkarilaisia on muiden eurooppalaisten tavoin lähtenyt siirtolaisiksi suurten historiallisten mullistusten sekä kasvavien sosiaalisten ongelmien myötä. Eurooppalaisten siirtolaisten määrä nousi erityisesti 1800-luvun puolivälistä lähtien, jolloin myös unkarilaisia lähti sankoin joukoin kaukaisiin maihin etsimään parempaa tulevaisuutta. Erilaiset vähemmistöt muodostivat tuohon aikaan merkittävän osan kaikista Unkarin siirtolaisista. Kehitys oli vastaavanlaista muuallakin Euroopassa; myös suomenruotsalaisia lähti siirtolaisiksi Suomesta koko väkilukuun suhteutettuna paljon.
Kasvava siirtolaisuus 1800-luvulla
Ensimmäinen suurempi unkarilainen siirtolaisryhmä lähti Atlantin yli Yhdysvaltoihin vuoden 1848 vallankumouksen ja Unkarin epäonnistuneiden itsenäistymistaistelujen jälkeen. Näistä tuhansista muuttajista suurin osa oli miespuolisia säätyläisiä. Yhdysvaltojen lisäksi lähdettiin tällöin myös Australiaan, jonne suuntautuva muuttoliike kasvoi mittavammaksi toisen maailmansodan jälkeen keskittyen Sydneyn, Melbournen ja Adelaiden kaupunkeihin.
1900-luvun vaihteessa oli unkarilaisten siirtolaisten määrä korkeimmillaan. 1800-luvun lopulta aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka siirtolaisiksi lähti noin 1,7 miljoonaa Unkarin kansalaista, joista 700 000 oli unkarilaisia sekä loput enimmäkseen slovakkeja, saksalaisia ja romanialaisia. Taustalla vaikuttivat aiempaan verrattuna pääosin 1870-luvun taantuma, laaja työttömyys sekä korkeat maanostohinnat. Perinteisen feodaalijärjestelmän rakenteiden murtuessa maaseudulta lähdettiin suurin joukoin ulkomaille, sillä kaupungeissa ei ollut riittävästi teollista kehitystä ja sen tuomia työpaikkoja. Siirtolaisryhmät koostuivat lähes kokonaan alemman tuloluokan edustajista ja maanviljelijöistä. Monien tavoitteena oli tienata rahaa oman viljelysmaan ostamista varten Unkarista, mutta vain neljäsosa siirtolaisista lopulta palasi kotimaahansa. Lähtijöitä voisi verrata suomalaisiin, joita lähti vuosien 1881–1914 välisenä aikana siirtolaisiksi yhteensä noin 280 000 – unkarilaisten tavoin erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Pakoon poliittisia vainoja
Monista Keski- ja Itä-Euroopan maista lähdettiin 20- ja 30-luvuilla poliittisten vainojen, Hitlerin valtaannousun sekä juutalaisvastaisuuden takia. Näin kävi sotien välisenä aikana myös monen unkarilaisen kohdalla, vaikkakin suurimpina tekijöinä vaikuttivat vuoden 1929 laman tuomat huono taloudellinen tilanne sekä laaja työttömyys. 1920-luvulla noin 30 000 unkarilaista lähti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Siirtolaisuus oli aiempaan verrattuna kuitenkin vähentynyt Yhdysvaltojen tiukentuneen siirtolaispolitiikan myötä sekä Unkarin menetettyä suoran pääsynsä Adrianmerelle.
Intellektuelleja sekä tieteen ja taiteen vaikuttajia lähti Unkarista paljon muualle Eurooppaan kuten Wieniin. Belgian ja Ranskan kaivokset sekä Pariisin lähiöiden teollisuusalueet tarjosivat puolestaan töitä tuhansille unkarilaisille työläisille. Monet kommunistit, mukaan lukien Béla Kun ja Imre Nagy, lähtivät poliittisista syistä Neuvostoliittoon. Heistä monet nousivat sosialistisen Unkarin johtoasemiin toisen maailmansodan jälkeen.
Sodan aikana siirtolaisiksi ei enää lähdetty omasta tahdosta. Vuosien 1941–1950 välisenä aikana noin miljoona ihmistä joutui lähtemään Unkarista. Jotkut onnistuivat pakenemaan sotaa ja poliittisia vainoja, toiset lähetettiin keskitysleireille. Sodan jälkeen kymmenet tuhannet pakenivat kommunistista hallintoa länteen. Myös Csángót kärsivät paljon maasta toiseen suoritettujen pakkosiirtojen myötä.
Siirtolaisuuden kannalta uniikiksi käänteeksi nousevat Unkarin kohdalla vuoden 1956 tapahtumat, joiden seurauksena noin 200 000 unkarilaista, eli kaksi prosenttia koko väestöstä jätti kotimaansa taakseen. Suurin osa heistä pakeni Itävallan tai Jugoslavian kautta. Siirtolaisia päätyi esimerkiksi Ruotsiin ja Australiaan, ja vain harvat palasivat takaisin Unkariin.
Siirtolaisuus tänä päivänä
Suomessa asui 2014 arviolta 2600 unkaria äidinkielenään puhuvaa, joista osan juuret ovat Transilvanian alueella. 2000-luvun vaihteessa unkarilaisia päätyi töihin Nokialle ja viime vuosina unkarilaisia on muuttanut muun muassa Pohjanmaalle elintarvikealan työntekijöiksi. Tulijoiden joukossa on ollut kautta aikain myös paljon muusikoita. Huolimatta Suomen ja Unkarin välisestä erityissuhteesta, ei Suomi ole ollut vaikkapa naapurimaa Ruotsiin verrattuna mitenkään poikkeuksellisen suosittu kohdemaa unkarilaisille siirtolaisille.
Unkarista lähtee nykypäivänä paljon nuoria ulkomaille paremman toimeentulon perässä, mutta myös yleisen näköalattomuuden vuoksi. Unkarin EU-jäsenyys on vaikuttanut vahvasti unkarilaisen työvoiman siirtymiseen erityisesti Britanniaan, Irlantiin, Saksaan sekä Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Unkarilaiset ovat saaneet työpaikkoja muista Euroopan maista, mikä on toisaalta aiheuttanut Unkarissa puutetta osaavasta työvoimasta.
Yhteyksiä maailmalle levinneeseen unkarilaiseen diasporaan pidetään yllä erilaisten ohjelmien ja projektien kautta, joilla pyritään esimerkiksi lähettämään nuoria unkarilaisia siirtolaisyhteisöihin. Tarkoituksena on säilyttää diasporan unkarilaista identiteettiä, millä on tietenkin myös omat poliittiset motiivinsa varsinkin Unkarin naapurivaltioissa. Orbánin Fidesz-puolueen lakimuutokset koskien ulkounkarilaisten kaksoiskansalaisuutta ja äänioikeutta ovatkin mahdollistaneet poliittisen kannatuksen nostattamisen esimerkiksi Romaniassa asuvien unkarilaisten avulla.
Milloin lähdetty, minne lähdetty
- 1848 vallankumous: Yhdysvallat, Australia (noin 4000 siirtolaista)
- 1900-luvun vaihde: Yhdysvallat, Kanada (noin 1,7 miljoonaa Unkarin kansalaista, joista 700 000 oli unkarilaisia; 90% kaikista siirtolaisista 1870–1910 lähti Yhdysvaltoihin; unkarilaisia lähti Yhdysvaltoihin vuosittain 2 500 vuosien 1876–80 välisenä aikana, vuosittainen siirtolaismäärä kasvoi vastaavasti 22 tuhanteen vuosina 1886–1890, ja vuodesta 1901 ensimmäiseen maailmansotaan saakka siirtolaisia lähti vuosittain peräti yli 110 000)
- 1920- ja 30-luvut: Ranska, Belgia, Kanada, Yhdysvallat, Brasilia, Argentiina (1920-luvulla noin 30 000 unkarilaista lähti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin, tuhansia muualle Eurooppaan)
- Toinen maailmansota: Australia, Israel, Pohjois- ja Etelä-Amerikka (vuosien 1945-53 välisenä aikana noin 100 000 unkarilaista lähti maasta, suurin osa juutalaisia, 40 000-50 000 Israeliin ja länteen; 1941–1950 yhteensä miljoona jätti Unkarin, mutta tässä luvussa mukana sodan uhrit/keskitysleireille lähetetyt)
- 1956: Länsi-Eurooppa, Pohjoismaat, Pohjois-Amerikka ja Australia (n. 200 000)
Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2017.
Sarja jatkuu tulevissa numeroissa.