Suomen ja Unkarin tiiviit suhteet perustuvat aineettomaan, näkymättömään siteeseen, kielisukulaisuuteen. Suomen kieli ja unkarin kieli kuuluvat suomalais-ugrilaiseen eli uralilaiseen kielikuntaan, kuten myös viro ja saame, mutta etäisemmin. Unkarin ja suomen kielisukulaisuus on nimittäin yhtä kaukana toisistaan kuin esimerkiksi indoeurooppalaisiin kieliin kuuluvien ruotsin ja kreikan.

Kielisukulaisuus näkyy kielen rakenteissa ja sanoissa. Rakennamme merkityksiä esimerkiksi prepositioiden sijaan päätteillä: talo-ssa-ni = ház-am-ban. On myös yhteistä alkuperää olevia sanoja, joista monet liittyvät ihmiseen ja lähipiiriin: Me – mi, te – ti, veri – vér, vesi – víz, elää - él.

Kielisukulaisuudella siteellä on vahva voima. Kaksi pientä, maantieteellisesti etäällä toisistaan olevaa ja historialliselta taustaltaan erilaista maata löysivät yhteenkuuluvuuden tunteen. Erityissuhde johti läheisiin yhteyksiin silloinkin, kun maat kuuluivat poliittisesti eri järjestelmiin. Yhteyksiä loivat tutkijat, taiteilijat, poliitikot ja aivan tavalliset ihmiset.

Ennen 2. maailmansotaa suomalaiset ja unkarilaiset nuoret ryhtyivät kirjeenvaihtoon, ulkomaanmatkustelun aikakaudella lähdettiin erilaisten delegaatioiden mukana, kuoromatkalle, lomamatkalle tai interrailille Unkariin. Monelle Unkari tuli läheiseksi ja moni on liittynyt Suomi-Unkari Seuraan.

Mitä meille tulee mieleen sanasta Unkari? gulassi, paprika, tokaji – mustalaismusiikki, operetti, csárdás - Petőfi, Bartók, Jancsó – Balaton, Budapest, pusta – Németh, Papp, Puskás - Rubikin kuutio, Hungaroring, Sziget-festivaali –kansannousu 1956, järjestelmänmuutos 1989 – kahvilat, kylpylät, rauniokapakat – oma kesäpaikka…

Unkari näyttäytyy katsojasta riippuen hyvinkin erilaisena. Yhdelle se on pikkukyliä ja kaupunkeja, toiselle kulttuuriperintöä ja historiaa, Balatonin viinikyliä ja Bükkin pyökkimetsää, punaisia ja keltaisia unikko- ja auringonkukkapeltoja, keskieurooppalaisen suurkaupungin, Tonavan molemmin puolin levittäytyvien Budan ja Pestin tunnelmia, pöydän herkkuja ja jaloja juomia, lintubongarille Hortobágyin haikaroita ja kurkia… Kaikille kuitenkin Unkari on merkinnyt ystävällisiä ihmisiä ja vieraanvaraista ilmapiiriä.

Aleksis Kiven päivänä vuonna 1950 perustettiin yhdistys, jonka tarkoituksena oli ”levittää ja syventää Suomessa Unkarin historian, yhteiskuntajärjestyksen, taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sivistyksellisen elämän tuntemusta.”

Helsingissä perustettu seura kasvoi ja alayhdistyksiä perustettiin eri paikkakunnille, ensin Tampereelle, Turkuun, Kemiin ja Lahteen. Vuodesta 1977 alkaen itsenäiset paikallisyhdistykset ovat muodostaneet valtakunnallisen seuran. Uusia yhdistyksiä on perustettu, ja niitä on poistunut mm. kuntaliitosten myötä.

Nyt maamme suurimpiin ja aktiivisimpiin kuuluvan Suomi-Unkari Seuran paikallisyhdistysten verkosto kattaa koko maan. Henkilöjäseniä on noin 3300.

Seuran paikallisyhdistysten kokonaisjäsenmäärä oli korkeimmillaan 1980- ja 1990 lukujen taitteessa juuri järjestelmänmuutoksen jälkeen. Sitä ennen mm. ystävyysviikot olivat luoneet laajaa kiinnostusta Unkaria kohtaan ja vuonna 1969 toteutunut viisumivapaus helpottanut matkustamista.

Jäsenyhdistykset käyttävät päätösvaltaansa edustajakokouksessa. Syksyinen neuvottelupäivä on uutta ideoiva työkokous, jossa viimeksi keskityttiin ryhmätyömenetelmiin ja viestintäkoulutukseen. Seura on kehittänyt toimintaansa määrätietoisesti. Tavoitteita määritellään mm. strategiassa vuosille 2012-2020.

Suomi on yhdistysten maa. Kaikkiaan Suomessa toimii yli 100 ystävyysseuraa, joista valtaosa – niin myös Suomi-Unkari Seura - kuuluu Ystävyysseurojen liittoon.

Kirja Meidän Unkari – Suomi-Unkari Seura 1950-2000 kertoo seuran ensimmäisistä 50 toiminnan vuodesta.

Suomi-Unkari Seuran toiminta on painottunut kulttuuriin, kieleen ja matkailuun.

Seura on ollut järjestämässä mm. musiikkikiertueita, kansantanssien opetusta, elokuvasarjaa, kirjallisuusiltoja ja kesäyliopistovaihtoa, juhlinut Unkaria ja merkkivuosia kuten Bartók-juhlavuotta ja unkarilaisten maahantulon Millenniumia sekä ollut esittelemässä Unkaria matkamessuilla ja Eurooppa-päivässä. Minun Unkarini -valokuvakilpailu toi esiin seuran jäsenten näkökulman ystävyysmaahan.

Seuran paikallisyhdistykset toimivat itsenäisesti ja omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan – on matkoja, kielikursseja, yhteistä kokkausta, viini-iltoja, esitelmätilaisuuksia, myyjäisiä, koululais- ja opiskelijavaihtoa, konsertteja ja näyttelyitä ja vastavuoroisia matkoja unkarilaisessa ystävyyskunnassa toimivan Suomi-piirin kanssa.

Paikallisyhdistykset tarjoavat eri alojen Unkari-osaamista myös muiden avuksi. Ystävyys ja ystävyyssuhde on tahdon asia, positiivinen side, keskinäiseen luottamukseen perustuva suhde - ja sitä tulee vaalia. Näin tekee seura paikallisyhdistyksineen ja näiden henkilöjäsenet perheineen.

Vuodesta 1981 alkaen nykymuotoisena ilmestynyt seuran lehti Suomi-Unkari on lukijoiden arvostama tietopaketti ja kulttuurijulkaisu. Lehti tarjoaa neljästi vuodessa laajan kattauksen kaikkea kaikille.

Lukijakyselyn mukaan seuratuimpia aiheita ovat olleet matkailu, unkarin kieli, yhdistysten toiminta, Unkarin poliittinen tilanne ja ajankohtaiset tapahtumatiedot. Myös teemanumeroita on julkaistu, aiheina koulujen Unkari-viikot, luonto, talous ja kauppa, vähemmistöt, kansanperinne, Transilvania ja vuoden 1956 kansannousu.

Seuran verkkosivuilla on paljon Unkari-tietoa eri aloilta - matkailua, hintoja, historiaa, kansanperinnettä, arkkitehtuuria, luontoa, musiikkia, kirjallisuutta, kieltä, kouluasiaa, ruoka- ja viinikulttuuria, reseptejä, urheilua, arkea, ihmisiä, yhteiskuntaa, taloutta, tapahtumatietoja sekä linkkejä eri aloilta. Kouluille on koottu ideoita Unkari-teeman käsittelyyn, ja verkkosivuilla on myös leikkimielinen testi Kävisinkö unkarilaisesta ja muita tehtäviä.

Seuran verkkosivuilla on myös esittelevä luettelo suomeksi ilmestyneestä unkarilaisesta kaunokirjallisuudesta ja keskeisistä tietoteoksista.

Seuran julkaisuista monet ovat olleet ensimmäisiä suomenkielisiä kirjoja omalta alaltaan. Makuja Unkarista -kirja sisältää yli 70 keskeistä reseptiä ja Pieni unkarilainen juhlakirja esittelee kalenterivuoden perinteitä ja tapoja ihmisen elinkaaren varrelta. Seuran ensimmäisistä 50 vuodesta kerrotaan kirjassa Meidän Unkari – Suomi-Unkari Seura 1950-2000.

Kielen opiskelu on tärkeä väline maan syvempään tuntemiseen. Unkari ei kuulu meillä koulujen kielivalikoimaan, mutta sen harrastajia on kuitenkin Suomessa paljon. Unkarin kursseja on järjestetty seuran piirissä ja opistoissa eri puolilla maata yli 30 paikkakunnalla. Yliopistossa unkarin kieltä voi opiskella tällä hetkellä Helsingissä ja Turussa.

Yleisradio teki seuran aloitteesta vuonna 1983 Jó napot -radiokurssin, joka oli todennäköisesti ensimmäinen unkarin radiokurssi maailmassa.

Seuran johtaman EU-projektin puitteissa tuotettu unkarin kielen ja kulttuurin oppimateriaali Unkaria helposti on käytössä useiden opistojen kursseilla, ja se on innostanut myös itsenäiseen kielenopiskeluun. Unkaria helposti taskukoossa antaa sanat suuhun viikonloppumatkalle lähtevälle. YLE esitti televisiossa seuran tuottaman ohjelmasarjan nimellä Magyar – Unkaria matkailijoille. Te-Le-Hu-hanke tuotti aineistoa unkarin opettajien avuksi ja tuoreimman Hungarobox-projektin tuloksia ovat mm. viestintä- ja tietotekniikan alan verkkosanasto ja tehtäväpaketti.

Seura aloitti myös toistakymmentä vuotta sitten Suomessa toimivien unkarin opettajien tapaamiset. Verkosto yhdistää nyt kymmeniä opettajia eri puolilta maata.

Suomi-Unkari Seura – samoin kuin sen sisarjärjestö Unkarissa – yhdistävät toisesta maasta kiinnostuneita ihmisiä ja heidän yhteisöjään.

Seura, paikallisyhdistykset ja henkilöjäsenet muodostavat laajan alueellisen ja eri elämänalat kattavan kontaktiverkoston.

Tämän rinnalla toimivat mm. ystävyyskuntien ja ystävyysseurakuntien verkostot. Monet tiede-, kulttuuri-, urheilu-, harrastus- ja opetusalan sekä ammattiryhmien yhteisöt ovat luoneet kontakteja Unkariin. Yhteistyössä on mukana synnyinmaansa ’kulttuurilähettiläinä’ Suomessa asuvia unkarilaisia.

Seura tekee yhteistyötä ystävyyskaupunkien, ystävyysseurakuntien, oppilaitosten, yliopistojen, matkailualan, kulttuuri- ja harrastusjärjestöjen, yritysten ja muiden yhteisöjen kanssa, joiden toiminta liittyy Unkariin tai sukukansoihin – mm. sukukansojen päivään liittyen. Seuran yhteistyökumppaneita ovat suurlähetystöt ja kulttuuri-instituutit sekä suomalaisten ja unkarilaisten yhteisöt molemmissa maissa. Seuran sisarjärjestö on Unkari-Suomi Seura, jolla on toimintaa eri puolilla Unkaria ja jäseninä aktiivisia Suomen-ystäviä.

Suomi-Unkari Seuran jokapäiväinen yhteistyökumppani on ollut vuodesta 1980 alkaen Helsinkiin tuolloin perustettu Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus, jolta vuokratussa tilassa Kaisaniemenkatu 10:ssä Helsingissä sijaitsee seuran toimisto.

Yhdistyksen elo ja ilo riippuu jäsenistä, ihmisistä, jotka antavat aikansa ja asiantuntemuksensa yhteiseen hyvään, yhdistyksen toimintaan ja sen kehittämiseen.

Suomi-Unkari Seuran jäsenyys ei ole koskaan tuonut mitään taloudellista tai yhteiskunnallista hyötyä, vaan seuraan on liitytty silkasta kiinnostuksesta Unkariin. Aktiivisia jäseniä on paljon – ja uudetkin Unkarin-ystävät ovat tervetulleita mukaan ideoimaan ja toimimaan!

Seuran toimisto palvelee kaikkia Unkarista kiinnostuneita – onpa yhteydenoton aihe sitten geokätkeily tai miskakannun tarina, kielipulma tai matkakohteen valinta, tapahtumatietojen tai eri alojen yhteyksien etsintä.

www.suomiunkari.fi