Egerin linna on kävijämääriltään suosituin museo Unkarissa ja koululaisryhmien vakiokohde. Kuva Marjatta Manni-Hämäläinen.
Tähtien Eger
Monet vähän iäkkäämmät suomalaiset tuntevat Egri Bikavérin, unkarilaisen punaviinin. Moni heistä ei tiedä, mistä nimi tulee. Sen antava Eger sijaitsee Unkarissa Hevesin läänissä, Bükk-vuoriston juurella. Kaupungissa on vähän alle 56 000 asukasta, se on varsin vanha ja barokkityylin, kuuluisan linnan ja Euroopan pohjoisimman minareetin leimaama kaupunki. Suuruudeltaan se on alueensa toinen, sitä isompi on vain Miskolc.
Kaupunki on viiniä vanhempi. Alueella on asuttu jo kivikaudelta ja 900-luvulla. Kun maahan tulleet unkarilaiset 900-luvulla asettuivat paikkakunnalle, oli asukkaina avaareja ja slaaviheimoja. Kaupungista tuli hiippakunnan keskus jo 1000-luvun alussa, kun kuningas Tapani Pyhä jakoi maan kymmeneen hiippakuntaan. Alueen kehitys keskeytyi kuitenkin 1241, kun tataarit tuhosivat ja polttivat kaupungin. Tuolloin tuhoutuivat myös vanhin kirkko ja piispan palatsi, jotka sijaitsivat nykyisen vanhan kaupungin keskellä. Seuraava tuho tapahtui 1442, kun hussilaiset (eli tšekkiläisen Jan Husin perustamaan protestanttilahkoon kuuluvat) hävittivät kaupunkia ja surmasivat sen asukkaita.
Kun turkkilaiset saapuivat sotaretkillään 1500-luvulla Unkarin alueelle, koitti Egerin kunnian hetki vuonna 1552, kun kaupungin linnoitus puolustaneet unkarilaiset sotajoukot pystyivät lyömään ylivoimaiset vihollisjoukot. Linnoituksen päällikkönä oli István Dobó, josta tuli koko maan tuntema sankari. Eri puolilla Unkaria hänelle on nimetty katuja, toreja, aukioita ja kouluja. Hän on sankarina myös Géza Gárdonyin suositussa historiallisessa romaanissa Egri csillagok (Egerin tähdet), joka ilmestyi kirjana 1901, suomeksikin jo vuonna 1926.
Dobón patsas ja taustalla Egerin linna. Kuva Wikimedia Commons Wojsyl.
Piirityksessä pahoin tuhoutunut linna korjattiin, mutta vuonna 1596 turkkilaisten onnistui piirityksen jälkeen valloittaa Eger. Turkkilaisvaltaa kesti kaupungissa 91 vuotta, vuoteen 1687. Myös tuona aikana se oli tärkeä varuskuntakaupunki, minkä muistona ovat minareetti ja linnan portin läheisyydestä löydetyt turkkilaisen kylpylän jäänteet. Itävaltalaisten saatua Egerin takaisin pahasti vaurioitunutta kaupunkia ja linnaa korjattiin, ja minareeteista tehtiin kirkkoja.
Vielä kerran, vuosina 1703–1711 Egerillä oli tärkeä rooli: se oli Rákóczin vapaussodan aikana vapautettujen valtakunnan osien ”pääkaupunki”. Tämän vapaussodan syynä oli tyytymättömyys Wienin hovin toimiin unkarilaisia kohtaan turkkilaisten karkottamisen jälkeen. Sen sijaan 1800-luku oli kaupungille tuhoisa: kaksi suurta tulipaloa, linnan seinän sortuminen, joka tuhosi ympäröiviä taloja, koleraepidemia sekä vanhalle kaupunginosalle vaurioita aiheuttanut Eger-puron tulviminen.
1900-luvun alussa Eger oli hyvin leimallisesti koulukaupunki ”Unkarin Ateena”. Jo 1800-luvulla oli kaupunkiin perustettu oppilaitoksia, kuten maan ensimmäinen unkarikielinen opettajaseminaari. Muutenkin kaupunki komistui, rakennettiin esimerkiksi basilika, joka on maan toiseksi suurin. Monet 1800-luvun suuret hankkeet liitetään arkkipiispa János Pyrkerin nimiin. Sen sijaan kaupungin porvariston kohdalla kehitys ei ollut niin hyvä, sillä esimerkiksi suoraa rautatieyhteyttä pääkaupunkiin ei saatu. Toisen maailmansodan aikana vetäytyvät saksalaisjoukot ryöstivät tehtaat, räjäyttivät Eger-puron kaikki sillat ja vahingoittivat rautatieasemaa. Myöhemmin saksalaislentäjät pommittivat ja ampuivat Egerin keskikaupunkia, jolloin taloja romahti ja ihmisiä kuoli.
Sodan jälkeen Eger alkoi kehittyä, mutta keskikaupunki suojeltiin viisaasta vuodesta 1968 lähtien. Eger onkin ollut Unkarissa uranuurtaja rakennussuojelussa ja kaupunkiarkeologiassa. Uusia asuinalueitakin on luonnollisesti syntynyt, mutta kaupungin laidoille. Sinne on rakennettu myös kauppakeskuksia ja kaupungin uimala. 1980-luvulla historiallinen keskikaupunki suojattiin raskaalta liikenteeltä, kun tärkeä tie numero 25 sai sen kiertävän osuuden.
Koristeellinen Fazola-portti. Kuva Marjatta Manni-Hämäläinen.
Egerin nähtävyydet
Egerin tärkein nähtävyys on luonnollisesti jo mainittu vanha linnoitus, joka alun perin on rakennettu jo 1261, mutta moneen kertaan korjattu ja laajennettu. Linnan arkeologiset kaivaukset ja restaurointityöt aloitettiin jo vuonna 1863, ja työ jatkuu edelleen. Nähtävillä on nyt sekä sisä- että ulkomuurin osia, yksi porttitorni, bastioneja ja vankila. Lisäksi sisäpihalla on vanha kaksikerroksinen piispan palatsi. Alakerta on rakennettu 1400–1500-luvulla, se on tyyliltään goottilainen. Nuorempi ylempi kerros on 1700-luvulta. Alakerran salissa on punaisesta marmorista tehty István Dobón hautakivi ja salin seinällä on laatta, johon on merkitty kaikkien tunnettujen linnaa vuonna 1552 puolustaneiden nimet. Samalta sisäpihalta on löydetty myös romaanistyylisen, keskiaikaisen tuomiokirkon jäännökset.
Turkkilaiskauden tärkein muistomerkki on edellä mainittu Euroopan pohjoisin minareetti, kolmesta Unkarin alueella säilyneestä (muut ovat Pécsissä ja Érdissä) korkein. Minareetti rakennettiin vuonna 1596, ja se sai nykyisen huippunsa vuonna 1896. Rakennus on linnan ohella toiminutkin jo kauan kaupungin symbolina.
Piispankaupunkina Egerissä on runsaasti näkemisen arvoisia, pääosin barokkityylisiä kirkkoja. Niistä kannattaa käydä katsomassa ainakin basilikaa sekä kaupungintalon naapurissa olevaa Minoriittien eli Padovan Pyhän Antoniuksen kirkkoa. Kiinnostava on myös arkkipiispan palatsi, joka sijaitsee Széchenyi-kadulla.
Szépasszony-völgy eli Kauniin rouvan laakso kaupungin lähellä on paikka, johon turisti varmasti haluaa tutustua. Se on Egerin viinin ”koti”, alue, jossa on lukuisia viinikellareita ja -tupia. Vain harvalla alueella Unkarissa on kallioon tehtyjä viinikellareita; ne on mahdollistanut rioliittituffi, jota on ollut helppo kaivaa. Aikaisemmin alue on kuulunut hiippakunnalle, joka on tarkkaan vartioinut antamiaan lupia rakentaa viinikellareita. Siksi Szépasszony-völgyssä ne muodostavat todellisia katuja tai kujia. Nykyisin laaksossa on myös viihtyisiä viheralueita ja siellä järjestetään juhlia. Viininmaistajaisissa kannattaa käydä vaikka eri kellareissa.
Egerin viineistä tunnetuin on tietysti Bikavér, joka legendan mukaan antoi voimaa ja rohkeutta kaupungin puolustajille. Oikeastaan nimitys bikavér yhdistyi Egeriin vasta 1850-luvulla. Aluksi ”häränveri” oli vain voimakasta ja tummaa punaviiniä, mutta vuosisadan lopulla sen valmistusmenetelmät vakiintuivat. Alueelle tuotiin uusia jaloja viiniköynnöslajeja, joita käytettiin sekoitettuna viinin valmistamiseen. Ikävä kyllä sosialismin kaudella tavoitteena oli valmistaa vientiin mahdollisimman paljon laadusta piittaamatta. Me suomalaisetkin olemme oppineet pitämään Bikavéria halpaviininä. Vasta 1997 tuottajat ovat yhdessä sopineet viinin laatuvaatimuksista ja valmistusmenetelmistä. Tietyistä lajikkeista sekoitettu Egri Bikavér on nykyään nimisuojattu laatuviini.
Egerin alueella tuotetaan muitakin viinejä, mm. aromikkaita valkoviinejä (Egri Leányka, Debrői Hárslevelű). Kannattaa maistella niitäkin.
Egerissä on vuoden mittaan monia tapahtumia, mm. Egri Bikavéria juhlitaan heinäkuun puolivälissä, heinäkuun lopussa on keskiaikamarkkinat ja rajalinnoituksen juhlat ja Szépasszonyvölgyn festivaali elokuun puolivälissä.
Mátra- ja Bükkvuoristojen välissä sijaitseva Eger on noin 140 km päässä Budapestista koilliseen. Egeristä voi tehdä retken esim. Szilvásváradiin (pienoisrautatie ja metsänhoitomuseo, Szalajkavölgy ja taimenpuro sekä lipizzalaishevoset) tai Egerszalókiin (kalkkikivimuodostelmistaan kuulu termaalikylpylä).
Artikkeli on alun perin ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 4-2015.