Unkarin suurin joki on tietysti Tonava. Se jakautuu kuitenkin niin monen valtion kesken, ettei siitä ole ”kansallisjoeksi”. Tämän roolin onkin saanut Tonavan sivujoki Tisza. Tiszan merkitystä lisää se, että se ja sen sivujoet virtaavat pääosin historiallisen, vuoden 1920 Trianonin rauhaa edeltäneen Unkarin alueella.
Tiszajoki rauhallisine sivuhaaroineen on oivallinen kohde myös melojille. Kuva MTÜ.
Tisza aloittaa juoksunsa kahtena eri jokena, Valkoisena ja Tummana Tiszana, nykyisen Ukrainan puolella, jossa haarat myös yhtyvät. Yhdistynyt joki ylittää nykyisen Unkarin rajan Szatmár-Beregin tasangolla Koillis-Unkarissa. Unkarin läpi se virtaa 579 km matkan, ja Tisza yhtyy Tonavaan Serbian Vojvodinassa.
Tiszaan liittyy runsaasti sivujokia, joiden alkulähteet ovat ympäröivissä vuoristoissa. Slovakiasta päin Tiszaan liittyvät esimerkiksi Zagyva, Sajó ja Tokajin luona jokeen laskeva Bodrog. Nykyisen Romanian puolen vuoristoista lähtee myös runsaasti jokia, jotka yhtyvät Tiszaan Unkarin puolella. Yksi niistä on Maros, jonka lähde on Itä-Karpaateilla. Toinen tärkeä joki on Körös, joka taas laskee Tiszaan Csongrádin lähellä. Oikeastaan kysymys on kolmesta eri Körösjoesta, Mustasta, Valkoisesta ja Nopeasta Körösistä, jotka yhtyvät ennen kuin saavuttavat Tiszan. Kolmas, Szamosjoki, saa alkunsa Romanian puolella useista haaroista ja virtaa Unkarin rajalle Suuren tasangon pohjoisosassa ennen kuin saavuttaa Tiszan.
Vuoden 1897 suurtulvassa Tiszan vesi tulvi Szegedin kaduille.
Tiszan säännöstely
Tisza ja sen sivujoet muodostavat koko nykyisen itäisen Unkarin kattavan verkoston, joka oli elintärkeä valtakunnan elinkeinoelämälle ennen Trianonin rauhaa. Jokia käytettiin tavaroiden kuljetukseen, ja vettä tarvittiin myös maanviljelysalueilla. Jokiliikenteen turvaaminen oli ja on edelleen luonnollisesti tärkeää.
Jokien lähteet ovat vuoristoalueella. Ne ovat vuolaita yläjuoksultaan, josta ne virtaavat alas kohti tasankoaluetta. Ylempänä uoma on kivinen, mutta täällä maapohja muuttuu pustan lössiksi, hienoksi hiekkamaaksi, jossa vietto on hyvin pientä. Eroosion merkitys kasvaa suureksi, ja joet kuljettavat ja kasaavat maa-ainesta. Näin uoma muuttuu ja saa aina uusia mutkia ja muodostaa sivu-uomia. Nämä taas saattavat virtauksen loppuessa muodostaa esimerkiksi järviä, jotka myöhemmin häviävät. Ilmiö jatkuu yhä, ja se on aiheuttanut pahojakin tulvia.
Alkuperäisen Tiszan pituus oli 1419 kilometriä. Sen säännöstelytyö alkoi varsinaisesti kreivi István Széchenyin organisoimana vuonna 1846. Hävityn vapaussodan jälkeen töitä jatkettiin, mutta paljon pienemmällä budjetilla ja monien kompromissien jälkeen. Tuloksena oli, että oikaisemalla joki lyheni 926 kilometriin. Samalla parannettiin myös joen viettoa. Aiemmin vesi oli saapunut Szamosista Szegediin kahdessa kuukaudessa — säännöstelyn jälkeen siihen meni yhdestä kahteen viikkoa. Szegedin vuoden 1897 suurtulva kuitenkin osoitti, ettei työn tulos ollut riittävä.
Unkarin parlamentin asialistalla säännöstely on ollut jatkuvasti, mutta merkkipaaluna voidaan mainita vuoden 1894 laki, joka käsitteli koko valuma-aluetta kokonaisuutena. Useista tulvavahinkojen estämiseen tähtäävistä ohjelmista ja laeista huolimatta Szegedissä koettiin jälleen suuri tulva vuosina 1970 ja 2006.
Tiszalla voi purjehtia 780 kilometrin matkalla. Myös suurimmilla sivujoilla laivaliikenne on mahdollista. Nykyään joella näkyy kuitenkin lähinnä pieniä risteilyaluksia — tavarankuljetus on käytännössä päättynyt. Tilanne on sama myös suurien sivujokien Marosin, Körösin ja Szamosin kohdalla.
Tiszan kanavat
Tiszan valuma-alueelle on Unkarissa rakennettu kanavasysteemejä toisaalta veden saamiseksi pois viljelysmailta ja toisaalta kuivien alueiden vesihuollon turvaamiseksi. Kanavia suunniteltiin jo 1700-luvulla, mutta työ toteutettiin vasta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvulla.
Lónyai-kanavan 91 kilometrin pituinen päähaara valmistui vuonna 1879. Siihen liittyy lukuisia sivukanavia, ja vedet laskevat Tiszaan noin 25 kilometrin päässä Tokajista. Ongelmana oli aikaisemmin se, ettei seudun vesillä ollut lasku-uomaa, mikä vaikeutti suuresti alueen maataloutta.
Itäisen pääkanavan tarkoitus on päinvastainen: se on rakennettu tuomaan vettä Tiszasta. 98 kilometrin pituinen kanava alkaa Tiszalökistä läheltä Nyíregyházaa ja virtaa Berettyójokeen. Kanavan vettä käytetään peltojen kasteluun, kalanviljelyaltaisiin ja asukkaiden ja teollisuuden vesihuoltoon. Itäisen pääkanavan ensimmäiset, toteuttamatta jääneet, suunnitelmat valmistuvat jo 1700-luvulla. Asia tuli taas ajankohtaiseksi, kun Unkari menetti Trianonin rauhassa parhaat ja varmimmat viljantuotantoalueensa, mutta töihin ryhdyttiin vasta vuonna 1935. Kanava valmistui vihdoin vuonna 1956.
Abádszalókin uimaranta.
Tisza-järvi
Unkarin Suuren tasangon Alföldin pohjoisosassa sijaitsee Tisza-järvi (Tisza-tó), joka on Kiskörösin patoallas eli tekojärvi. Se on tekojärvenä maan suurin ja järvenä toiseksi suurin Balatonin jälkeen. Kiskörösin pato ja tekojärvi rakennettiin vuonna 1973. Tarkoituksena oli vähentää Tiszajoen tulvia ja parantaa tasankoalueen vesitaloutta. Järven täyttyminen vei pitkän ajan, aina vuoteen 1990. Tekojärvelle on syntynyt oma ekologinen systeeminsä, ja siellä on myös lintureservaatti. Hortobágyin kansallispuiston osa siitä tuli vuonna 1999.
Tisza-järvestä tuli pian suosittu matkailukohde unkarilaisten keskuudessa — olihan se halvempi kuin Balaton. Lähikylätkin saivat matkailusta osansa, ja ne ryhtyivät kehittämään erilaisia palveluita. Järven rannoille rakennettiin leirintäalueita, hotelleja ja yleisiä uimarantoja. Rantoja on nyt kuusi, ja Tiszafüredissa toimii termaalikylpylä. Onkiminenkin on sallittua, kunhan noudattaa annettuja sääntöjä. Alueella voi liikkua jalkaisin, polkupyörällä ja hevosen selässä, järvellä taas veneillä. Suojellun lintu-reservaatin alueelle tarvitaan opas. Moottorivesiurheilua voi harrastaa Abádszalokissa.
Ympäristökeskuksen akvaario. Kuva keskuksen FB-sivuilta.
Tisza-järven portiksi itseään kutsuvassa Poroszlón kylässä avautui vuonna 2012 ympäristökeskus (Tisza-tavi Ökocentrum), jossa esitellään interaktiivisesti järveä ja sen eliömaailmaa. Keskukseen kuuluu myös Euroopan suurin makeavetinen akvaario. Ulkomuseo taas antaa käsityksen elämästä 1800-luvulla.
Tiszan syanidikatastrofi
Vuoden 2000 tammikuun 30. päivänä tapahtui Romanian Baia Maressa (unkariksi Nagybánya) suuri katastrofi, jossa Aurul-yhtiön tuotantolaitokselta karkasi 100 000 kuutiometriä syanidia ja raskasmetalleja sisältävää vettä ja liejua läheiseen pikkujokeen. Sieltä saasteet päätyivät ensin Szamosiin, sitten Tiszaan ja siitä vielä Tonavaan Serbian puolella. Kyseessä oli Tšernobylin jälkeen lähihistorian suurin ympäristökatastrofi Euroopassa. Koska tehtaalla ei ollut toimintasuunnitelmaa tällaisten tapausten varalle, ei saasteiden leviämistä edes yritetty estää.
Tappavan myrkyn konsentraatio oli onnettomuuspaikalla 180-kertainen verrattuna Unkarin määräysten mukaiseen sallittuun määrään. Tiszaa pitkin ajelehti kaksi viikkoa 40 kilometrin pituinen syanidivesi, joka aiheutti vakavia ympäristövahinkoja. Kaiken syynä oli tehtaan vanha, muualla Euroopassa jo hylätty teknologia kullan ja hopean erottamiseksi syaaniliuoksella kaivoskuonasta. Liuos käytettiin kahdesti, ja kertojen välillä sitä säilytettiin altaassa, jonka luukun murtuma päästi liuoksen veteen.
Liuos tietysti laimeni joen vedessä, mutta Szamosin ja Tiszan yhtymäkohdassa se oli yhä 135-, Tisza-järvellä 35- ja Szegedin alapuolella 15-kertainen sallittuun nähden, ja se aiheutti kalakuolemia vielä Belgradin kohdalla. Myrkkykonsentraation laimenemista auttoivat sekä tulvat että vesien patoaminen. Viranomaiset yrittivät toimillaan taata joen rannan kylien ja kaupunkien juomavesihuollon. Kuolleet kalat poistettiin myös välittömästi, jottei myrkky leviäisi ravintoketjussa. Vuonna 2000 arvioitiin, että kaloja kuoli Tiszan Unkarin-osuudella 1241 tonnia, mutta merkittävä osa pieneliöstöstä selvisi onneksi hengissä.
Joki on toipunut nopeasti: äyrisiäisistä ja vesien pieneliöistä on uudistunut 95 %. Pohjaan on kuitenkin kerrostunut raskasmetalleja. Kalastus kärsi, ja noin 15 000 kalatalouden harjoittajan elinkeino vaarantui. Unkarin valtio ei onnistunut yrityksessään saada vahingonkorvauksia. Alkuperäinen laitos oli mennyt konkurssiin, samoin sen seuraaja. Yrityksen konkurssia käsiteltiin oikeudessa, mutta Unkari ei saanut siihen omaa virallista vahingonkorvausvaatimustaan. Näin oikeusjuttu raukesi sen osalta.
’Tiszan kukintaa’. Kuva MTÜ.
”Tiszan kukka” – lyhytikäisyyden symboli
Kun unkarilainen sanoo jostain asiasta tai ilmiöstä, että se on tiszavirágéletű eli ’lyhytikäinen kuin Tiszan kukka’, hän ei viittaa kukkakasviin vaan hyönteiseen.
Tiszan kukka (Palingenia longicauda) on Euroopan suurin päivänkorentolaji, jonka hääparveilua kutsutaan ’kukkimiseksi’. 1900-luvun alussa korennon päälevinneisyysalue oli Tiszan valuma-alue. Hyönteinen on todellinen unkarilainen erikoisuus, sillä sitä esiintyy suurina parvina vain Tiszassa ja sen sivujoissa. Sen toukkavaihe elää kolme vuotta joenrannan käytävissä. Uros on 2,5–3,5 cm pitkä, naaras 2,7–3,8 cm. Niiden ruumiin takaosassa on kuitenkin eräänlainen lisäsäie, joka kasvattaa pituuden noin 12 senttiin. Koska uroksen lisäsäie on pitempi kuin naaraan, lentää uros kömpelömmin.
’Tiszan kukinta’, päivänkorennon hääparveilu, tapahtuu vuosittain kesäkuun puolivälin ja lopun välisenä aikana iltaisin. Esilentoon osallistuu satakunta korentoa, varsinaiseen miljoonia ja jälkilentoon vain muutama tusina. Hyönteiset muodostavat joen pinnalle mattomaisen kerroksen, kun urokset ryhmittyvät kukkamaiseen kuvioon naaraiden ympärille. Uros kuolee heti parittelun jälkeen, mutta naaras lentää vielä ylävirtaan munimaan. Tarkoitus on, että toukat pääsisivät kehittymään samassa huokoisessa rantamaassa kuin edellinenkin sukupolvi. Häälennon aikana paikalle kerääntyy runsaasti lintuja ja sammakoita, jotka haluavat osansa tästä juhlapöydästä.
Päivänkorennoilla on tärkeä rooli ravintoketjussa, mutta se on myös hyvä veden laadun ja joen ekologisen tilan indikaattori. Aikaisemmin korentoja käytettiin kalansyötteinä, mutta nyt hyönteisen kaikki kehitysvaiheet ovat rauhoitettuja, eikä edes kuolleita saa kerätä. On myös rikos häiritä häätanssia esimerkiksi ajamalla moottoriveneellä tahallisesti parveen. Alueen joki- ja tavallinen poliisi sekä luonnonsuojeluvalvojat valvovat parveilun aikana tehostetusti määräysten noudattamista.
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehden numerossa 3-4/2019.