Jyväskylässä liikuntatutkimukseen erikoistunut Béla Pavelka on asunut Suomessa jo kohta 26 vuotta. Avovesiurheilun ja aktiivisen elämäntavan edistäminen on hänen missionsa.

Béla Pavelka

Béla Pavelka teki ison loikan vuonna 1999 ja jätti ammattiurheilun taakseen ollakseen Jyväskylän yliopiston opiskelija.

– Olen ollut koko elämäni ajan urheilija, harrastin kajakkia 20 vuotta Unkarissa, aloittaa Pavelka.

– Ensimmäiseen kansainväliseen kisaani osallistuin vuonna 1989 ja pysyin huipulla kymmenen vuotta. Vuonna 1999 EM-kisoissa 4. syyskuuta pääsimme vielä neljännelle sijalle. Syyskuun kahdeksantena päivänä saavuin jo Suomeen, hän jatkaa.

Ammattiurheilijana hän edusti Unkaria kansainvälisellä tasolla kymmenen vuotta. Hän oli erikoistunut maratonikisoihin, mutta kilpaili myös 500, 1000 ja 10 000 metrin matkoilla kansainvälisissä kisoissa.

– Kajakkimelonnassa maratonimatka määriteltiin silloin niin, että sen pituus pitää olla vähintään 20 kilometriä ja ensimmäisen pitää saapua maaliin alle kolmessa tunnissa. Käytännössä matkat olivat 25 – 45 kilometrin pituisia vesistöstä riippuen. Jos vedessä on aaltoja tai virtoja, niin matkat ovat lyhyempiä, jos ei, niin matkat ovat pidempiä.

Pavelkasta tuntui luontevalta siirtyä urheilijasta opiskelijaksi ja opiskella jotain siviiliuraa varten.

– Käytin vanhan opintojärjestelmän etuja ilomielin hyväkseni ja otin pääaineiden lisäksi opintoja yliopiston jokaisesta kuudesta tiedekunnasta. Opiskelin ympäristösuojelua, uusiutuvia energialähteitä, historiaa, psykologiaa, kansantaloutta ja tietotekniikkaa. Liikuntatieteiden opinnoistakin opiskelin pakollisten opintojen lisäksi kaikenlaista, josta ajattelin, että ne vievät minua eteenpäin urallani, kuvailee Pavelka poikkeuksellista opiskelumotivaatiotaan.

Jyväskylän yliopiston englanninkielisten opintojen jälkeen Pavelka sai mahdollisuuden jatko-opintoihin ja väitöskirjan kirjoittamiseen, minkä takia hän päätti pysyä Jyväskylässä.

Suomen maajoukkueen valmentajana

Suoritettuaan valmentajan korkeakoulututkinnon Unkarissa Pavelkasta tuntui luonnolliselta, että hän osallistuisi lajin kehittämiseen Suomessakin.

– Ensimmäisiä kurssejani pidin yliopiston kautta ja pikkuhiljaa pääsin paikalliseen vesiurheiluelämään. Toimin valmentajana vuodesta 2002 alkaen. Vuosina 2003-2004 olin Suomen maajoukkueen valmentaja ja vuoteen 2011 minulla oli vielä valmennettavia, joita autoin henkilökohtaisena valmentajana, avaa Pavelka valmennusuransa.

Samanaikaisesti väitöskirjakin oli valmistumassa, jonka otsikko oli Avovesi liikuntamaisemana – Melonnan kehittämismahdollisuudet Suomessa. Pavelkan mielestä siihen on hyvät edellytykset ja vapaasti käytettävissä oleva vesistö.

– Pidän luonnosta, onnekseni täällä vesistössä saa kulkea vapaasti. Vesiliikenne ei estä vesistön käyttöä. Keski-Euroopassa on rakennettuja rantoja ja melkein joka paikassa on ruuhkainen laivaliikenne. On moottoriveneitä, vesiskoottereita. Britanniassa esimerkiksi vesistöt ovat yksityisomistuksessa, joten aivan missä tahansa ei voi laskea kajakkia tai venettä vesille. Pitää maksaa käyttömaksu tai sitten se on vain kiellettyä. Sen sijaan Suomessa käytännössä missä tahansa saan pysähtyä rannalla ja laskea kajakin veteen.

Väitöskirjan jälkeen hänen uransa on jatkunut yliopistossa tutkimusprojektien kautta.

– Näin tuli minustakin akateeminen pätkätyöläinen.

Monipuolisissa tutkimuksissa mukana

– Ennen Suomeen muuttoa minulla oli jo kolme diplomia: valmentajan, urheilujohtamisen ja rakennusinsinöörin diplomit. Ne ja monipuolinen opintotaustani antavat mahdollisuuden toimia todella laaja-alaisesti, Pavelka avaa.

Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa hän osallistui kansainvälisiin liikuntapoliittisiin hankkeisiin, joissa tutkittiin liikuntapaikkainfrastruktuurin kehittämiseen vaikuttavat poliittiset, taloudelliset kannustimet Euroopan unionissa. Lisäksi hän osallistui ikääntyvän väestön liikuntamahdollisuuksien tutkimukseen kaupunkiympäristössä, aktiivisen elämän ja aivojen toiminnan välisten suhteiden tutkimukseen sekä aktiviteettimatkailun ja vesistöluonto-matkailunkehittämismahdollisuuksia edistäviin projekteihin.

– Tutkimusaiheet liittyvät liikuntaan, mutta ei kilpaurheiluun, aktiiviseen elämäntapaan sekä arkiliikunnan edesauttamiseen.

Yritystoiminta väitöskirjan tukena

Väitöskirjan sivutuotteena tulivat yritys- ja yhdistyselämä tutuksi Pavelkalle.

– Väitöskirjassani tutkin sitä kokonaisuutta, mitä kolmen eri organisaatiotyyppiä edustavien organisaatioiden, kuten yritysten, julkisen sektorin ja kolmannen sektorin, kannattaa ja on mahdollista toteuttaa. Yrityksen kautta pääsin testaamaan monenlaisia asioita sitä varten, kannattaako sitä laittaa väitöskirjaan tai ei, hän avaa.

Elonheimo-perheen perustama Tavinsulka tarjoaa elantoa akateemisten projektien välisinä aikoina. Yritystoiminta perustuu neljään pilariin.

– Opetus ja kasvatus on tärkein pilari, johon kuuluvat liikuntakasvatusohjelmat peruskoulusta korkeakouluun. Pidämme liikuntatunteja, aikuiskoulutuksia, myös hypotermiakoulutuksia yhteistyössä pelastuslaitosten kanssa. Teemme yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. Yliopisto-opetuksessa olemme mukana liikunta-alan mikroyrittäjyyden sekä aktiviteettimatkailun kehittämisen koulutusohjelmissa, luettelee Pavelka.

Toinen tärkeä toiminta on vapaa-ajan liikunta- ja hyvinvointipalveluiden järjestäminen, johon kuuluvat välinevuokraamon lisäksi opastuspalvelut. Kolmantena pilarina on ulkomaalaisille turisteille tarkoitettu aktiviteettimatkailu, joka on kuitenkin haasteellisin.

– Suomen turismi rakentuu sillä lailla, että ihmiset saapuvat Helsinkiin ja joko lentävät heti eteenpäin Lappiin tai käyvät Helsingistä tunnin matkalla olevissa paikoissa. Muille alueille, kuten Keski-Suomeen, on vaikea saapua.

Tavinsulka osallistuu myös yliopistojen tutkimus- ja innovaatioprojekteihin.

Vesiurheilun kehittäminen Suomessa

Béla Pavelka on edelleen innokkaasti halukas osallistumaan vesiurheilun edellytysten kehittämiseen, sillä Suomen mahdollisuudet ovat huomattavasti toteutettua suuremmat. Tässä hän huomaa poliittisen tahtotilan puutetta, joka näkyy hänen mielestään huonoissa esimerkeissä Espoossa, Tampereella ja Jyväskylässäkin.

– Helsingin Olympialaisten Soutustadion asetettiin juuri käyttökieltoon, hän muistuttaa.

Suomen asukkaista merkittävä osa on kuitenkin kiinnostunut melonnasta, vaikka ilmasto rajoittaakin vesistöjen käyttömahdollisuuksia.

– Kuten väitöskirjassanikin osoitin, Suomessa sekä ilmasto että taloudelliset edellytykset sopisivat avovesiliikunnan kehittämiseen. Melonta- ja soutuliiton pitäisi olla aktiivisempi, jotta tämä urheilulaji saisi myönteisemmän kuvan ja vesiurheilukeskusten kehittäminen etenisi paremmin, hän lisää.

– Kasvatuksellisen työn ja aktiviteettimatkailun julkisen ja yksityisen sektorien yhteiskehittämisen eteen tarvittaisiin asennemuutosta.

 

Botond Vereb-Dér