Pääministeri Orbán piti vallankumouksen alkamisen vuosipäivänä puheen.  Ohessa katkelmia puheesta MTI:n tiivistämänä.

”15. maaliskuuta on kiistämätön osoitus siitä, että olemme olleet, olemme ja tulemme olemaan olemassa, se on meidän riemuvoittomme”, diadal. Näin sanoi pääministeri Viktor Orbán Unkarin kansallismuseon pihalla järjestetyssä maaliskuun 15. päivän juhlatilaisuudessa.

”Me voimme ylpeillä täällä Karpaattien altaassa, kulttuurien, valtakuntien ja sivilisaatioiden törmäysvyöhykkeellä, ütközőzónájában, maksimaalisella onnistumisella, lehető legnagyobb diadallal. Olemme lopulta aina voittaneet ne sodat, joita olemme käyneet isänmaan ja kansakunnan säilymisen puolesta.” Hänen mukaansa ”se selfie, jonka otamme perheestämme, näyttää meille voittoisan kansakunnan”.

Vuosi 1848 on meille sisäinen mittapuumme ja moraalinen suunnannäyttäjämme. Vuosi 1848 on meille mittapuu ja suunnannäyttäjä tänäänkin: mitä kukin painaa isänmaan vaa’alla mitattuna. Kuka on uskollinen, kuka patriootti, kuka uhrautuva, kuka rohkea, määritteli pääministeri. Hän korosti, että tuo vuosi osoittaa myös sen, mitä ”suuruus” tarkoittaa lisäten, että se näyttää myös sen, mitä on vähäpätöisyys ja kierous, mitä tarkoittaa maan kehittäminen tai maan raunioittaminen.

Pääministerin mukaan vuoden 1848 mittapuut määrittelevät itse kullekin meistä henkilökohtaisen paikkamme kansakunnan riveissä. Ja 1848 määrittelee kansakuntamme paikan kansakuntien joukossa. Orbánin mukaan 1848 ei ole yksinäinen saari Unkarin historian juoksussa, vaan se yhdistää vahvan siteen tavoin  Rákóczin vapaustaistelun ja vuoden 1956 lokakuun.

Vuoden 18458 tuulet puhaltavat jälleen Euroopassa. Orbán määritteli seuraavasti: ”Tänä samana päivänä 2061 vuotta sitten salamurha ravisteli antiikin Roomaa, 1848 keväällä vallankumoukset puhkesivat, ja myös tänään Euroopan kansat ovat kapinatilassa. Viime vuonna kansat jälleen nousivat kapinaan ”Brysselin byrokraattien ja liberaalin maailmanlaajuisen median sekä pohjattoman ahneen, feneketlen bendőjű, kansainvälisen pääoman epäpyhää liittoa vastaan. Ensiksi britit, sitten Yhdysvaltain kansalaiset , täsmensi pääministeri lisäten, että tänä vuonna tulisi jatkoa. Pääministerin mukaan Euroopassa puhaltavat taas 1848:n tuulet, Brysselin on riisuttava epäpyhä naamionsa, tarvitaan suoraa puhetta ja avointa tulevaisuutta koskevaa keskustelua.

Kyllä, (…) unkarilaisista voi tulla vielä jotakin, jos ymmärrämme vuoden 1848 ”12 kohdan ohjelman” loppuponnen, joka kuuluu näin: ”Olkoon rauha, vapaus ja yksimielisyys!”, lausui pääministeri. – Kyllä, mutta mitä voimme tehdä niille, jotka eivät halua rauhaa vaan rauhattomuutta, eivät yksimielisyyttä vaan eripuraa? Niille, joiden ainoa ilo on – kuten tänäänkin – pilata, niin voidessaan, toisten ilo. Helppoa olisi laskea leikkiä heidän kustannuksellaan, voisimme sanoa, että tyhmän tunnistaa puheistaan. Mutta emme tee niin, sillä voimamme ja määrämme velvoittaa meitä. Hänen mukaansa ”Meidän paikkamme ei ole pikkupuolueiden tungoksessa vaan kansakunnan rakentamisen horisontissa”. – Unkarin kansan horisontista katsoen voimme valita kahden tien välillä: voimme valita sen, joka johtaa kansallisen suuruuden avaralle portille, mutta voimme valita myös sen, joka johtaa vihamielisyyden viettävälle hetteikölle. Aika näyttää valitsemamme tien, hän totesi Petőfiä siteeraten [Az idő igaz, s eldönti, ami nem az].

Bryssel on pysäytettävä! Voi olla, että Brysselille ja kansainväliselle pääomalle unkarilaisen kansan menneisyys ja tulevaisuus eivät merkitse mitään. Mutta meille merkitsee. Voi olla, että Brysselille ja kansainväliselle pääomalle eurooppalaisten ihmisten turvallisuus ei merkitse mitään. Mutta meille merkitsee. Voi olla, että Brysselille ja kansainväliselle pääomalle ei merkitse mitään se, säilyykö Unkari unkarilaisena. Mutta meille merkitsee! Näin totesi pääministeri.

Orbánin mukaan tämä on eurooppalaisen kapinoinnin panos: Hän korosti: ”Riippumattomuutemme ja kansallisen itsenäisyytemme puolustamiseksi meidän on käytävä taistoon rohkeina, meidän on pysäytettävä Bryssel, meidän on puolustettava rajojamme.” – Hän muistutti myös siitä, että suunniteltua pakolaisten jakamista kiintiöittäin ja kiintiöpakolaisten sijoittamista Unkariin on vastustettava, ulkomaisin rahoin ylläpidetty verkosto on tehtävä läpinäkyväksi, oikeus palkkojen ja perheiden perustarpeisiin kuuluvien hyödykkeiden [rezsi] hintojen sääntelyyn on pidettävä omissa käsissä. – Tässä voimme laskea vain oman itsemme varaan, siksi hallinnollinen vastuu on edelleenkin pidettävä omien, kansallisten voimien hallussa. Hän huomautti, että unkarilaiset voivat päästä osalliseksi onnellisesta elämästä vain, jos he seuraavat vapauden ja riippumattomuuden tietä. ”Meille isänmaa ei ole todellinen koti ilman vapautta ja riippumattomuutta. Ja meidän unkarilainen sukumme [fajta] ei voi olla onnellinen sellaisessa isänmaassa, joka ei ole kotimme.”

Meidän on itse saatava luomamme yhteisyys toimimaan ja meidän on itse rakennettava sitä edelleen. Meidän on itse saatava toimimaan kerran luomamme yhtenäisyys ja meidän on joka päivä rakennettava se uudelleen ja kehitettävä sitä. Päätämme omista asioistamme, syömme omaa leipäämme, emme ole palvelijoita, emme unkarilaisten emmekä vieraiden mahtimiestenkään. Annamme työtä sadoilletuhansille ihmisille, autamme perheitä (…), olemme luoneet todellisen kansallisen yhteenkuuluvuuden. Näin totesi pääministeri puheessaan.

Hän korosti kuitenkin, ettei ole sellaista yhtenäisyyttä, jonka ylläpitämiseksi ei tarvitsisi tehdä työtä päivästä päivään, ei ole sellaista saavutusta, joka itse puolustaisi itseään. ”Meidän on puolustettava niitä” [saavutuksiamme], kertoi pääministeri.

Hän sanoi myös, että valtio [maa] ei ole koskaan valmis, meille ei anneta mitään ilmaiseksi, eivätkä kilpakumppanimme anna mitään hyvänhyvyyttään, eivät paikkaa, eivät mahdollisuutta, eivät työtä, eivät apua [haszon] eivätkä hyvinvointia.