Suomen Budapestin-suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula kirjoitti Unkarista 8.4.2018 pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen. Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehden numerossa 2-2018.
Poikkeuksellisen lämmin sää on ankaran talven jälkeen hellinyt Unkaria viikkojen ajan. Paikalliset asukkaat ja turistit nauttivat Budapestin vehreydestä. Vapunpäivän huikea ilmailunäytös kaupungin keskustassa, tuhansien motoristien kokoontumisajo ja muut massatapahtumat ovat saaneet unkarilaiset ajattelemaan vaihteeksi muutakin kuin politiikkaa ja vaaleja. Sitä on helpottanut myös muutos katukuvassa. ”Stop-Soros” ja ”EI EU -kyltit ” ovat kadonneet kuin taikaiskusta. Tienvarsinäkymät ovat nyt jokseenkin samanlaisia kuin missä tahansa eurooppalaisessa maassa.
Parlamenttivaalien lopputulos ei ollut minulle yllätys. Kyse oli lähinnä siitä, saako nykyinen hallitus parlamenttiin yli puolet vai peräti 2/3 enemmistön. Kumpikin vaihtoehto vastasi mielipidetiedusteluja. Uusimman tutkimuksen (16.5.) mukaan 43 prosenttia unkarilaisista on tyytyväisiä vaalin tulokseen. ETYJ:in tarkkailijoiden mukaan oli vaalin tekninen toteutus rehellinen – esiin tulleet vaalivilpit olivat niin pieniä, ettei niillä ollut merkitystä lopputulokseen. Olosuhteet, joissa vaalit toteutettiin, eivät sen sijaan vastanneet ETYJ:in käsitystä demokratiasta. Vaalin tulos varmistui suuria puolueita suosivalla vaalilailla. Näissä vaaleissa mitään ei jätetty sattuman varaan.
Tuloksia voi lukea monella tavalla. Joidenkin mielestä hallituksen takana on vain kolmannes unkarilaisista. Toinen kolmannes äänesti muita vaihtoehtoja ja viimeinen kolmannes ei käyttänyt äänioikeuttaan lainkaan. Toisen tulkinnan mukaan jokseenkin 70 prosenttia unkarilaisista, eli siis paljon yli sen mitä Fidesz sai ääniä – tukee ajatusmaailmaa, jota pääministeri Viktor Orbán markkinoi ”illiberaalina demokratiana”. Kun Fideszin – ja siitä arvokysymyksissä lähellä olevan Jobbikin kannatus lasketaan yhteen, päädytään tähän lukuun. Maahanmuuttoon suhtautuu kriittisesti vielä tätäkin suurempi osa unkarilaisista!
Meillä on monia ajatuksia siitä, miten unkarilaisten kannat ovat eriytyneet näinkin paljon muun EU:n valtavirrasta. Mittavat kampanjat ja hallitusta suosiva mediailmasto ovat epäilemättä osaltaan tehneet tehtävänsä. Vaalien lopputuloksen kannalta oleellista kuitenkin on, että se vastaa varsin hyvin maan nykyistä mielipideilmastoa. ”Vaalit on käyty ja pulinat pois” sanoisi tähän Johannes Virolainen.
Oppositio olisi vanhan valtioneuvoksen kanssa asiasta eri mieltä. Vasemmisto-keskusta on voimakkaasti kritisoinut tapaa, jolla vaalit toimitettiin ja jolla vaalikampanjaa käytiin. Heti vaalien jälkeen järjestettiin Budapestissä useita suuria mielenosoituksia. Koko parlamenttityön boikotoimisestakin käytiin keskustelua – siis siitä, ettei parlamentin työhön näissä olosuhteissa pidä osallistua. Lopulta kaikki valitut kansanedustajat kävivät kuitenkin vahvistamassa valtakirjansa. Skismasta kertoo se, että hallituksen valatilaisuuteen 18.5. oli jäänyt saapumatta lähes kuusikymmentä edustajaa.
Fideszin vaalikampanja käytiin ilman ohjelmaa. Sen kysyjille viitattiin edellisen neljän vuoden saavutuksiin, joiden tuli sellaisenaan vakuuttaa äänestäjät. Teot puhuvat puolestaan. Sama koskee hallitusohjelmaa. Sellaista ei vaalien jälkeisinä viikkoina ole julkaistu. Puheenvuoroja tulevasta on käyttänyt lähinnä pääministeri Orbán. Hänen mukaan Unkarista rakennetaan tämän vuosisadan ”kristillinen demokratia”, jonka ytimessä on lapsiperheiden suojelu, täystyöllisyys ja kansakunnan suojeleminen. ”Karille ajautunut liberaali demokratia” tullaan hylkäämään. Maan pankki -, energia- ja mediasektorit on otettu valtion hallintaan, jotta kansallisia tavoitteita voidaan palvella paremmin siirryttäessä uusiin teknologioihin.
Pääministeri Orbán on halunnut laajentaa ideologista konseptiaan myös muihin maihin. Tässä ensisijaisena välineenä on Visegrad4 -yhteistyö. Juuri päättymässä olevan Unkarin yksivuotisen V4 -puheenjohtajuuden aikana Budapest pyrki tarmokkaasti sitouttamaan Puolaa, Tsekkiä ja Slovakiaa suureen projektiinsa. Jatkuvuus on sana joka toistuu virallisissa puheissa. Ei ainoastaan edelliset kahdeksan vuotta, vaan jo Viktor Orbanin ensimmäinen kausi pääministerinä halutaan kytkeä nyt osaksi suurta, historiallista prosessia. ”Eurooppa oli vastaus 20 vuotta sitten. Nyt vastaus on itäinen Keski-Eurooppa! ”
Konkretiaakin puheissa on. Yksi niistä on puolustusvoimien kehittäminen. Määrärahat halutaan kaksinkertaistaa. Pääministerin mukaan ”maa, joka ei kykene puolustamaan itseään (aseilla), ei ansaitse olla itsenäinen!” Tätä vauhdittaa myös se, että Unkarin ”naapureiden asevoimat ovat paljon vahvempia”. Stop Soros -lakipaketti – ja siihen vaadittavat, mahdollisesti myös perustuslain edellyttämät muutokset viedään parlamentissa läpi vauhdilla ”lähiviikkojen aikana”. Sen seurauksena Open Society Foundation on jo ilmoittanut lähtevänsä Budapestistä. Berliiniin lähtee samalla lähes pari sataa työpaikkaa. Unkarin yliopistoista korkeimmalle kansainvälisesti rankattu Central European University on identifioinut uudet tilat Wienistä – se lähtee, jos CEU:n statusta ei voida vahvistaa.
Uusi kabinetti vannoi valansa Unkarin komeassa parlamenttitalossa, historiallisten lippujen alla ja torvien soidessa helluntain alla. Kymmenen hengen hallitus on pitkälti sama kuin edellinenkin. Sieltä löytyy useita tuttuja kasvoja – joista monella on kokemusta myös yhteistyöstä suomalaisten kanssa. Ainakin yksi Otaniemessä tehty opinnäytekin esiintyy ministereiden CV:stä! Ja lopultakin. Andrea Bártfai-Magerin tehtävä uudessa kabinetissa on ”kansallinen omavaraisuus”. Minulle on epäselvää, mistä täsmälleen ottaen on kyse. Mainiota kuitenkin, että ovi Unkarin hallituksen on avautunut nyt myös naisille!
Vaalien jälkeinen maailma näyttäytyy Unkarissa hyvin samanlaisena kuin edelliset kahdeksan vuotta. Jatkuvuus on avainsana. Sanalla voi kuvat myös Suomen ja Unkarin välisiä suhteita. Meillä on suuri joukko yhteisiä intressejä – joita edistetään mainiossa yhteistyössä. Ja joukko asioita, joista olemme eri mieltä. Niistä keskustelemme avoimesti ja rakentavassa hengessä.
Peruskivi Suomen ja Unkarin suhteissa on kulttuurinen, kielten sukulaisuuteen rakentuva toistensa tunteminen ja arvostus. Se on tuottanut molemmille mailla viimeisten 150 vuoden aikana suuren määrän sosiaalista, taloudellista, poliittista ja kulttuurista hyötyä. Ja ennen muuta iloa.
Tämän jatkuvuuden puolesta toivon mahdollisimman monen suomalaisen ja unkarilaisen myös jatkossa työskentelevän.
Petri Tuomi-Nikula
Suurlähettiläs