Ystävien ja kielisukulaisten kesken kun olemme, sopinee aloittaa niistä asioista, jotka pitävät Suomea ja Unkaria lähellä toisiaan.
Tärkein niistä on tietysti Euroopan unioni. Se on merkittävin Suomea ja Unkaria yhdistävä taloudellinen ja poliittinen viitekehys ja alusta. Se on se kuuluisa yhteinen vene tai tässä tapauksessa – laiva, jossa me suomalaiset ja unkarilaiset istumme, yhdessä aika suuren joukon kanssa.
Erityispiirre Suomen ja Unkarin välillä – kaiken muun lisäksi – on kielten sukulaisuus. Se on viimeisen parin sadan vuoden aikana rikastuttanut kummankin maan kulttuuria, ja on tuonut sen lisäksi molemmin maille taloudellista, poliittista ja sosiaalista etua – paljon iloa ja hauskoja yhteisiä hetkiä.
Tämä – kulttuurinen yhteys, kielisukulaisuus pohjimmiltaan on myös syy siihen, miksi tämä tilaisuus ylipäätään järjestetään!
EU:n arvot
Unionin arvot ovat se kompassi, jotka antavat meille – ja kaikille muille EU-maille – suunnan ja määränpään.
Näitä arvoja ovat oikeusvaltioperiaate, kansanvalta, vapaus, tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Näillä eväillä – ja tällä kurssilla on Euroopan integraation laiva puksuttanut vuosikymmenestä toiseen eteenpäin.
Aluksen nimi on vaihtunut ja sen nopeus on vaihdellut, siihen on noussut eri satamissa lisää väkeä. Nyt sieltä haluaa yksi nousta poiskin – tai jos ei muuta, mennään ehkäpä jollaan, joka pannaan köyden päästä kiinni EU-laivan perään ja josta voi sitten yrittää huudella mihin suuntaan olisi hyvä mennä.
Vaikka matkustajien kesken on silloin tällöin syntynyt kiistoja yhdestä ja toisesta asiasta, on se kaikkein tärkein pystytty säilyttämään: rauhantila laivan kyydissä olevien kesken on säilynyt.
Eurooppa elää historiansa pisintä rauhan kautta. Tarkalleen ottaen – se osa Euroopasta, joka on tullut mukaan Euroopan unioniin ja sitoutunut se arvoihin – on saanut elää rauhan oloissa. Tästä syystä sai EU Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2012.
Unkari EU:n jäsenenä
Ensi toukokuussa tulee kuluneeksi 15 vuotta Unkarin liittymisestä Euroopan unioniin. Se hyväksyi- ja tuli jäseneksi yhteisöön, joka perustui ja perustuu liberaaliin ja demokraattiseen käsitykseen oikeusvaltiosta.
Aivan kuten Suomelle, on Unkarin EU-jäsenyys ollut suuri menestys. Olemme molemmat osanneet hyödyntää pääoman, ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkumisen yhteismarkkinoilla. Osana EU:ta Unkari elää nyt itsenäisyytensä ajan vaurainta ja turvatuinta aikaa. Turvallisuutta korostaa maan jäsenyys NATO:ssa. Kaikki tässä salissa tiedämme, että tämä tilanne, suhteellinen vauraus, vakaus ja turvallisuus, on Unkarin historiassa pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
Mikään ulkoinen tekijä ei uhkaa yksin Unkaria, toisin kuin niin monta kertaa aikaisemmin menneisyydessä. Uhat ovat nyt globaaleja ja ne koskevat kaikkia Euroopan unionin tai – kaikkia maailman maita. Näistä tärkeimpänä ilmastonmuutos. Siihen samoin kuin muuttoliikkeeseen voimme vastata ja vaikuttaa vain laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Siinä Euroopan unioni on se työkalu, jolla voimme saada jotain aikaan.
Kun Suomi yli 20 vuotta sitten liittyi Euroopan unioniin, oli EU-jäsenyyden vastustajilla kaksi pääargumenttia. Toisen mukaan menettää Suomi itsenäisyytensä luovuttaessaan päätösvaltaansa muille maille. Toinen oli kulttuurinen. Pelättiin, että suomen kieli ja kulttuuri jäisivät suurempien kielialueiden kulttuurien jalkoihin.
Kumpikin pelko osoittautui turhaksi. Jakamalla päätösvaltaa muiden kanssa on Suomi päässyt vaikuttamaan – ensimmäistä kertaa koko tuhatvuotisen historiansa aikana – omaan kohtaloonsa niissä pöydissä, joissa pienten kansojen asioita käsitellään. Meidän päämme yli ei enää sovita meille kriittisiä asioita. Eikä vain sitä, Suomen oma mielipide ja ääni on kuulunut ja kuuluu, taas ensimmäistä kertaa, koko maanosaa koskevassa, muita maita koskevassa päätöksenteossa.
Suomen taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen asema on nyt vahvempi kuin koskaan!
Sama koskee kulttuuria. Vaikka englannin kieli on tullut de facto kolmannen kotimaisen kielen asemaan, ei Suomen kielellä ole julkaistu koskaan niin paljon kuin nyt. Kieleen perustuva kulttuuri kukoistaa – musiikista puhumattakaan. Komea symbolinen arvo on silläkin, että suomalainen kansanjohtaja voi halutessaan käyttää eurooppalaisissa pöydissä suomen kieltä.
Kaikki edellä sanottu koskee lähes sellaisenaan myös Unkaria. Sen lisäksi että Unkari taloudellisesti, suorien tukien saajana on suuri hyötyjä. Yli neljä prosenttia sen BKT:sta syntyy muiden EU-maiden Unkarille antamien tukien johdosta. Rakennetukien osalta se saa henkilöä kohti laskettuna kaikista EU-maista eniten rahaa.
Hyökkäysten kohteena Euroopan unioni
Harva maa- jos mikään – on hyötynyt EU-jäsenyydestä yhtä paljon kuin Unkari.
Tästäkin syystä on satunnaisia Unkarin kävijöitä hämmästyttänyt tapa, jolla Unkarin hallitus kommunikoi suhdettaan Euroopan unioniin.
Massiiviset tienvarsikampanjat reunustavat jokseenkin säännöllisin väliajoin ei vain lentokentältä keskustaan johtavaa tietä, vaan maisemaa koko Unkarissa. Kohteena siinä on milloin Soros, milloin Bryssel – mutta aina mielikuvatasolla Euroopan unioni!
Budapestissa käyneet tuttavani tapasivat kysyä, mitä tämä tarkoittaa? Mihin tällaista mainontaa tarvitaan maassa, jonka äänestäjistä yli puolet antaa äänensä hallitukselle. Onko kyseessä ehkä hallituksen kampanja Unkarin eroamiseksi EU:sta?
Valitettavasti en pystynyt antamaan tähän selkeää vastausta senkään vuoksi, koska Unkarin hallitus – samaan aikaan kun se kommunikoi vahvaa EU-vastaista viestiä – muilla foorumeilla vakuutti ja vakuuttaa edelleen tukeaan Euroopan unionille.
Tulkinnan vaikeutta lisää se, että Fideszin ja siis Unkarin hallituksen, viesti on erilainen riippuen siitä, mikä yleisö on kyseessä. Suurin ero näyttäisi olevan sillä mitä sanotaan kotimaassa, unkariksi – ja sillä mitä sanotaan ulkomaisilla foorumeilla.
Euroopan parlamentti huolestunut Unkarin oikeusvaltiotilanteesta
Viime syyskuun 12. päivänä käsitteli Euroopan parlamentti raporttia Unkarin oikeusvaltiotilanteesta. Se totesi suurella enemmistöllä, että on olemassa ”selvä riski siitä, että Unkari loukkaa EU:n arvoja”. Parlamentin tarkoituksena oli, että EU:n toimielimet ryhtyvät toimenpiteisiin tämän, EU:n kannalta laittoman tai – ainakin – vaarallisen tilanteen korjaamiseksi – mitä nuo toimenpiteet sitten ovatkin.
Vastaava menettely on jo käynnissä Puolan osalta. Nyt aloitteen tekijänä, ensimmäistä kertaa, oli Euroopan parlamentti. Toimenpiteen painoarvo on sitä kautta aivan toista luokkaa kuin jos asialla olisi taas ollut komissio. Vaikka se ei johtaisikaan konkreettisin toimiin, on se nostanut Unkarin oikeusvaltiotilanteen kansainvälisen huomion kohteeksi uudella tasolla.
Erityistä huomiota päätöksessä herätti se, että Fidesz-puolueen oman parlamenttiryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP:n selvä enemmistö äänesti raportin hyväksymisen puolesta, siis EU:n puolesta Fidesziä vastaan.
Ajatus Fideszin erottamisesta tästä Euroopan suurimmasta puolueryhmittymästä EPP:stä on elänyt vilkkaana koko syksyn ajan. Näin erityisesti viime päivinä Helsingissä. Virallisten puheiden tasolle asia ei kuitenkaan noussut.
Kyseessä on eräänlainen sarvikuono olohuoneessa -ilmiö. Ongelma tiedetään mutta siitä ei haluta puhua, kun on muuten niin mukavaa yhdessä.
Käytäväpuheissa ja yksittäisissä haastatteluissa nousi teema sen sijaan toistuvasti esiin.
Ne tulkitsi Helsingin Sanomat tämänaamuisessa (9.11.2018) pääkirjoituksessaan seuraavasti:
”Sananvapautta ja oikeusjärjestelmän riippumattomuutta halveksivalla Fideszillä ei pitäisi olla mitään asiaa puolueliittoumaan, jonka rooli EU:n suurimpana ryhmänä on merkittävä, kun unionia kehitetään ja sen perusarvojen toteutumista valvotaan. Fideszin jäsenyyttä perustellaan EPP:ssä sillä, että keskusteluyhteys Unkarin hallitukseen pysyisi yllä. Tämän yhteyden ylläpito ei ole muuttanut eikä muuta Unkarin pääministerin Viktor Orbánin linjaa. Todellisuudessa Fidesz saa olla mukana, jotta EPP pysyisi varmemmin suurimpana ryhmänä europarlamentissa seuraavissakin vaaleissa. Kyse on siis vallasta, joka valuu EU-parlamenttivaaleissa EPP:n kirstuun myös demokratian vastaisilta voimilta Unkarista. Valta ei haise. Orbánille EPP on hyödyllinen hölmö.”
EPP:lle on siis parempi pitää Fidesz osana parlamenttiryhmää ja pyrkiä vaikuttamaan unkarilaisten ystävien mielipiteeseen sitä kautta. Sama logiikka toimii toisin päin. Fideszille näyttää olevan viisasta pysyä ryhmässä, ainakin toistaiseksi, omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Vielä Euroopan parlamentin äänestyksestä 12. syyskuuta.
Unkarin hallitus käynnisti äänestyksen jälkeen massiivisen kampanjan raportin tekijän henkilöä Judith Sargentinia vastaan ja kiisti raportin laillisuuden. Sen mukaan kyseessä on ”unkarilaisvastainen noitavaino.”
Äänestysprosessin väitettyä muotovirhettä tutkii mahdollisesti aikanaan tuomioistuin. Näin pitää olla. Jos siinä on huomautettavaa, siitä pitää huomauttaa. Mitä tahansa mieltä se itse proseduurista onkin, se ei poista sitä, että enemmistö europarlamentaarikoista edellyttää Unkarin palauttavan maahan oikeusvaltio-olosuhteet.
Kampanjan käynnistäminen raportin tekijää vastaan ei minua hämmästyttänyt. Se on klassinen yritys kääntää huomio pois itse asiasta kyseenalaistamalla tekijöiden taustat ja motiivit.
Siis amerikkalaisen oikeussalidraaman perinteinen todistajan luonnemurha.
Itse olen ihmetellyt, miksi Unkarin hallitus kiistää sitä vastaan esitetyn kritiikin oikeusvaltioperiaatteiden loukkaamisesta. Kun luen Fidesz-johtajien lausuntoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta, näen että maan hallinto on toteuttanut tarkasti poliittisen johdon antamia suuntaviivoja ja linjauksia. Niillä on myös äänestäjien enemmistön tuki, kuten hallitus jaksaa muistuttaa. Jos ja kun näin on, ei Unkarin tilanteessa pitäisi olla mitään salattavaa tai kiistettävää.
Unkarissa on tietysti monenlaisia mielipiteitä. Kaikki eivät ole samaa mieltä hallituksen kanssa. Jo pienen etäisyyden päästä näyttäytyvät kuitenkin hallitseva puolue Fidesz, hallitus ja hallinto yhtenä ja samana. Demokratioissa keskeisen tärkeä check and balances ei näytä toimivan. Vaikutelma Unkarista alkaa olla samanlainen kuin sosialismin aikaan. Yksi johtaja johtaa ja yksi puolue hallitsee.
Nämä voivat olla myös makuasioita. Tosiasia kuitenkin on, että valtaosa muusta Euroopasta on yhtä hämmästynyt ja huolissaan Unkarin sisäisestä tilanteesta kuin Euroopan parlamentin edustajien enemmistö.
EU:n perusarvot – ne johon jokainen maa liittyessään on sitoutunut – ovat se kompassi joka määrittelee kunkin yksittäisen maan ja sitä kautta koko EU:n suunnan. Niistä kiinni pitäminen äärimmäisen tärkeää. Muuten ajaa yhteinen laiva karille.
”Autoritäärinen vaalidemokratia”
Samalla kun Fidesz on muuttanut Unkaria, haluaa Unkarin johto muuttaa Euroopan unionia. Se haluaa vaihtaa EU-laivan määränpään kokonaan toiseksi.
Pääministeri Orbánin sanoin: ” Kolmekymmentä vuotta sitten ajattelimme, että Eurooppa on meidän tulevaisuutemme. Tänään uskomme, että me olemme Euroopan tulevaisuus!”
Viime huhtikuun parlamenttivaaleissa sai hallitseva Fidesz-koalitio parlamentin paikoista määräävän 2/3 enemmistön. ETY-järjestön raportin mukaan vastasi vaalitapahtuma teknisesti käsitystä demokraattisesta vaalista. Vaalikampanjaa ei kuitenkaan käyty demokraattisissa olosuhteissa. Se kutsuu Unkarin järjestelmää ”autoritääriseksi vaalidemokratiaksi”.
Kun pääministeri Orbán sanoi uskovansa, että ”me olemme Euroopan tulevaisuus”, jäin miettimään tarkoittiko hän tässä Unkarin järjestelmää, siis ETYJ:in määrittelemää ”autoritääristä vaalidemokratiaa” malliksi muulle Euroopalle – vaiko mahdollisesti Euroopan EU-kriittisiä puolueita ja niiden edustamaa ajattelua. Haluan sentään uskoa, että hän tarkoitti jälkimmäistä.
Keitä nämä Fideszin liittolaiset, ”me” tässä visiossa sitten ovat, joiden perässä muun Euroopan tulisi kulkea?
Näkyvimmät ja tärkeimmät tukijat ovat Puolan ja Italian sisarpuolueet, Laki ja oikeus -puolue PIS ja Lega, molemmat tärkeitä, koska niillä on hallituksissaan määräävä asema. EU-vastaisia tai vähintään – kriittisiä populistipuolueita on nähty myös monien muiden maiden hallituksissa: Itävallassa, Bulgariassa, Tsekissä, Kreikassa, Latviassa, Slovakiassa ja täällä Suomessa. Näissä maissa ne ovat kuitenkin nk. hallituksen junioripartnereita.
Näiden lisäksi on oppositiossa olevia, EU-vastaisia puolueita on kaikissa maissa. Syy niiden nousuun löytyy kunkin maan sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteesta – viimeisenä draiverina vuoden 2015 pakolaiskriisi ja Euroopan unionin kyvyttömyys kontrolloida sitä, kuka rajan yli tulee ja mistä ja mihin hän menee.
Painotukset näiden puolueiden välillä ovat erilaisia ja usein ristiriitaisiakin. Koska kyseessä on muulle Euroopalle tarjottu tulevaisuuden malli, voi ainakin yrittää löytää niistä yhteisiä nimittäjiä.
Carnegie-tutkimuslaitoksen mukaan merkitsevi yhteinen piirre on se, että ne haluavat siirtää päätöksentekoa EU-tasolta kansalliselle tasolle. Metodina niillä on maahanmuuton vastustaminen ja kansallismielinen populismi. Tästä eteenpäin tavoitteet hajoavat selvemmin.
Ainakin Fideszin ja PIS:in tavoite, nyt kun ne ovat päässeet määräävään asemaan, näyttää olevan pyrkimys estää EU-instituutioiden, tai minkään muun ulkopuolisen tahon, mahdollisuus kontrolloida normien täytäntöönpanoa, oikeuslaitoksen toimintaa ja sananvapauden toteutumista.
Äänestäjiltä saatua mandaattia käytetään legitimoimaan sen järjestelmän murentaminen, joka on mahdollistanut niille valtaantulon. Demokratia hävitetään äänestyskopissa
Hyvät ystävät. Juuri tästä Eurooppa-parlamentti äänesti!
”Illeberaali demokratia”
Kuten sanottu, puolueet ovat painotuksissaan hyvin erilaisia. Yhteistä on kuitenkin pyrkimys siirtää valtaa pääkaupunkeihin. Tällä väitetään Euroopan pystyvän puolustamaan intressejään nykyistä paremmin.
Väite on ristiriitainen.
Viemällä päätösvalta yhteisiltä elimiltä kansalliselle tasolle viedään mahdollisuudet edistää – ja puolustaa yhteisiä etuja EU:n ulkopuolella. Miten tällä voitaisiin vastata globaaleihin haasteisiin, en tiedä – eikä vastausta havaintojeni mukaan ole kukaan muukaan pystynyt antamaan.
Ison laivan sijasta eurooppalaisella merellä seilaisi kokonainen armada pikku pursia, miten kuten toisiinsa törmäillen. Ensimmäinen isompi tuulenpyrähdys hajoittaisi tämän lauman suunnastaan.
Ja niitä myrskyjä tulee.
Ilmastomuutos – ja sen edetessä maahanmuuttokysymykset – nousevat uudelleen ja kokonaan toisessa laajuudessa eteemme kuin tähän asti. Kauppasodissa vain vahva ja yhtenäinen Euroopan unioni voi puolustaa yksittäisten jäsentensä etuja. Siinä ei suurikaan EU-maa pärjää yksin – Unkarin ja Suomen tapaisista pienistä maista puhumattakaan.
Unkarin pääministeri on siis kutsunut EU-kriittisiä voimia yhteiselle retkelle unionin muuttamiseksi, päätösvallan palauttamiseksi omien ja yhteisten asioiden osalta kansallisiin käsiin. Välineenä tässä on uusi ideologia.
Romaniassa viime heinäkuussa pitämässä puheessa Orbán toivoi, että Eurooppa muuttuisi ”illiberaaliksi kristilliseksi demokratiaksi”, joka lopettaisi monikulttuurisuuden ajan. Tämän ideologian on määrä antaa uusi sisältö perinteiselle kristillisdemokraattiselle ajattelulle. Käsite ”illiberaali demokratia” on tietysti itsessään käsitteenä contradictio in adiecto. Mahdottomuus. Demokratia ei voi olla illiberaalia eli epävapaata, koska vapaus on demokratian edellytys.
Kun siihen liitetään uutena epiteettinä ”kristillinen”, joutuu kysymään, kenen kristillisyydestä mahtaa olla kyse? Sillä alueella on tarjontaa ja sovelluksia niin sanotusti ihan jokaiseen lähtöön.
Tätä käsitettä Unkarin pääministeri kuitenkin muulle Euroopan unionille ja siis myös meille suomalaisille tarjoaa. Ratkaisevaa tässä ovat ensi kevään Eurooppa-vaalit. Hänen mukaansa se on käännekohta, jossa koko maanosan tulevaisuus ratkaistaan.
Sanoin aikaisemmin, että Unkarin johto kommunikoi viestiään eri tavalla eri yleisöille.
Eilinen Fideszin johtaja Viktor Orbánin puhe Helsingissä oli siitä malliesimerkki. Hän näyttäytyi nyt yhtenäisen ja vahvan Euroopan unionin tukijana. Hän ei myöskään käyttänyt enää ”illiberaali kristillinen demokratia” -käsitettä, vaan pitäytyi puhumaan pelkästään perinteisistä kristillisdemokraattisista arvoista.
Se oli oikea viesti tälle yleisölle, joka ei sitä kuitenkaan sellaisenaan nielaissut. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin vastaus Orbánille oli selväsanainen:
”Jos et puolusta oikeusvaltiota ja liberaalia demokratiaa, et ole kristillisdemokraatti. Jos et puolusta vapaata lehdistöä ja olet homofobian ja antisemitismin puolesta, et ole kristillisdemokraatti. Jos tuet Putinia ja hyökkäät Ukrainaa kohtaan, et ole kristillisdemokraatti. Jos haluat korvata läntisen demokratian mallin itäisellä autoritäärisyydellä, et ole kristillisdemokraatti.”
Näin siis puoluetoveri Donald Tusk.
EU- ja maahanmuuttokriittiset ryhmittymät
Juuri nyt populistiryhmiin kuuluvia edustajia on Euroopan parlamentissa noin viidennes. Luku saattaa kasvaa merkittävästi kevään vaaleissa.
Yhtenä mahdollisuutena on nähty kokonaan uuden, EU- ja maahanmuuttokriittisen puolueryhmän perustaminen – ”illiberaalin kristillisen demokratian” hengessä. Eli jos jakolinjaa ei saada syntymään olemassa olevien ryhmien sisälle, on parasta operoida oman ryhmän kautta.
Donald Trumpin aiempi avustaja Steve Bannon on sukkuloinut Italian ja itäisen Keski-Euroopan pääkaupunkien välillä tutkimassa näitä mahdollisuuksia.
Sellaisen syntymisellä voi arvella olevan kaikkien EU:n kilpailijoiden, Yhdysvaltojen, Kiinan ja aivan erityisesti Venäjän kannatus. Kaikkien niiden, joiden intressissä on heikko EU.
Unkari työkumppanina unionissa
Valmistautuessani tähän esitykseen, tein pienen kyselyn Unkarin toiminnasta Euroopan unionin neuvostotyöskentelystä. Siis siellä, missä se kaikkein arkisin työ 28 jäsenmaan välillä tehdään. Kysyin, minkälainen kumppani Unkari nykyään on?
Yhtenevä vastaus oli, että kaikki maat ovat hankalia joissakin asioissa joskus. Unkari on kuitenkin nykyään hankala koko ajan ja lähes kaikissa asioissa. Erityisesti tämä näkyy maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Keskusteluihin pulpahtanutta ”illiberaalin kristilliseen demokratian” käsitettä on jouduttu toistuvasti ja kovasti hämmästyneenä ihmettelemään.
Samalla Unkari on tuonut omia, kahdenvälisiä ongelmiaan sellaisiin asiayhteyksiin, joihin ne eivät kuulu. Tästä esimerkkinä vaikkapa Ukrainan ja Unkarin välinen kiista koulujen opetuskielestä unkarilaisen vähemmistön alueella Ukrainassa.
Sinänsä on oikein olla hankala, jos se auttaa oman asian ajamista. Näin tekevät kaikki maat joskus. Jos siitä tulee itsetarkoitus, se kääntyy itseään vastaan. Näin näyttää Unkarin kohdalla tapahtuvan. Kommentit sen toiminnasta olivat varsin kriittisiä.
Kaikki maat tarvitsevat kumppaneita asiaansa edistääkseen. Pienen maan on kuitenkin viisasta toimia niin, että ystäviä ja kumppaneita aina on mahdollisimman paljon – jos asioista halutaan saada läpi.
Kun luottamus menee, sen saaminen takaisin myös EU-yhteyksissä kestää.
Yhteisessä EU-laivassa
Esityksen otsikossa kysytään Unkarin roolia Euroopan unionissa.
Lyhyesti sanottuna, paras mahdollinen se ei todellakaan ole. Mutta niinhän se usein perheissä on. Kotipöydän ääressä syntyy kovaakin keskustelua. Joskus puhutaan kovalla äänellä, joskus toistensa ohi. Uhkailuakin siellä esiintyy ja pihaleikeissä saatetaan huutaa naapurin isoa poikaa avuksi.
Kun luen kansainvälisen median arvioita Unkarin johdon EU-suhteesta, tulee mieleeni Veikko Vennamo.
Yksi hänen monista, poliittisen vokabulääriin siirtyneistä kuolemattomista lausahduksistaan kuuluu: ”Kyllä kansa tietää!
Kun Unkarin hallitus sekä sanoissaan että teoissaan näyttäytyy EU-vastaisena, tuntuu kansa kuitenkin ajattelevan toisin.
Kaikkien Soros, Sargentini, anti-Bryssel – ja mitä niitä onkaan – kampanjoidenkin jälkeen on 67 prosenttia unkarilaisista edelleen sitä mieltä, että Euroopan unioni on Unkarille hyväksi. Siis, lähes kaksi kolmasosaa väestöstä!
Vaikka lentokentältä Vapauden sillalle johtava tienvarsimaisema näyttää joskus hyvin oudolta, on unkarilaisten enemmistön mielenmaisema ennallaan.
Voi olla, että Fidesz jossain vaiheessa lähtee, tai pakotetaan lähtemään keskustaoikeistolaisesta EPP-ryhmästään. Vasta kun vaalit on käyty, nähdään kuinka kaukana Unkarin nykyjohdon arvot muusta Euroopasta todellisuudessa ovat.
Unkari maana ei sen sijaan ole lähdössä EU:sta minnekään – eikä sitä olla heittämässä ulos yhteisestä pöydästä, laivasta puhumattakaan. Tämä yhteinen EU-laiva on iso, sen katto on korkealla ja seinät kaukana toisistaan. Sinne mahtuu ja pitää mahtuu monenlaista mielipidettä.
Keskustelu EU:n yhteisestä kurssista jatkuu ja tulee jatkumaan entistä tiiviimpänä.
Niin kauan kuin tavoitteena on meidän maanosamme, kaikkien Euroopan maiden yhteinen etu, pitää kaikki mielipiteet toivottaa tervetulleiksi.
Kirjoittaja on entinen Suomen Unkarin-suurlähettiläs.
Esitys kuultiin Helsingissä 9.11.2018 pidetyssä Unkarin paikka Euroopassa – arvot ja edut muutoksessa -seminaarissa, ja teksti on julkaistu Suomi-Unkari-lehden numerossa 3-4/2018.