Tervetuloa kirjallisuustilaisuuteen, jossa unkarilaisen kirjallisuuden tuntijat Anna Tarvainen, Magdolna Kovács ja Anna Kokko kertovat kirjasuosikeistaan, joiden joukossa on myös piiloon jääneitä helmiä.
Suomi-Unkari Seura, Helsingin Suomi-Unkari Seura ja Helsingin yliopiston unkarin oppiaine järjestävät torstaina 11.4.2019 klo 18 Kirjastojen aarteita -tilaisuuden.
Unkarissa runoilija Attila Józsefin syntymäpäivää 11.4. vietetään unkarilaisen runouden päivänä.
Tilaisuudessa lukevat kirjallisuusnäytteitä Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat Rosa Muilu ja Elsi Sloan.
Kirjastojen kätköt ovat aarteita pullollaan: on paljon suomennettua unkarilaista kirjallisuutta, joka ei näy juuri missään. Unkarilaisen runouden päivänä noustaan puolustamaan ajatonta kirjallisuutta tuomalla esiin kirjakaupoista jo poistuneita, mutta kirjastojen hyllyiltä edelleenkin löytyviä teoksia ja innostamalla kuulijoita tekemään omia löytöjä.
Tilaisuudessa myös luovutetaan vuoden 2018 István Rácz -palkinto.
Paikkana Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen tilat, Kaisaniemenkatu 10, Helsinki.
Tervetuloa!
Vasemmalta oikealle: Magdolna Kovács, Anna Kokko ja Anna Tarvainen
Vasemmalta oikealle: Elsi Sloan, Magdolna Kovács, Anna Tarvainen, Anna Kokko ja Rosa Muilu
Kirjastojen unkarilaisia aarteita
Kirjallisuusillassa 11.4.2019 esiin nostetut lempiteokset, runot, novellit ja romaanit on listattu tähän kaikkien unkarin kirjallisuudesta kiinnostuneiden iloksi.
AK = Anna Kokko
AT = Anna Tarvainen
MK = Magdolna Kovács
Attila József on 1900-luvun merkittävimpiä runoilijoita. Hän oli köyhän yksinhuoltajaksi jääneen pyykkäriäidin poika, jonka koko elämän kestävä trauma oli äidin varhainen kuolema (Mama-runot), kurinalainen opiskelija ja erityisesti nuoruudessaan kuriton runoilija, ”anarkistinen” yhteiskunnan ruoskija, filosofisten, olemassaoloa pohtivien runojen tekijä. /MK/
Attila József: Seitsemäs (suom. Hannu Launonen, Läpinäkyvä leijona s. 68)
Tätä paljon tutkittua Attila Józsefin runoa on mm. pidetty runoilijan tehtävän määrittelynä (runoilijaksi muokkaudutaan äärimmäisyyksien ja vastakohtien kautta), runoilijaksi tulemista käsittelevänä loitsuna, jossa voidaan nähdä myös kalevalaista vaikutusta (Väinämöinen hakee veneenveistoon tarvittavia sanoja ja loitsuja Antero Vipusen vatsasta). Sitä on luonnehdittu kansansatumaiseksi (viitaten esimerkiksi seitsemään maagiseen koetukseen), ”hulluttelevan realistiseksi” kuvaksi ihmisen syntymästä ja kuolemasta sekä väliin mahtuvasta monenlaisesta elämästä, jossa runoilijan on koettava ja tiedettävä elämästä ”kaikki”, marmorikylän rakentamisesta rotan paloittelemiseen. Sitä on myös pidetty apokalyptisena ja nähty sen viittavan esimerkiksi Ilmestyskirjan seitsemään sinettiin. Sen lisäksi se on yhdistetty myös luomiskertomukseen luomisen päivien ja lepopäivän kautta. /MK/
Attila József: Kehtolaulu (suom. Anna-Maija Raittila, Taivas irtosi maasta s. 197)
Runo tuo mieleen ihanan keinuttamisen veneellä tai kehdossa rytmillään, riimeillään ja sanoillaan. Se kuvaa harvinaista, seesteistä ja suurta rakkautta, joka ei anna tilaa kateudelle, vaikka rakastettu kokisikin samat tunteet myöhemmin toista kohtaan. /MK/
Kaivojen maa -runokokoelma (suom. Anna Maija-Raittila)
Hienoa, ajatonta runoutta ja persoonallisia runoilijaesittelyjä; kiinnostava yleiskuva sodanjälkeisten vuosikymmenten unkarilaisesta runoudesta. /AT/
János Pilinszky: Itselleni (suom. Anna-Maija Raittila, Kaivojen maa s. 147)
János Pilinszky: Négysoros
Alvó szegek a jéghideg homokban,
Plakátmagányban ázó éjjelek.
Égve hagytad a folyosón a villanyt.
Ma ontják véremet.
Alkuperäisteksti: Digitális Irodalmi Akadémia.
Magda Kovácsin suomentamana:
János Pilinszky: Nelirivinen
Jääkylmässä hiekassa nukkuvat naulat.
Julisteyksinäisyydessä kastuvat yöt.
Jätit valot päälle käytävään.
Vereni vuodatetaan tänään.
Pieneen neliriviseen runoon mahtuu suuri tuska: rakastetun lähdön jälkeistä olotilaa on kuvattu Kristuksen kärsimysnäytelmän kautta.
Hätkähdyttävän alun ”nukkuvat naulat” odottavat ristiinnaulittavaa Kristusta. ”Julisteyksinäisyys” sijoittaa kärsimysnäytelmän kaupunkimaiseman lohduttoman sateisiin öihin, jossa kaikki murentuu kuin kastuneet julisteet. Kahden ensimmäisen rivin esineellistetystä maailmasta astutaan kolmannen rivin henkilökohtaiseen maailmaan, jossa puhutellaan henkilöä toisessa persoonassa. Onko tässä henkilökohtaisessa maailmassa kuitenkin kaikki — rakkaus, kärsimys ja elämä — turhaa kuin käytävään päälle jätetty valo? Niin kuin Kristus tiesi väistämättömän kohtalonsa hetken saapuvan, tietää neljännen rivin ”minä” (yhteisen?) elämän loppuvan. Runo on kirjoitettu 50-luvun puolivälissä ja julkaistu 1959; sen valmistumisajankohdan tietäen ei voi välttyä ajattelemasta yhteiskunnallista tulkintaakaan.
Lajos Kassák: Hevoset kuolevat, linnut lentävät pois (suom. Hannu Launonen, Muotoilen ainetta)
Runo on unkarilaisen avantgarden suurimpia helmiä. Sen valtavan kauniita ja unohtumattomia lauseita ovat esimerkiksi: ”ihmeet ennättävät luokseni partasuina ja rappaamattomina”, ”kellot ovat astuneet pois tähtikäheistään”, ”äitini pää oli muuttua sitruunaksi köyhyydestä” ja ”linnut nielaisivat äänen mutta puut laulavat yhä”.
Runossa käytetty monen ismin, esimerkiksi dadaismin, surrealismin ja ekspressionismin, keinoja. Siinä kuvataan konkreettisesti nuoren ja rahattoman Kassákin matkaa jalan Wienin kautta ”kulttuurin lähteille” Pariisiin ja abstraktilla tasolla matkaa runoilijaksi. Näin runoon voidaan yhdistää myös Attila Józsefin myöhemmin kirjoitettu runo Seitsemäs. /MK/
Gyula Krúdy: Punaisen härän majatalo (suom. Hannu Launonen)
Unenomaista tunnelmaa 1900-luvun alusta, pääosassa hajut, maut ja värit sekä merenkävijä Sindbad, joka hurmaa naisia minne ikinä kulkeekin. /AK/
Naiskirjailijat sekä ”valenaiskirjailijat” ja mieskirjailijat, joiden kirjojen pääroolissa on nainen
Krisztina Tóth: Viivakoodi (suom. Juhani Huotari)
Magda Szabó: (Metsäkauris, suom. Aarno Peromies) ja (Paulan tähden, suom. Otto Aho)
Péter Esterházy (nimimerkillä Csokonai Lili): 17 hattyú, Sándor Weöres: Psyché
Ágnes Nemes Nagy: Puut (suom. Anna-Maija Raittila, Kaivojen maa s. 140)
Magda Székely: Matkalla (suom. Anna-Maija Raittila, Kaivojen maa s. 190)
Jo 1600-luvun toisella puoliskolla nainen esiintyi tekijänä Unkarin kirjallisuudessa (Kata Szidónia Petrőczy), ja kuuluisien mieskirjailijoiden muusatkin tulivat tutuksi 1500-luvulta lähtien. Ehkä kuuluisin heistä oli Sándor Petőfin muusa ja vaimo Júlia Szendrey, joka kirjoittanut myös itse, mutta on vähemmän tunnettu siitä. Jotkut mieskirjailijat ovat myös esittäneet hetkellisesti naiskirjailijoita: esimerkiksi Sándor Weöres teoksellaan Psyché sekä Péter Esterházy, joka julkaisi teoksensa 17 Hattyú (17 joutsenta) salanimellä Lili Csokonai. Kumpaakaan teosta ei ole suomennettu. László Németh on mieskirjailija, jonka teoksissa naiset ovat pääroolissa.
Teoksessaan Nainen Esterházy kuvaa naisia tai yhtä naista, naisen ja miehen suhdetta sekä vihan, rakkauden ja eroottisuuden iloja ja kiemuroita 97 otoksessa. Esterházy on myös kirjoittanut kauniinnimisessä Sydämen apuverbit -romaanissaan naisesta. Romaani käsittelee äidin kuolemaa ja sen aiheuttamia tuskia ja muisteluita erityisesti pääkertojan kannalta mutta myös muissa perheenjäsenissä.
Naiset alkoivat tulla tutuksi kirjailijoina vasta 1900-luvulla, ensimmäisenä Margit Kaffka, joka kirjoitti naisten mahdollisuuksien vähyydestä toteuttaa itseään 1900-luvun alkupuolen yhteiskunnassa. Magda Szabó on maailman käännetyimpiä unkarilaisia naiskirjailijoita. Häneltä on suomennettu Metsäkauris ja Paulan tähden. /MK/
László Németh: Kivi putoaa (suom. Aarno Peromies)
Aikaansa edellä ollut ja ravisuttava kuvaus naisen oikeudesta itseensä 40-luvun lopun väreissä. /AK/
Péter Esterházy: Nainen (suom. Hannu Launonen) ks. ylempänä
Péter Esterházy: Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse (suom. Hannu Launonen)
Minäkertojan kulttuurimatkakertomus ja sen parodia pitkin Tonavaa nuoren pojan ja aikuisen miehen näkökulmista. Naisiin kirja liittyy mm. otsikossa esiintyvän kreivitär Hahn-Hahnin kieron katseen kautta. Tämä on viittaus saksalaisrunoilija Heinrich Heinen tokaisuun naiskirjailijoista: he ovat huonoja kirjailijoita, koska he katsovat toisella silmällään paperia ja toisella miehiä. Kierolla katseella seurataan kirjassa myös Tonavan rantaa. /MK/
Péter Esterházy: Sydämen apuverbit (suom. Hannu Launonen) ks. ylempänä
Mór Jókai: Unkarilainen Nábob (suom. Niilo E. Vainio)
Mukaansatempaava historiallinen romaani, josta ei puutu juonittelua, kaksintaisteluja tai romantiikan ajan nostalgiaa. /AK/
György Konrád: Pidot puutarhassa (suom. Taisto Nieminen)
Sosialismin ajan hypnoottinen kulttiteos, joka rakentuu lumoavalle kaaokselle ja muodostuu loisteliaaksi sukuromaaniksi. /AK/
Péter Nádas: Erään sukuromaanin loppu (suom. Hannu Launonen)
Unkarinjuutalaisen perheen sukuromaani 50-luvun Unkarista.
Isoisän kertomusten kautta tarina kiemurtelee historiassa juutalaisten esi-isien Espanjasta pois ajamisesta historian eri etappien kautta Unkariin. Isoisän kertomusten kautta pohditaan juutalaisuuden ja kristillisyyden historiallisia ristiriitoja ja kompromissimahdollisuuksia.
Isoisän kompromissi on juutalais-kristillisen perheen (jonka oma poika kieltää olemalla kommunisti ja todistaja näytösoikeudenkäynneissä eli 1950-luvun diktatorisen vallan palvelija) perustaminen. Pojanpoika voisi olla avainasemassa uuden ratkaisun löytämisessä, mutta ratkaisu jää auki. /AK/
Maailma uutena -novellikokoelma (suom. Hannu Launonen; mm. Zsigmond Móricz: Barbaarit, Dezső Kosztolányi: Omelette à Woburn, Tibor Déry: Rakkaus, Miklós Mészöly: Korkeakoulu, István Örkény: Vastanaineet kärpäspaperissa)
Loistava valikoima unkarilaisia novelleja; tarjoaa mahdollisuuden tutustua useisiin keskeisiin kirjailijoihin, mutta yhtä hyvin voi vain antaa kirjallisuuden viedä uusiin maailmoihin. Ei vaadi taustatietoja. /AT/
István Örkény: Vastanaineet kärpäspaperissa (suom. Hannu Launonen, Maailma uutena s. 275)
Hullunkurinen, groteski kertomus vastanainneista, joiden pitäisi lähteä häämatkalle ja toteuttaa yhteisiä (vai olivatko ne alun perinkin erillisiä?) unelmia, mutta jotka juuttuvat koko elämänsä ajaksi arkeen niin kuin kärpäset kärpäspaperiin. /AK/
Lisätietoja suomennetusta unkarilaisesta kirjallisuudesta löytyy kirjallisuuslistastamme.
Kuvat: Eeva Savolainen