Unkarilaisen demokraatin, yhteiskuntafilosofin ja vuoden 1956 kansannousun hallituksen jäsenen, István Bibón (1911–1979), teokset ja esseet ovat tulleet uudelleen tunnetuiksi Länsimaiden demokraattisissa ja rauhaa rakentavissa liberaaleissa piireissä. Anssi Halmesvirran suomentama 20-sivuinen essee Eliitti ja sosiaalinen tunto (1942) tuo lukijain silmien eteen merkittävän, toisen maailmansodan aikaisen kriittisen analyysin Euroopan eliitin moraalisesta rappiosta ja maailmanpalon tuhkasta nousevan, uuden eliitin tehtävistä, mutta sitä voidaan lukea tiukkasävyisenä kommenttina myös näinä aikoina polttavan ajankohtaiseksi nousseeseen kysymykseen eliittien vastuusta kaikkien kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, onhan se ajaton, universaali, mihin tahansa modernin historian kriisiin sopiva kannanotto.
Bibóa pidetään 1900-luvun toisen puoliskon merkittävimpänä unkarilaisena poliittisena ajattelijana ja eurooppalaisittain hänet on nostettu puolalaisen Nobel runoilijan Csezlaw Miłoszin ja tšekki filosofi Jan Potockan rinnalle ja mainittu Keski-Euroopan Isaiah Berlininä.
Tämä julkaisu sisältää Bibón esseen lisäksi erittelyn Bibón Karl Mannheimin teoksesta Diagnosis of Our Time (1943) kirjoittamasta arvostelusta. Se on uudistettu versio The Narrow Path of Freedom. István Bibó’s Public Moralism -tutkimukseni sivujen 50–64 analyysista. Sen tarkoitus on asettaa Bibón essee aatehistorialliseen keskustelu- ja merkitysyhteyteen temaattisesti sitä sivuavien toisten tekstien kanssa. Lisäksi julkaisun loppuun on sijoitettu Bibón omakätinen, viralliseen yhteyteen tarkoitettu lyhyt elämäkerta.
Kääntänyt ja toimittanut Anssi Halmesvirta.
Jyväskylän yliopistonpaino. 2024. 84 s.
Hinta: 10 €