Irene Wichmann

Lukemista koulun Unkari-päivään tai muuten vain

Unkarilaisella lastenkirjallisuudella on pitkät perinteet, ja Unkarissa on aina arvostettu lapsilukijaa. Jos haluat lukea lapselle jotakin hieman erilaista, jotakin, joka puhuttelee samalla sekä lasta että aikuista, kannattaa tutustua kahteen rakastettuun unkarilaiskirjailijaan, Ervin Lázáriin ja Eva Janikovskyyn, joiden kertomuksia on jonkin verran käännetty suomeksikin.

Ervin Lázár hyödyntää saduissaan usein unkarilaista kansanperinnettä. Hänen satunsa ovat monesti lyhyitä, lyhimmillään vain muutaman rivin mittaisia, ja sopivat näin myös pienen lukijan käteen. Satuja elävöittävät László Réberin hellyttävät piirrokset. Suomi-Unkari-lehti on julkaissut Lázárin satuja suomeksi.

Aivan toisenlainen, realistisempi ja helppotajuinen lähestymistapa on Éva Janikovskyn lastenkirjoissa, joita on käännetty suomeksi kolme; Jos olisin aikuinen, Aina minä ja Napoleon ja Noponen. Niissä tarkastellaan elämää ja lapsen jokapäiväistä ympäristöä pienen ihmisen silmin, mutta yhtä lailla nekin koskettavat aikuista lukijaa, ehkäpä juuri sitä lasta, joka asustaa jokaisessa aikaihmisessä. László Réberin runsas ja oivaltava kuvitus viehättävät myös aivan nuorta lukijaa, eikä tekstin määräkään väsytä. Kummankin kirjailijan tarinat sopivat hyvin elävöittämään koulun Unkari-teemapäivää, mutta pienen ja vähän isommankin lukijan kannattaa ehdottomasti tutustua niihin muutenkin. Sekä Ervin Lázárin että Éva Janikovskyn tarinat saavat lukijan väkisinkin hymyilemään, mutta antavat samalla myös paljon ajattelemisen aihetta.

Suomi-Unkari-lehdessä julkaistut Ervin Lázárin sadut
(suomentanut Irene Wichmann):

95/3 Reikä sukassa
95/4 Sininen ja keltainen
96/1 Isoisä ja tähdet
96/2 Aamusatu
96/3 Valehtelijahiiri
96/4 Kaksi aamua
97/4 Kukkasilmä
98/2 Ihme apteekki
00/3 Jänis tulkkina
07/4 Toinen joulupukki (suom. Sonja Laitinen)
09/1 Metrosatu (suom. Sonja Laitinen)