Anna Kokko

Kuvat: Cerkabella-kustantamo

Teksti Anna Kokko

Kirjallisuuden ja Unkarin ystävät tietävätkin varmasti jo, että unkari on yksi niistä kielistä, joille suomalaista kirjallisuutta käännetään eniten. Viime vuonna Unkarissa julkaistiin 15 suomesta käännettyä nimekettä, ja tänä vuonna on julkaistu jo joitakin nimekkeitä. Lisäksi Unkariin on myyty oikeudet yhdeksän kirjan julkaisuun.

Kielisukulaisuus näkyy siis kirjojen ulkomaanoikeuksien myynneissä. Suuri osa unkariksi käännetyistä kirjoista on viime vuosina ollut lasten- ja nuortenkirjoja, ja varsinkin suomalainen nuortenkirjallisuus on saavuttanut lukijoiden suosion Unkarissa. Klára Pojják kirjoitti vuosi sitten ilmestyneessä artikkelissaan (Suomi–Unkari 3/2016), että uusi unkarilainen nuortenkirjallisuus on harvassa, ja suurin osa nuortenkirjoista on käännöskirjoja. Pojják epäilee myös, että nuorten lukemat käännösteokset ovat valitettavan keskinkertaista viihdekirjallisuutta.

Onneksi voin todeta, että suomalainen nuortenkirjallisuus eli trendikkäästi YA-kirjallisuus* ei ole lähelläkään keskinkertaista. Viihdyttävää se toki on, ja niin kuuluukin olla: viihteellisyys tai suosio ei kerro kirjallisten ansioiden puutteesta, varsinkaan nuortenkirjallisuuden kohdalla. Toki jos kustantamo ei ole valmis maksamaan hyvälle kääntäjälle tai käännöksellä on erityisen kiire, käännöksen laatu voi olla heikko – eikä käännöstyön erottaminen alkuperäisestä tekstistä ole yksinkertaista! Uskallan kuitenkin arvella, että suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen oikeudet ovat yleensä päätyneet arvostettuihin unkarilaiskustantamoihin, joilla todennäköisesti on resursseja panostaa käännöstyön laatuun.

Nuortenkirjallisuudesta on luonnollisesti ensin mainittava Salla Simukan Lumikki-trilogia, jonka on unkariksi kääntänyt Erzsébet Panka. Vérvörös, Hófehér ja Ébenfekete on Unkarissakin otettu vastaan innolla, ja varsinkin unkarilaiset kirjabloggarit ovat hehkuttaneet sarjaa – useampi oli sitä mieltä, että hyytävä kuvaus Suomen talvesta oli parhaimmillaan niin todentuntuista, että kirjaa oli luettava viltin alla teekuppi kädessä. (Kirjabloggaus ja -vloggaus ovat muuten Unkarissa varsin suosittuja harrastuksia Suomeen verrattuna, mikä kertoo unkarilaisnuorison lukuinnosta!)

Fantasian ja mystiikan rajamailla liikkuva, usein dystooppinen ja aikuistumiseen kuuluvaa ahdistusta käsittelevä suomalainen YA-kirjallisuus on Simukan jalanjäljissä alkanut valloittaa maailmaa – ja Unkaria. Hyvä esimerkki tästä on Maria Turtschaninoffin Röda klostret -sarja, jonka ensimmäinen osa Maresi osoittautui varsin kannattavaksi käännökseksi. Toinen osa Naondel ilmestynee Unkarissa ensi vuoden puolella. Englanniksi kirjoittavan Mintie Dasin merirosvoaiheisen ja steam punk -henkisen Storm Sisters -sarjan ensimmäinen osa on julkaistu, ja toisenkin osan oikeudet on jo myyty Unkariin. Hieman nuoremmille suunnatut Seita Parkkolan kirjat Viima ja Usva on myös unkarinnettu. Parkkolan teokset liikkuvat muun suomalaisen nuortenkirjallisuuden tavoin fantasian ja todellisuuden rajamailla, mutta päähenkilöt ovat nuorten aikuisten sijaan esiteinejä.

Lasten ja nuorten väliin putoaville suunnatut kirjat, samoin kuin lastenkirjat sanan varsinaisessa merkityksessä, ovat nekin hyvin edustettuina unkarinkielisissä käännöksissä. Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin suomalais-norjalaisena yhteistyönä syntynyt scifi-seikkailusarja Kepler62 on kerännyt suosiota Unkarissa. Nopoloiden Risto Räppääjästä on Ottilia Kovácsin käsissä tullut Risto Rapper, ja Ráchel Szőcs on muovannut Heinähatusta ja Vilttitossusta alkuperäisille nimille uskollisena Sáskalapkan ja Szőrmamuskan. Eikä voi unohtaa Parvelan hillittömän hauskoja Ella– ja Pate-sarjoja, joiden suomalaiset nimet ovat istuneet unkarilaiseen suuhun niin hyvin, että sarjat ovat unkariksikin Ella ja Pate. Myös Tuutikki Tolosen Mörkö-kirjat ihastuttavat unkarilaisia lukijoita, ja Siri Kolun Me Rosvolat on löytänyt unkarilaisyleisönsä nimellä Mi, Banditáék.

Kuvakirjatkaan eivät ole jääneet vaille unkarinnoksia: Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat ovat lumonneet unkarilaiset lukijansa, ja Laura Bába on kääntänyt kirjoja jo kymmenen. Parvelan Maukka ja Väykkä tunnetaan Unkarissa nimillä Miú ja Vau, ja Tiina Nopolan Siiri-kirjojen päähenkilö on saanut nimekseen Sári. Mauri Kunnaksen kuvakirjojen suosio on lähestulkoon itsestäänselvyys, ja niistä on Unkarissa tehty vuosien mittaan muutama uusi käännös ja otettu lukuisia uusintapainoksia, ja Muumibuumi voi hyvin Unkarissakin.

Suomalaisella lasten- ja nuortenkirjallisuudella onkin melko vakiintunut asema Unkarissa; tässä luetellut teokset ovat lähinnä vain kooste uusimmasta unkariksi käännetystä kirjallisuudesta, ja nimekkeitä riittäisi lähes loputtomiin (tämä lähes loputon lista löytyy kokonaisuudessaan kirjallisuuden vientikeskus FILIn käännöstietokannasta). Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden suosio Unkarissa on kuitenkin erityisen huima, jos sitä vertaa unkarinnettuun ”aikuisten” tieto- ja kaunokirjallisuuteen. Ehkä lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita samoista asioista niin Suomessa kuin Unkarissakin – tai kenties syy löytyy Suomen maineesta korkean lukutaidon ja tasokkaan opetuksen maana. Oli syy mikä hyvänsä, suomalaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tasoon saamme olla tyytyväisiä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että suomalaisen YA-kirjallisuuden suosio on kasvussa ulkomailla, joten Unkarissa julkaistaneen jatkossakin reippaasti suomalaista kirjallisuutta.

*YA-kirjallisuus on perua englanninkielisille termeille YA literature ja YA fiction, joissa young adult on lyhennetty YA:ksi.

Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2017.