Kevään loistoa kulttuurimatkalla 2018
Maanantai 9.4.
Helsinki-Vantaan terminaali 2:ssa kävi vilske, kun Unkarin ystävät printtasivat paikkalippujaan ja matkalaukkutarrojaan. Tervehdykset, halaukset, kättelyt ja iloiset ilmeet sitoivat matkalaisia yhteen. Vain yksi oli joukosta poissa. Jaska, henkinen johtaja, jäi toipumaan leikkauksestaan. Finnairin lento Budapestiin kesti parisen tuntia. Yllättäen tällä kertaa paikkoja ei oltu sijoiteltu sikin sokin, joten virittäytyminen tulevaan alkoi lähellä olevien kanssa.
Tuttu paikallisoppaamme Kalle oli vastassa ja painijavitsit virittivät bussimatkaa kohti tuttua lounaspaikkaamme. Lounaan aikana Kallen johdolla käytiin läpi viikon ohjelmaa. Kukin esittäytyi ja onneksi mukana oli muutama uusikin kasvo.
Majoittautuminen Korona-hotelliin sujui mutkattomasti. Pääsimme kiertelemään lähiympäristöön. Illan ohjelmaan kuului käynti Gellert-vuorella. Vuorelta avautuivat upeat maisemat Pestin puolelle. Puheenjohtajamme jaksoi kuin jaksoikin kävellä koko pitkän matkan. Ilta kahdeksalta Budapestin valot loivat romanttista tunnelmaa taivalluksellemme.
Tiistai 10.04.
Tiistain ohjelma antoi mahdollisuuden toteuttaa omia toiveitamme. Vaimon kera kiertelimme kauppoja ja pistäydyimme katukahviloissa seuraamassa kiireisempien touhuja.
Halukkailla oli mahdollisuus käydä Kallen johdolla kaupunkikierroksella. Kohteina olivat Sankarten aukio, Linnavuori, Parlamenttiaukio ja Vapauden tori.
Iltaohjelmaan kuului edellisillan tapaan Budapestin valot, mutta tällä kertaa kierrettiin Tonavan rantaa.
Keskiviikko 11.4.
Päivän teemana oli retki Visegradin linnaan, jossa monet Unkarin kuninkaat ovat viettäneet aikaansa. 350 huoneesta on vain rippeet jäljellä, silti paikka huokuu menneisyyden havinaa. Linnasta avautui huikea maisema Tonavalle. Heli osoitteli kohti Tonavan mutkaa, missä suunnassa on Järvenpään ystävyyskaupunki Vác. Minä puolestani viittoilin Keravan ystävyyskaupungin Soltin suuntaan.
Helin innostamina osa meistä meni Matiaksen kirkkoon kuuntelemaan mainiota englantilaista Ealing Abbey -kuoroa. Matiaksen kirkko on Linnavuoren ns. pakollinen nähtävyys. Ennen kuoron esitystä meidät yllätti katolinen messu, mikä oli seuraamisen arvoinen. Luterilaiseen menoon verrattuna messu oli monipuolisempi ja visuaalisempi.
Torstai 12.4.
Aamupäivällä oli mukavasti aikaa vierailla kauppahallissa ja kiertää pitkin Budapestin katuja. Iltapäivän ohjelmaan kuului tutustuminen Oopperataloon, jonka menneisyyttä paikallisopas valotti. Harmillisesti itse oopperasali oli remontin alla. Oopperan loistoa toivat esiin kaksi upeaa laulajatarta, jotka pitivät kierroksella olevalle monikansalliselle joukolle pienen konsertin.
Iltaohjelman kruununa oli Jacques Offenbachin operetti Siniparta upeassa Budapestin operettiteatterissa. Modernisoitu versio herätti ihastusta unkarilaisissa. Itselle esityksen humoristisuus jäi etäiseksi. Onneksi musiikki oli kaunista ja laulajat taitavia.
Perjantai 13.4.
Halukkaille oli ohjelmassa retki Lasten rautatielle, mikä aina on vierailun arvoinen paikka. Illan ohjelmassa oli Erkel-teatterissa esitetty perinteikäs ja positiivisesti yllätyksetön W A Mozartin ”Taikahuilu”. Hieno kokemus. Teatteri sijaitsi näppärän matkan päässä hotelistamme uuden metrolinjan varrella. Budapestissä vieraillessa kannattaa ehdottomasti tarkistaa Erkel-teatterin ohjelmisto.
Lauantai 14.4.
Me kulutimme aikaa kuljeksimalla toreilla ja turuilla. Innoissamme vaimoni kanssa päätimme käydä ihailemassa Linnavuoren kukkaloistoa. Piipahdimme kahvilassa ja kulutimme aikaa, mikä oli virhe. Budapestissä oli yllätykseksemme menossa maraton juoksu ja tutut linja-auto- ja ratikkareitit olivat poikki. Juoksijoita riitti ja niin kiirehdimme mekin, vaikkemme olleetkaan osallistujia. Ehdimme nippa nappa hoteliin ja lähdimme kohti Duna Palota- teatteria. Täpötäydessä teatterissa seurasimme mustalaismusiikkia ja kansantanssiesityksiä. Esitys on aina tasokas, niin tälläkin kertaa.
Sunnuntai 15.4.
Aamiaisen jälkeen vuorossa oli unkarilaisen asiantuntijan Tamás Gátin esitelmä Unkarin tämän päivän yhteiskunnallisesta tilanteesta. Esitelmä oli monipuolisesti valaiseva ja siitä sai mielenkiintoisia näkökulmia unkarilaiseen yhteiskuntaan. Gáti on opiskellut aikoinaan Suomessa paperi-insinööriksi. Hän on mm. työskennellyt Unkarin lähetystössä Suomessa ja toimi Helsingissä sijaitsevan tiede- ja kulttuurikeskuksen ensimmäisenä johtajana. Eipä siis ihme, että hän huokui osaamista ja puhui sujuvaa suomea.
Maanantai 16.4.
Ennen matkaa lentokentälle jäi mukavasti aikaa kierrellä kaupungilla ja ihailla kevään kauneutta.
Uutta matkaa odotellessa,
Pekka Rokka
Kalle tarinoi Gellert-vuoren juurella.
Iltavalaistus alkaa luoda tunnelmaa.
Budapestin kaupunkinäkymä huokuu historiaa ja nykyisyyttä.
Ehkä mutkan takana on maalaisidyllinen Solt.
Lounasta odotellessa
