Jos Unkarin tilannetta seuraa vain kansainvälisestä mediasta, voi helposti saada yksipuolisen kuvan unkarilaisesta kansalaisyhteiskunnasta. Se ei koostu vain järjestöistä, joiden toiminta-alaa on rajoitettu Fideszin kauden aikana, vaan on värikäs ja aktiivinen mosaiikki joka kuvastaa Unkarin monimuotoisuutta.
Unkarilaiset ovat aktiivinen kanssa, ja Suomeen verrattuna maassa vallitsee yhdessä tekemisen kulttuuri. Kansalaisyhteiskuntaa tarkastellessa tuleekin ottaa huomioon kaikki ne areenat, joissa kansalaiset yhdessä vaikuttavat ympäristöönsä.
Suurin osa kansalaisyhteiskunnan toimijoista on perinteisiä toimijoita. Näihin lukeutuvat mikrotason toimijat, kuten seurat pienemmissä kunnissa, kyläyhteisöt, urheiluseurat ja erilaisiin harrastuksiin, kuten esimerkiksi kuorotoimintaan, liittyvät seurat.
Maasta löytyy paljon myös perinteisiä konservatiivisia arvoja ajavia järjestöjä, jotka eivät ole olleet aktiivisesti poliittisia, vaikka nykyisessä polarisoituneessa ilmapiirissä ne voitaisiinkin luetella poliittisiksi.
Myös uskonnollisia järjestöjä ja toimijoita on paljon, ja usein erityisesti mikrotasolla ne harrastavat humanitääristä toimintaa marginalisoitujen kansalaisten hyväksi. Humanitääristä ja kehitysyhteistyötä maan sisällä harjoittavat pienet ja keskisuuret järjestöt ovat avainasemassa erityisesti maan köyhemmillä alueilla.
Viime vuosina mediassa ovat eniten näkyneet erityisesti ihmisoikeuksia ajavat kansalaisjärjestöt. Niiden voidaan todeta joutuneen politiikan hampaisiin myös siksi, että oppositio ei ole laajasti puolustanut ihmisoikeuksia, ja näin hallinto on ottanut järjestöt hampaisiinsa.
Näihin järjestöihin kuuluvat kansainvälisten järjestöjen unkarilaiset toimistot (Amnesty International, Greenpeace, korruptiota vastaan taisteleva Transparency International). Kenties suurinta huomiota ovat kuitenkin herättäneet unkarilaiset ihmisoikeuksia puolustavat järjestöt, erityisesti Unkarin Helsinki-Komitea sekä kansalaisvapauksia edistävä järjestö TASZ (Társaság a Szabadságjogokért), joilla molemmilla on pitkä historia vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolustamisesta Unkarissa. Maassa toimii myös lukuisia pienempiä, tiettyjen vähemmistöjen kuten romanien, vammaisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia järjestöjä.
Opiskelijajärjestöt ovat nousseet otsikoihin Unkarissa erityisesti 2010-luvulla. Yliopisto-opiskelijoiden virallinen edustusjärjestö HÖK sai seurakseen vuoden 2013 opiskelijamielenosoitusten aikana Hallgatói Hálózat -liikkeen. Viime vuosina perustettu ja paljonkin tapahtumia ja mielenosoituksia järjestänyt Független Diákparlament, Riippumaton Opiskelijaparlamentti, taas ajaa opiskelijoiden oikeuksia myös peruskouluissa, ammattikouluissa ja lukioissa.
Fideszin kiristäessä otettaan julkisesta mediasta ja monien yksityisten medioiden linkittyessä hallitukseen myös yhteisöllisesti kustannettu media on nostanut profiiliaan. Esimerkiksi internetissä uutisoiva Mérce toimii vain ja ainoastaan lukijoiden lahjoituksilla, ja takaa näin itsenäisyytensä esimerkiksi hallituksen mainonnasta.
Lisäksi erityisesti Budapestissa toimivat erilaiset mielenosoituksia järjestävät kollektiivit sekä rekisteröimättömät ruohonjuuriryhmät, jotka ajavat esimerkiksi kodittomien oikeuksia. Myös avoimet tilat kuten Auróra ja Gólya ovat keskittymiä erityisesti nuorten vasemmistolaiselle ja liberaalille poliittiselle aktivismille.
Lopuksi maasta löytyvät vielä lukuisat poliittisesti sitoutuneet järjestöt, jotka ovat enemmän tai vähemmän suoraan yhteydessä poliittisiin puolueisiin. Myös nämä järjestävät usein marsseja ja mielenosoituksia, kuten esimerkiksi Fideszin politiikkaa tasaisin väliajoin puolustavan Békemenetin, Rauhanmarssin.
Kaiken kaikkiaan unkarilaista kansalaisyhteiskuntaa tarkastellessa tulee ilmi se, kuinka esimerkiksi maahanmuuton parissa työskentelevät liikkeet ja järjestöt ovat lukumäärältään pienempiä kuin mitä media antaisi olettaa. Nämä järjestöt ovat kuitenkin valitettavasti joutuneet valokeilaan hallituksen politiikan vuoksi.
Haasteet ja vahvuudet
Unkarilainen kansalaisyhteiskunta on hyvin jakautunut maantieteellisesti. Toisin sanoen, tietyn tyyppinen toiminta keskittyy Budapestiin, kun taas esimerkiksi pienemmät harrastuksiin liittyvät yhteisöt taas enemmän pääkaupungin ulkopuolelle.
Järjestöt kohtaavat myös lukuisia taloudellisia haasteita. Ulkopuoliseen ja ulkomaiseen rahoitukseen tukeutuminen on monille järjestöille historiallinen ja rakenteellinen pakko sen sijaan, että se olisi ideologinen valinta. Erityisesti ulkomainen rahoitus on kuitenkin kriminalisoitu lainsäädännössä viime vuosien aikana.
Erityisesti keskikokoisten ja pienten järjestöjen työntekijöillä on useimmiten matalat palkat, kolme-neljäsataa euroa kuussa. Järjestöjen työntekijät usein tekevätkin sen rinnalla jotain muuta työtä.
Erityisesti maaseudulla nuorten maastamuutto ja sukupolvenvaihdos on erityinen haaste. Kuinka saada nuoret kiinnostumaan erilaisista kyläyhteisöistä ei kuitenkaan ole perin unkarilainen ongelma, vaan tuttu meillä Suomessakin.
Vaikuttamiseen liittyvästä järjestötyöstä on tullut entistä vaikeampaa sen vuoksi, että Fidesz-hallituksella on hyvinkin mikrotasolle yltävä visio siitä, miltä unkarilaisten elämän ja tulevaisuuden tulisi näyttää. Jos hallitus ja järjestelmä kokevat vaikuttamisen olevan ristiriidassa Fideszin vision kanssa, voivat järjestöt helposti joutua median mustamaalaamiksi.
Itsesensuurista onkin kehittynyt vakavasti otettava uhka unkarilaiselle kansalaisyhteiskunnalle, ja riskinä on että aktiivinen kansalaisyhteiskunta heijastaa yhä enemmän hallituksen politiikkaa eikä uskalla kritisoida sitä avoimesti.
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehden numerossa 1-2019.