Maalaisviiniä kaupunkilaisille

 

Kuva Timo Kuohukoski

Viininkorjuussa Unkarissa

Irene Wichmann

Aamu on vielä kylmä, mittari näyttää viittä astetta, mutta iltapäiväksi lämpötila kipuaa lähelle paria kymmentä. Korjuuväki puhaltelee kämmeniinsä ja valmistautuu tarttumaan saksiin. Illalla myöhään on saavuttu Suomesta lentäen ja autolla viinitarhalle, ja vasta nyt aamun valjettua päästään näkemään, miltä tämän vuoden sato näyttää. Se ei tällä kertaa ole aivan parasta laatua, sillä pitkään jatkuneet sateet ovat verottaneet siitä osansa samoin kuin taivaalla kaartelevat kottaraisparvetkin.  Onneksi jäljellä on myös kauniita rypäleterttuja.

Kuva Timo Kuohukoski

Harmaat ja ruskeat muoviämpärit täyttyvät vähitellen. Välillä pitää käydä kylän rautakaupassa hakemassa lisää saksia, sillä korjuuväkeä riittää, ja kaikki haluavat päästä osallistumaan. Rypäleet on pian korjattu, ja sen jälkeen seuraa päivän kohokohta, naapurin rouvan keittämä vahva gulassikeitto, jota päästään nauttimaan kylän kaupasta haetun viinin kanssa. Viimevuotista omaa viiniä ei enää ole, eikä uudesta tietysti ole vielä tietoakaan.

Kuva Suvi Cajanus

Viinin valmistus tapahtuu täällä vielä pitkälti perinteiden mukaan, mutta vähitellen kehitys sentään etenee. Kylän metallipajalla on teetetty uutuuttaan kiiltävä ”separaattori”, jolla rypäleet irrotellaan ja murskataan ennen puristamista.

Kuvat Suvi Cajanus

Seuraavana työvaiheena on rypäleiden puristus. Käsikäyttöisen viiniprässin vääntäminen käy työstä, ja lopuksi on hyvä ottaa käyttöön vanhemmatkin konstit – saappaat jalassa polkeminen – jotta viinimehu saadaan mahdollisimman tarkoin talteen.

Kuva Suvi Cajanus

Prässistä valuessaan hedelmämehu ei vielä näytä kovin houkuttelevalta, mutta kun se on seissyt jonkin aikaa, vaikutelma on jo paljon parempi. Uusi mehu (unkariksi must) kannetaan ämpäreillä muovitynnyriin, jossa siihen lisätään hiiva. Hiivan lämpötilan kanssa on oltava tarkkana, jotta käyminen pääsee käynnistymään.

Kuva Mikko Cajanus

Kellarissa kohtaavat uusi ja vanha teknologia, entisajan tammitynnyrit, jotka antavat viinille perinteisen makunsa, ja niiden vieressä kiiltävä terässäiliö, jossa valmistetun viinin pitäisi olla maultaan ”uudenaikaisempaa”. Se on nyt käytössä ensimmäistä kertaa.

Kuva Timo Kuohukoski

Näillä seuduin, Tokajin viinialueella, maisemat ovat huikaisevia; jos viitsii kiivetä muutaman sata metriä kukkulan huipulle saakka, näkyy ympärillä lähikylien parhaita rinteitä ja viinitarhoja.

Kuva Mikko Cajanus

Ja jos jano yllättää, niin naapurin lähituottajalta voi käydä osatamassa huippuviiniä.

Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2017.