teksti: Kaisa Pietilä

Oulun Suomi-Unkari Seuralla on ollut tapana matkailla Unkarissa parin vuoden välein. Koronatauon jälkeen pääsimme viimein taas yhteiselle matkalla syyskuussa 2022, ja jäsenäänestyksen jälkeen matkakohteeksi valikoitui Balatonin viinialueet.

Olemme usein järjestäneet ns. omatoimimatkoja, suunnitelleet ja varanneet itse lennot, hotellit ohjelmat, mutta tällä kertaa päätimme turvautua matkatoimiston apuun, aiheuttihan koronatilanne sekä Ukrainan sota melkoisia epävarmuuksia. Lähetimme useita tarjouspyyntöjä eri matkatoimistoihin, ja lopulta yhteistyökumppaniksemme valikoitui joensuulainen Matka Agentit.

Matkalle ilmoittautui 20 innokasta matkailijaa, joista 11 oli oman seuramme jäseniä. Lisäksi matkaan lähti myös kaksi Helsingin Suomi-Unkari Seuran jäsentä sekä seitsemän henkilöä muiden lähtijöiden tuttavapiiristä.

Kokoonnuimme Oulun lentokentälle torstaina 22.9. aikaisin aamulla ja matka sinivalkoisin siivin kohti Budapestia alkoi. Ryhmän loput jäsenet liittyivät mukaan Helsingissä. Budapestiin laskeuduttuamme matka jatkui kohti Balatonia. Tai jatkui noin 20 kilometriä, kunnes juutuimme 3,5 tunniksi kenties syksyn suurimpaan ruuhkaan M0-moottoritielle, jossa kaksi rekkaa ja henkilöauto olivat kolaroineet, valuttaneet öljyt pitkin tietä ja seisahduttaneet koko liikenteen totaalisesti usean tunnin ajaksi. Aikainen lounas venyi pitkälle iltapäivään.

 

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Csór, jossa nautimme upean kolmen ruokalajin aterian Fiastyúk Udvasház ravintolassa. Ravintolalla on oma luomutila, jonka aineksia he käyttävät annoksissaan. Sesonkiajattelu ohjaa ravintolan ruokafilosofiaa, ja ateriakokonaisuudet rakennetaan sen mukaan, mikä raakaaine on milläkin hetkellä korjuukypsää. Me nautimme alkupalaksi hieman perinteisestä poikkeavaa gulassia ja pääruoaksi villisikaa samettisen hernepyreen ja syksyisten sienten kera. Jälkiruoaksi saatu suklaabrownie tuoreiden hedelmien ja jäädykkeen kera kruunasi kokonaisuuden, ja matkailijoiden harmitus ruuhkassa istumisesta haihtui kuin taikaiskusta. Ravintolasta lähtiessä aurinko jo painui mailleen, ja saimme nauttia upeista maisemista auringonlaskua ihaillen, ennen kuin suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan Amadé–Bajzáth–Pappenheimin linnaan tutustumiskäynnille.

Amadé–Bajzáth–Pappenheimin linna Iszkaszentgyörgyissä
Kuva: Kaisa Pietilä

Linnan isäntä Ari Kupsus esitteli meille paikkaa ja kertoi elävästi mielenkiintoisia tarinoita linnan historiasta ja sen asukkaista. Suomen suurlähetystökin oli siellä evakossa toisen maailmansodan aikana, kun Budapestia pommitettiin. Kupsus on kunnostanut ja sisustanut linnaa pikkuhiljaa vanhoilla, ennen vuotta 1860-valmistetuilla huonekaluilla ja esineillä, joita hän on hankkinut ympäri Eurooppaa. Linnan aiemmasta sisustuksesta Kupsus on saanut tietoa paitsi kuvien kautta, mutta myös suullisesti, sillä hänen ystävättärensä paronitar Sibil von Manteuffel-Szoege asui linnasta 18-vuotiaaksi saakka. Kupsus onkin sisustanut yhden huoneen takaisin paronittaren huoneeksi, ja tätä nykyä Italiassa asuva 95-vuotias paronitar asuukin siellä aina Unkarissa vieraillessaan. Linnan barokkipuutarha oli ehtinyt villiintyä pahasti neuvostomiehityksen aikana ja sen jälkeenkin linnan ollessa tyhjillään, mutta Kupsus on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Kempeleen puutarhaoppilaitoksen kanssa, ja sieltä on saapunut opiskelijaryhmiä yhdessä opettajiensa kanssa kunnostamaan linnan puutarhaa. Myös tulevana keväänä joukko kempeleläisiä opiskelijoita on kuulemma suuntaamassa jälleen kohti Iszkaszentgyörgyiä.

Linnasta suuntasimme viimein kohti Balatonfürediä ja Hotelli Margaretia, joka toimi majapaikkanamme ensimmäisen kolmen yön ajan.

Villisikaa samettisen hernepyreen ja
syksyisten sienten kera
Kuva: Kaisa Pietilä

Päivä 2:

Ensimmäinen aamumme Unkarissa valkeni Balatonfüredissä, jossa vietimme viinimatkamme ensimmäiset kolme yötä. Runsaan aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti ensimmäistä viinimaistelua. Päivä olikin pyhitetty Badácsonyin basalttikukkuloiden viiniviljelmien ihailuun ja niiden tuotoksista nautiskeluun. Saimme myös iloksemme täksi päiväksi ryhmään kaksi lisäjäsentä, kun Zánkassa talon omistavat yhdistyksemme jäsenet Martti ja Raija Viljanen liittyivät päiväksi iloiseen joukkoomme.

Aluksi suuntasimme Ábrahamhegyin kylässä sijaitsevalle Vörösin tilalle. Kyseessä on hyvin pieni perhetila, jonka tilan nykyisen emännän Renáta Vörösin isä perusti 1980-luvulla. Tilalla viljeltyjä rypälelajikkeita ovat olasz rizling, szürkebarát, rózsakő ja kéknyelű, joista kaksi viimeisintä tunnetaan nimenomaan Badácsonyin alueen rypäleenä. Maistelimme kolmea erilaista valkoviiniä perinteisen rasvaleivän eli zsíros kenyérin kera. Seurueelle mieleenpainuvinta oli haittaeläinten torjunta: kottaraisia karkoitettiin kiljumalla ja käsiä läpsyttelemällä, ryhmän miehet saivat puolestaan tehtäväkseen suojella viljelyksiä villisioilta: omistajan mukaan kun villisiat eivät pidä ihmisvirtsan tuoksusta, joten herrat suuntasivat kiltisti pellon laitaan karkotustöihin ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen.

Lounaalle suuntasimme kerrassaan upealle näköalapaikalle, kuuluisaan Kisfaludy-taloon, joka tunnetaan kuuluisan runoilijan Sándor Kisfaludyn ja hänen vaimonsa Róza Szegedyn kotitalona. Koska isolla turistibussillamme ei ollut asiaakaan ylös kukkulalle johtaville kapeille teille, meidät kuljetettiin ylös ravintolaan jeepeillä, joita voi myös vuokrata kierrättämään kiinnostuneita viinitilalta toiselole. Ravintolassa nautiskelimme perinteistä unkarilaista kalakeittoa, joka olikin aika erilainen makuelämys kuin tuttu oululainen kermainen lohikeittomme.

’Nestemäistä rakkautta’ – Badacsonyin roséviini
Kuva: Kaisa Pietilä

Jotta jano ei pääsisi yllättämään, jatkoimme matkaa vielä Badácsonytomajssa sijaitsevalle Válin perheen viinitilalle. Tämäkin tila oli korkealla kukkuloilla kapean tien päässä, joten jouduimme jälleen jättämään bussimme alas kylään ja matkaamaan pakettiauton kyydillä ylös tilalle. Täällä viiniä viljellään täysin luonnonmukaisin menetelmin. Tilan isäntä Péter Váli oli jo kauan haaveillut paikasta, jossa hän voisi luoda ruokaelämyksiä lähitorien tuoreista raaka-aineista ja tarjoilla niitä vieraille itse valmistamiensa viinien kera. Unelma toteutui vuonna 2000, jolloin Válin viinitila sai alkunsa. Tilalla viljeltäviä rypälelajikkeita ovat valkoiset budai zöld, muscat ottonel, olaszriszling, szürkebarát, zeusz, kéknyelű, rajnai rizling ja hárslevelű sekä punaiset pinot noir, syrah ja kékfrankos. Saimme maistella kuutta erilaista viiniä erinomaisten tarjottavien kera. Ryhmän suosikit vaihtelivat, mutta tilan kaupasta monen kassiin eksyi mm. Kéknyelűä, szürkebarátia eli harmaamunkkia sekä roséviiniä.

 

Päivä 3:

Matkamme kolmantena päivänä aamupäivän ohjelmassa oli vapaa-aikaa, jota jokainen sai viettää parhaaksi katsomallaan tavalla. Osa kävi jo tuliaisostoksilla lähikaupoissa, ja monet lähtivät kävelylle Balatonfüredin keskustaan ja tunnelmalliselle rantakadulle. Meillä kävi tuuri, sillä juuri tänään Balatonfüredin kadut olivat tulvillaan katseltavaa. Kaupungissa järjestettiin perinteinen Romanttisen reformiajan festivaali ja sen yhteydessä näyttävä vaskipuhallinyhtyeen tahdittama kulkue, jonka osallistujat olivat pukeutuneet upeisiin vanhanaikaisiin asuihin.

Jotta matka olisi nimensä mukainen, iltapäivällä suuntasimme jälleen kohti uutta viinitilaa. Tällä kertaa kohteena oli Csopak ja Szent Donátin viinitila, joka sijaitsee luonnonkauniissa maisemissa. Vuonna perustettu 1994 tila keskittyy viljelemään alueelle tyypillisiä viinilaatuja ekologisin keinoin. Istuimme tilan näköalaterassilla ja saimme maistella viittä erilaista viiniä, rypäleinä olaszrizling, sauvignon blanc, furmint ja kékfrankos. Maistelun päätteeksi kävimme vielä kurkkaamassa tilan kellariin.

Viinitilalta palattuamme päätimme vielä lähteä porukalla syömään hotellin lähellä sijaitsevaan Baricska Csárdaan, joka tarjoilee perinteistä unkarilaista ruokaa. Suurin osa päätyikin tilaamaan marhapörköltiä galuskalla, puheenjohtaja taas halusi tyydyttää friteeratun juuston kaipuunsa. Vatsat täynnä olikin hyvä suunnata (onneksi alamäkeä) kohti hotellia.

 

Tihany’in benediktiläisluostarin barokkikirkko
Kuva: Kaisa Pietilä

Päivä 4:

Neljäs aamumme Unkarissa oli sateisen harmaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme laukkumme ja jätimme hyvästit Balatonfüredille. Suuntasimme bussin keulan kohti Tihanyia ja Laventelitaloa (Levendula ház), jossa tutustuimme näyttelyyn Balatonin luonnosta. Lisäksi perehdyimme laventelinviljelyn historiaan sekä Unkarissa että ympäri maapalloa lyhytelokuvan avulla. Luonnollisesti talon myymälästä monen matkaan päätyi erilaisia laventelituotteita kylpysaippuasta tuoksupusseihin.

Vierailimme Tihanyissa myös benediktiläisluostarin barokkikirkossa, kuninkaallisessa kryptassa ja luostarimuseon näyttelyssä. Tihanyin luostarin perusti Kuningas Andreas I. Luostarin perustamiskirjassa vuodelta 1055 on ensimmäiset yhtenäiset viittaukset unkarin kieleen, joista kuuluisin on lause ”Feheruuaru rea meneh hodu utu rea” (Fehérvárra menő hadi útra). Kopio tuosta asiakirjasta oli esillä luostarimuseossa. Kuningas Andreas I on haudattu perustamansa luostarin kryptaan. Vuonna 2021 kryptassa aloitettiin perusteelliset arkeologiset tutkimukset, jotka olivat vielä vierailumme aikana käynnissä. Vielä ennen lauttarantaan siirtymistä kahvittelimme porukalla luostarin kahvilassa, josta oli jälleen upeat maisemat yli Balatonin.

Lyhyen lauttamatkan jälkeen olimmekin pian järven etelärannalla, ja suuntasimme kohti ystävyyskaupunkiamme Siófokia. Asetuimme hotelliimme, ja pian rakkaat ystävämme Siófokin Unkari-Suomi Ystävyyspiiristä saapuivat luoksemme. Kävelimme yhdessä Oulu-puistossa sijaitsevaan Siófokin luterilaiseen kirkkoon. Ystävyysseuralaiset olivat järjestäneet meille tervetuliaisillan seurakuntatalolla. Pastori Gábor Lambert esitteli upeaa Imre Makoveczin suunnittelemaa kirkkoa, jonka historiassa Oululla ja oululaisilla on suuri rooli. Oulun tuomiokirkkoseurakunta nimittäin järjesti aikanaan keräyksen, jonka turvin Siófokin kirkon rakennus aloitettiin, ja Oulusta lähetettiin Unkariin rekkalasteiteittain kirkkoon tarvittavaa puuainesta. Myös kirkon penkit ja alttarirakenteet on valmistettu Oulussa.

Vastaanotolla pöytä notkui perinteisiä unkarilaisia herkkuja, eikä tietenkään pálinkasta ja viinistäkään ollut puutetta. Parasta oli kuitenkin ystäviemme seura ja aito ilo kohtaamisesta pitkien koronavuosien jälkeen. Puhetta riitti myöhäiseen iltaan saakka.

 

Matkaryhmä Imre Makoveczin suunnitteleman kirkon edessä Siófokissa
Kuva: Kaisa Pietilä

Päivä 5:

Myös tälle päivälle Siófokin ystävyyspiiri oli järjestänyt meille ohjelmaa koko päiväksi. Aamulla kävelimme kaupungin keskustaan, jossa ensimmäisenä nousimme kaupungin vesitorniin ihailemaan maisemia. Vuonna 2011 restauroitu vesitorni toimii paitsi kaupungin keskeisenä nähtävyytenä, myös tämän Unkarin kesäpääkaupungin turisti-informaatiopisteenä. Tutustuimme myös kaupungin kauppahalliin ennen kuin suuntasimme lounaalle Kálmán-ravintolaan. Tuttuun unkarilaiseen tapaan nälkä kaikkosi ja kauas, kun herkuttelimme ensin perinteisellä lihakeitolla ja sen jälkeen paistetulla kanalla. Annokset olivat enemmän kuin reilut, mutta erinomaisen hyvät.

Tutustuimme seuraavaksi kaupungin kauniisti uusittuun ruusupuistoon sataman tuntumassa. Nautiskelimme rauhallisesta tunnelmasta ja Balatonin liplatuksesta, kunnes oli aika suunnata seuraavaan kohteeseen, eli Imre Kálmánin kotimuseoon. Kuuluisa operettisäveltäjä syntyi Siófokissa vuonna 1882. Juhlavuoden kunniaksi Siófokin vesitornista soitetaan päivittäin Kálmánin tunnetuimpia säveliä tasatunnein. Museossa saimme opastetulla kierroksella kuulla eläviä tarinoita säveltäjämestarin ja hänen vaimonsa Veran elämänpolulta.

Vaikka päivä oli ollut jo pitkä ja jalkoja pakotti, jatkoimme vielä matkaa tutustumiskäynnille Krúdy Gyula -ammattioppilaitokseen, jota esitteli meille koulun rehtori Krisztína Tóth. Koulun oppilaat olivat opettajansa Krisztína Leányvárin johdolla valmistaneet meille illalliseksi herkullista gulassikeittoa, makeita jälkiruokia unohtamatta. Saimme vielä kerran istua yhteisen pöydän ääreen siófokilaisten ystävyysseuralaisten kanssa. Annoimme heille kiitoslahjaksi oululaisen Toripolliisipatsaan, jotta ystävyyspiirin tilaisuuksissa olisi jatkossakin paikalla ainakin yksi oululainen. Väsyneinä mutta hyväntuulisina palasimme takaisin hotellillemme.

 

Szent Donátin viinitila Csopakissa
Kuva: Kaisa Pietilä

Päivä 6:

Aamupalan jälkeen oli jälleen aika pakata laukut ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Allekirjoittanut jäi tässä vaiheessa ryhmän matkasta pois, sillä jatkoin matkaani Oulun kaupungin edustajien kanssa kohti Veszprémin ystävyyskaupunkikonferenssia. Muut matkalaiset nousivat bussiin ja ottivat kurssin kohti pääkaupunki Budapestia. Ryhmä tutustui kaupunkiin ensin lyhyellä kaupunkikierroksella, jonka jälkeen he menivät lounaalle Struudelitaloon (Rétesház). Siellä he saivat nauttia erinomaisen lounaan ja jälkiruoaksi luonnollisesti talon omaa struudelia. He myös tutustuivat struudelien valmistukseen paitsi videon kautta, myös osallitumalla omakätisesti struudelien valmistukseen. Lounaan jälkeen ryhmä majoittui keskeisellä paikalla Kálvin Térin tuntumassa sijaisevaan keskustahotelliin, ja loppupäivä olikin vapaata omille seikkailuille ja tuliaisostoksille.

 

Päivä 7:

Loman viimeisenä päivänä oppaamme Éva vei ryhmäläiset ensin tutustumiskäynnille Budapestin kauppahalliin. Se onkin vakiokohde jokaisella Unkarin-matkalla, nähtävää ja koettavaa löytyy joka kerta. Kuuluipa matkalaisten joukosta myös toteamus, ettei matka Budapestiin ole mistään kotoisin, jos ei saa kauppahallin lángosta pitkällä oluella ryyditettynä. Ensikertalaisille hallin tarjonta tuntuu ylitsevuotavalta, ja alakerran ruokakojuista löytyy kaikkea mitä ruoanlaitossa ikinä tarvitsee.

Viinimatkan päätteeksi ohjelmassa oli vielä yksi viinitilavierailu. Kohteena oli aivan Budapestin kupeessa sijaitseva Unkarin nuorin viinialue Etyek ja siellä pieni Kálnan perhetila. Etyek sijaitsee Fejérin läänin koillisreunalla, Etyekin kukkuloiden alkupäässä. Sen ominaisuudet ovat lähes identtiset Champagnen viinialueen ominaisuuksien kanssa. Suhteellisen tuulinen ilmasto, vähäinen sade ja runsas auringonpaiste sekä kalkkipitoinen, savinen maaperä ovat luontaisia tälle alueelle. Alueen rypäleistä on perinteisesti valmistettu kuohuviiniä etenkin Törleyn toimesta. Kálnan tilallakin ryhmä sai maistaa tilan omaa kuohuviiniä sekä tutustua tilan kuohuviinimuseoon. Tilan vuodelta 1850 peräisin olevassa viinikellarissa nautittiin lounasta, jonka ohessa maisteltiin neljää erilaista viiniä: kuivaa sauvignon blancia, puolikuivaa szürkebarátia, sekä puolimakeaa ja kuivaa chardonnayta.

Sitten olikin jo aika suunnata kohti Ferenc Lisztin lentokenttää. Kotimatka iltalennolla oli pitkä mutta hilpeä. Matkalaiset olivat tyytyväisiä kokemaansa ja näkemäänsä. Paljon tuli käveltyä, mutta sitäkin enemmän koettua. Ryhmämatkalla on turvallista ja helppoa matkustaa myös ensikertalaisena, ja matkalla näkee ja kokee taatusti paljon.

 

Lämmin kiitoksemme hyvästä yhteistyöstä matkan suunnittelussa ja järjestelyissä Matka Agenttien Laila Hirvoselle, ja ennen kaikkea ihanalle oppaallemme Éva Hibaylle, joka väsymättä luotsasi porukkaamme ja sai kaiken järjestymään mitä parhaiten.