Johdanto
Unkarissa on kirjoitettu monia elämäkertoja, tulkintoja, artikkeleita ja tutkimuksia Tapani (István) Széchenyistä (1791-1860),” suurimmasta unkarilaisesta”, joka on ollut aikansa yksi aktiivisimmista ja sitoutuneimmista uudistusmielisistä poliitikoista ja organisaattoreista. Kreivi Széchenyi esiintyy oppikirjojen sivuilla. Häntä siteerataan yhä uudelleen ja uudelleen. Hänen kulttinsa elää yhä Unkarissa. Unkarilaisille hän on kansallinen symboli, kiintopiste, aikakauden rajojen merkitsijä. Samaan aikaan hänen nimensä ei valitettavasti ole kovin tunnettu ulkomailla. Kodályin, Bartókin, Petőfin ja Puskásin rinnalla hänellä olisi paikka unkarilaisten kansainvälisessä panteonissa.
Siksi on ainutlaatuista, kun hänelle omistetaan kokonainen kirja vieraalla kielellä. Antti Jalavan ”Tapani Széchenyi” julkaistiin vuonna 1901 Helsingissä Kansanvalistus-Seuran toimesta. Jalavan vuonna 1901 ilmestynyt kirja on ainutlaatuinen myös siksi, ettei Széchenyistä ole julkaistu suomenkielistä kirjaa ennen tätä eikä sen jälkeenkään.
Antti Jalava syntyi vuonna 1846 Maskussa, Turun lähellä. Valmistuttuaan Turun lyseon ylioppilaaksi hän pääsi Helsingin yliopistoon, jossa hänestä tuli ensin kandidaatti (1868) ja sitten maisteri (1869). Jalava opetti suomen kieltä eri kouluissa. Hänet nimitettiin myös yliopiston unkarin kielen lehtoriksi, jota tehtävää hän hoiti vuodesta 1881 kuolemaansa, siis vuoteen 1909 asti. Hän työskenteli myös kääntäjänä, kirjapainon johtajana, tulkkina ja sihteerinä silloiseen Venäjään kuuluneen, autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan senaatissa ja eduskunnassa.
Vuonna 1874 Jalava lähti opintomatkalle ulkomaille ja vuonna 1875 hän tutustui unkarilaiseen kulttuuriin, joka viehätti häntä välittömästi. Hän vieraili Unkarissa yhteensä kuusikin kertaa, viimeisen kerran vuonna 1903. Budapestin lisäksi hän vieraili Balatonilla, Székesfehérvárissa, Egerissä, Miskolcissa, Debrecenissä ja Transilvaniassa. Hän oli yhteydessä unkarilaisiin kielitieteilijöihin (József Budenz, Pál Hunfalvy, József Szinnyei), mutta pian hän onnistui solmimaan ystävyyssuhteita myös muiden tieteenalojen edustajien kanssa. Jalava raportoi kokemuksistaan Unkarissa Uusi Suometar -lehdessä, jonka päätoimittajana hän toimi.
Jalava pyrki myös jakamaan kokemuksiaan yleisön kanssa. Hän kirjoitti kirjan ”Unkarin maa ja kansa” vuonna 1876, jo ensimmäisen Unkarin-matkansa jälkeen. Hän julkaisi myös Szinnyein kanssa yhteisen teoksen unkarin kielestä. Jalava käytti kielioppikirjaa Helsingin yliopistossa, jossa hän opetti unkaria.
Jalava oli myös suorassa yhteydessä muihin kuuluisiin unkarilaisiin henkilöihin. Esimerkiksi kenraali Artúr Görgei, joka oli v. 1848-49 vapaussodan parhaimpia sotapäälliköitä, oli Jalavan vieraana Visegrádissa. Jalavalla oli myös hyvät suhteet aikansa johtavaan unkarilaiseen kirjailijaan Mór Jókaihin, hän jopa käänsi joitakin tämän romaaneja suomeksi. Jókai kutsui Jalavaa ”Unkarin kuuluisaksi ystäväksi”. Jalava kirjoitti useita kirjoja Unkarin kielestä ja maasta.
Unkarin tiede ja politiikka suhtautuivat Jalavaan kiitollisina, sillä hän otti tehtäväkseen edistää unkarilaista kulttuuria. Hänestä tehtiin Unkarin historiallisen seuran kunniajäsen ja hänet valittiin Unkarin tiedeakatemian ulkojäseneksi vuosina 1877 ja 1902. On hyvin valitettavaa, että vaikka hän oli ensimmäinen suomalainen, joka esitteli ja edisti Unkaria Suomessa ja jopa opetti unkarin kieltä, hänen nimensä on unohtunut melkein kokonaan.
Yleiskatsaus kirjaan
Kirjan ”Tapani Széchenyi” julkaisi Kansanvalistus-Seura Helsingissä vuonna 1901. Tämä julkaisu on neljäs elämäkertojen sarjassa. Kolmessa ensimmäisessä osassa esitellään myös muita merkittäviä historiallisia henkilöitä. Ne ovat: 1. Johan Ludvig Runeberg 2. Johan Henrik Pestalozzi 3. Johan Ludvig Runeberg. Jo se fakta, että suomalaisen sarjan neljäs osa on omistettu Széchenyille, on ainutlaatuista. Hänen jälkeensä sarjassa julkaistiin Fredrik Cygnaeuksen, George Washingtonin, Elias Lönnrotin, Martin Lutherin, Frans Mikael Franzénin ja sitten Ferenc Deákin elämäkerrat. Kaksi kymmenestä hahmosta ovat siis unkarilaisia.
Luvut on otsikoitu seuraavasti:
- István Széchenyi ja hänen isänsä. Hänen perheensä.
- Käsitys Unkarin valtiollisista ja kansallisista ominaispiirteistä ja taustasta viime vuosisadan alkuun asti.
- Unkarin tiedeakatemian perustaminen, Kansallinen kasino, hevosjalostusyhdistys. Kansallisteatterin perustaminen.
- Széchenyin kirjoittamat kirjat: Hitel, Világ, Stádium.
- Széchenyin aineelliset aloitteet.
- Széchenyi vuosien 1832-36 ja 1839-40 valtiopäivillä.
- Puhe Tiedeakatemian vuosikokouksessa. Vuosien 1843-44 valtiopäivät.
- Katkelmia poliittisesta ohjelmasta. Vuoden 1847-48 valtiopäivät. Unkarin ensimmäinen hallitus. Széchenyin julkisen elämän loppu.
- Széchenyin viimeiset vuodet ja kuolema. Hänen perhe-elämänsä.
Teoksen jako näihin yhdeksään lukuun ei ole yllättävä. Se on oikeasuhtainen ja vastaa suunnilleen sitä, mitä kreivin elämän eri vaiheista ajateltiin silloin ja ajatellaan nytkin sekä sitä, mitä ja miten oppikirjat meille esittävät.
Ikuinen vastustaja: Kossuth
Lajos Kossuth (suom. Lutvikki Kossuth, 1802-1894) on myös yksi kultin keskeisimpiä hahmoja Unkarissa. Kossuth toimi reformiajan ja vapaussodan aikana yhtenä tärkeimmistä uudistusmielistä valtiomiehistä ja saavutti v. 1849 itsenäisyysjulistuksen lisäksi itselleen valtionhoitajan arvon. On erikoista, että Kossuthin nimi esiintyy heti julkaisun ensimmäisellä sivulla. Teos alkaa kuuluisalla lainauksella, jossa Kossuth kuvailee Széchenyiä suurimmaksi unkarilaiseksi. Tässä tulee tutkijalle selväksi kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin se, että Széchenyi toimii teoksessa esikuvana. Toiseksi se, että kirjoittaja suosii selvästi Széchenyitä Kossuthin sijaan. Kossuth esiintyy teoksen sivuilla usein, mutta aina Széchenyin vastakohtana tai vastustajana.
Kossuthiin on jatkuvasti liitetty adjektiivi ”kiivas”. Kossuth on Jalavan mielestä Széchenyin kiihkein ja kiivain poliittinen vastustaja. Koko teoksessa Széchenyi on ”maltillinen”, kun taas Kossuth on ”kiihotuspolitiikan” edustaja. Kirjan lopussa Jalava käyttää Kossuthista tuomitsevaa termiä ”hillitsemätön malttamattomuus”.
Széchenyin profiili
Jos minun pitäisi valita teoksesta yksi Széchenyitä koskeva lause, joka parhaiten kiteyttää kirjoittajan mielipiteen, valitsisin seuraavan: ”ei kukaan muu yksityinen henkilö ole Unkarin kansan sekä henkisen että aineellisen edistymisen hyväksi niin paljon työtä tehnyt” kuin Széchenyi. Tämä määrittää teoksen alusta alkaen tavan, jolla siihen suhtaudutaan ja kreivin paikan kansallisessa pantheonissa. Se on myös suomalaiselle lukijakunnalle perustelu sille, miksi hän on kirjan sankari. Jalava kuvaa Széchenyitä (muuten aivan oikein) aloitteellisena yksilönä, joka johti ”jalolla esimerkillä” lähes kaikessa. Hän antaa tästä monia esimerkkejä, mutta tunnetuin niistä on Tiedeakatemian perustaminen.
Kuudennen luvun otsikossa hän kuvaa kreiviä (myös) valtiomiehenä. Sanojen ”poliitikko” ja ”valtiomies” käytön eroa ei tarvitse enempää selittää, sillä ero on tunnettu. Széchenyi on valtiomies, Kossuth vain poliitikko. Vaikka teos ei olekaan puolueeton (esimerkiksi Kossuthin liian kielteisessä kuvauksessa), se on pohjimmiltaan pedagoginen teos ja historiallisesti luotettava.
Kaiken kaikkiaan teos kykeni esittelemään Széchenyiä ja Unkaria suomalaisille lukijoille, tuomaan näitä lähemmäs lukijaa ja jopa esittämään heidät positiivisena esimerkkinä. Se ei ole mikään pieni saavutus.
Csaba Bea
Kirjallisuus ja lähteet
Bea, Csaba: https://ujkor.hu/content/szechenyi-istvanrol-finnul-a-20-szazad-elejen
Csorba, László: Széchenyi István. Officina Nova, Budapest, 1991.
Jalava, Antti: Tapani Széchenyi. Kansanvalistus-Seura, Helsinki, 1901.
Jalava, Antti (1846 – 1909) Uuden Suomettaren päätoimittaja, unkarin kielen lehtori, suomen kielen opettaja. In: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2894
Lakó György: Antti Jalava, a finn-magyar kapcsolatok megalapozója. In: Honismeret, 1978. VI. 1. pp. 33-35.
(Päätoim.) Tommila, Päiviö (toim.) Pohls, Maritta: Herää Suomi – Suomalaisuusliikkeen historia. Jyväskylä, Gummerus, 1989.