Kesä alkaa, ja on aika pistää grilli kuumaksi. Viime vuonna ensimmäistä kertaa pidetyn Stadin paras makkara -kilpailun voittaja Ferenc Vilisics näyttää mallia sekä kesäherkkujen teossa että yrittäjyydessä.
Székesfehérvárista kotoisin oleva Ferenc Vilisics tuli Suomeen vuonna 2011, alunperin tutkijaksi Helsingin yliopistoon. Kun apurahat loppuivat, biologin oli ruvettava luovaksi. Vuoden hanttihommien jälkeen Vilisics päätti ryhtyä yrittäjäksi ja alkaa toteuttaa erästä intohimoaan, makkaranvalmistusta. Niin syntyi Helsingin paras makkara Feri’s Hungarian Hot Paprika sekä Feri’s Sausages – raakamakkaroita parhaista raaka-aineista valmistava pienyritys.
Luonnollinen polku makkaramaailmaan
Vilisics on ollut koko ikänsä kiinnostunut gastronomiasta. Hänellä oli tapana kokkailla asuintovereidensa kanssa jo opiskeluaikana, kokeillen aina yhä monimutkaisempia aterioita. Ruoanlaitto jatkui Helsingissä, kun Vilisics kestitsi ystäviään ja piti unkarilaisia kokkikursseja. Idea valmistaa makkaroita tuli yliopistokollegoilta ja sopi loistavasti kulinaristille.
Vilisics on ollut nyt 2,5 vuotta yrittäjänä. Hänen mukaansa aloittelevia yrittäjiä tuetaan ja kannustetaan Suomessa paljon, mutta stressi laskuista ja tuotteiden laadun varmistamisesta on jatkuva. Toisaalta yrittäjyys antaa tutkijan työtä enemmän vapauksia yrittäjäsieluiselle ihmiselle.
Makkaramies painottaa verkostojen sekä jatkuvan uudistumisen tärkeyttä. Feri’s Sausages pyrkiikin tuomaan valikoimaansa joka kuukausi jotain uutta, nyt kokeilussa on makkaroiden savustaminen. Makkaroiden kirjo onkin runsas: tarjolla on makuelämyksiä eri ruokakulttuureista, eri muodoissa ja eri mausteilla höystettynä. Tavallisen viikon aikana valmistetaan 11–12:a makkaralaatua esimerkiksi sian-, lampaan- ja naudanlihasta sekä kanasta. Ideat tulevat kirjoista, asiakkailta ja ystäviltä.
Vastuullista gourmet-ruokaa
Vilisics tuo Suomen makkarailmapiiriin uusia tuulia: makkaran ei tarvitse olla ylijäämäaineksista kyhättyä kakkosluokan ruokaa, vaan parhaista paloista valmistettuna se voi olla myös todellinen herkuttelijoiden kulinaarituote. Ferin makkarat eivät sisällä lisäaineita tai gluteenia, vaan vähintään 90 % oikeaa, suomalaista lihaa – loput makkarasta on rasvaa ja mausteita. Vilisics vaikuttaa Suomen ruokakulttuurissa olemalla myös reilua ja puhdasta ruokaa vaalivan Slow Food Helsingin puheenjohtaja.
Vilisicsin tuotteita voi ostaa Punavuoressa sijaitsevasta valmistamosta. Feri valmistaa n. 300 kg makkaraa viikossa, mutta jos tahtoo jotain tiettyä laatua, se kannattaa tilata, sillä tuoreuden ja ekologisuuden vuoksi makkaraa ei valmisteta enemmän kuin sitä ostetaan. Facebookissa on lisäksi Reko-lähiruokayhteisöjä, joiden kautta tuottajat myyvät asiakkaiden tilaamia huippulaatuisia tuotteitaan ilman välikäsiä. Vilisics myy tuotteitaan REKO Helsinki, kantakaupunki -ryhmässä – katso lisää Facebookista!
Feri’s Sausages -makkarastudio:
Pursimiehenkatu 2
00120 Helsinki
auki ti–pe klo 12–16
Lihansyöjän kesäherkut
Unkarissa on monta sanaa makkaralle. Ferin tuotteet edustavat ensiluokkaista kolbász-makkaraa, joka valmistetaan lihasta ja mausteista. Muita makkaroita ovat esimerkiksi ryynimakkaran tapainen hurka, kestomakkara szalámi sekä virsli eli nakki. Krinolin, szafaládé ja párizsi taas vastaavat lähinnä suomalaista lenkki- tai lauantaimakkaraa.
Unkarin erikoisuuksia on myös szalonnasütés, silavanpaisto. Ulkotulella tikun nenässä paistettu, savustettu sianrasva luo valkean leivän ja sipulin kanssa oikean unkarilaisen makuharmonian. Lisänä voi nauttia esimerkiksi paprikaa ja tomaattia.
Vilisicsin nopea herkkuruokavinkki
”Jos tulee yhtäkkiä tarve loihtia jotain makoisaa ruokaa, otan pakastimesta jotain miedohkoa makkaraamme (esim. kanamakkaraa, rosmariini-lammasmakkaraa tai italialaista salsicciaa), paistan sen ja leikkaan viipaleiksi. Kuumennan öljyssä valkosipulia ja rosmariinia, ja lisään mukaan valmista chili sin carne -kastiketta (tomaatti-maissi-papukastike) sekä mahdollisesti pizzamaustetta. Sitten lisään joukkoon makkaranpalat. Periaatteessa makkaralintit käyvät mihin vain ruokaan, esimerkiksi pastan kanssa tai keittoon.”
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 2-2016.