Klára Pojják

Yhteiset lukuelämykset yhdistävät unkarilaisia. Parhaista klassikkoteoksista otetaan jatkuvasti uusia painoksia, ja lapset lukevat samoja satuja ja romaaneja kuin vanhempansa ja isovanhempansa aikoinaan. Suuntausta tukee myös koulun äidinkielenopetus. Miten klassikkojen murtumaton suosio vaikuttaa unkarilaiseen nykylastenkirjallisuuteen ja lasten lukutapoihin? Miksi nuortenkirjat puuttuvat lähes kokonaan unkarilaisesta kirjallisuudesta? Lukion äidinkielenopettajana ja lastenkirjallisuuden ystävänä etsin vastauksia näihin kysymyksiin unkarilaisen lastenkirjallisuuden historian ja nykytilan kautta.

1800-luku

Vuonna 1840 ilmestyi ensimmäinen unkarilainen lapsille suunnattu kirja, Amália Bezerédjin tyttärelleen kirjoittama Flóri, joka kuitenkin jäi suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Ajan merkittävimpiä aikuisille suunnattuja teoksia, kuten Sándor Petőfin János Vitéziä (János sankari, suom. Otto Manninen) ja Mór Jókain vahvan perinteen luoneita historiallisia romaaneja, alettiin myöhemmin pitää lastenkirjallisuutena ja niistä tuli pakollista luettavaa yläasteikäisille.

Nimenomaan lapsille suunnatut ensimmäiset teokset ilmestyivät 1880-luvulla, kun ensimmäinen lastenlehti, lastenrunoilija Lajos Pósan ja kansansatujen kerääjä ja satuilija Elek Benedekin toimittama Az Én Ujságom (1889-1994) alkoi ilmestyä. Benedekin, joka tunnetaan Elek-vaarina, vaikutus on ollut mittaamaton – hänen teoksiaan on julkaistu nykypäivään asti. Nykyajan lapset voivat myös tutustua Zsigmond Sebőkin 1890-luvulla ilmestyneeseen, ensimmäiseen lapsille suunnattuun romaanisarjaan. Kirjoissa sarjan sankari Mackó úr (Herra Karhu) seikkailee ihmismaailmassa.

1900-luvun alkupuolisko

Unkarilaiseen lastenkirjallisuuteen vaikutti 1900-luvun alussa käännöskirjallisuuden vahvistunut asema. Vuosisadan alkupuolella alkunsa saaneet klassikkoteokset ovat säilyttäneet suosionsa nykypäiviin asti, osittain äidinkielenopetuksenkin ansiosta. Nämä peruskoulussa pakollisille lukulistoille kuuluvat teokset ovat saatavilla myös suomennettuina: Géza Gádonyin Egri csillagok (Egerin tähdet, suom. Yrjö Liipola 1926-27; 1983), Ferenc Molnárin Pál-utcai fiúk (Koulupoikia, suom. Matti Kivekäs 1913; Outi Hassi 2012) ja Ferenc Móran Kincskereső Kisködmön (Lumottu turkisnuttu, suom. Anna-Maija Raittila 1977). Teosten suosista kertoo se, että Egerin tähdet valittiin Unkarin kaikkien aikojen suosituimmaksi kirjaksi vuonna 2005. Toiseksi suosituin teos oli Molnárin Koulupoikia.

1950-1970: lastenkirjallisuuden kukoistuskausi

Poliittinen ilmapiiri, joka vaikutti myös kirjallisuuteen, muuttui paljon toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä. Unkarilainen (lasten)kirjallisuus alkoi taas kukoistaa 70-luvulla. Kaikki näinä vuosikymmeninä luodut julkaisut ovat säilyttäneet suosionsa nykypäivään asti: vuonna 1957 perustettu lastenlehti Dörmögő Dömötör, radion jokailtainen iltasatu, kuvitukseen keskittyvät diafilmit ja lastenohjelmat vuonna 1957 alkunsa saaneessa unkarilaisessa televisiossa. Visuaalisten ohjelmien ja lastenkirjallisuuden välille syntyi vuorovaikutusta.

50-luvulla tapahtui toisenkinlainen merkittävä muutos unkariliasen lastenkirjallisuuden kentällä: aiemmin sensuroidun Sándor Weöresin lastenrunokokoelma Bóbita ilmestyi. Bóbita koostuu Weöresin kehittelemästä “leikkirunoudesta”, jossa on musikaalisuutta ja joka leikittelee niin rytmillä, alku- ja loppusoinnuilla kuin onomatopoeettisuudellakin. Vaikutukseltaan Bóbita on verrattavissa Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuhun, ja Bóbitasta on tähän päivään mennessä otettu yli 20 uusintapainosta. Parhaat unkarilaiset runoilijat jatkavat Weöresin perintöä ja näyttävät kykynsä sepittää muodollisesti vaikeaa sekä luovaa, kielellisesti humoristista runoutta. Lyriikan ja lastenlyriikan asemaa vahvisti Kaláka-bändin idea säveltää akustista musiikkia sekä lapsille että aikuisille suunnattuihin runoihin.

Boribon és Annipanni

70-luvulla alkunsa saaneet lastenkirjaklassikot ovat edelleen niin suosittuja, että kirjastonhoitajien mielestä niitä voidaan pitää nykylastenkirjallisuutena. Sen lisäksi, että näistä teoksista otetaan uusintapainoksia, niiden pohjalta luodaan myös nukketeatteriesityksiä, väritysvihkoja, leluja ja lautapelejä. Tästä ilmiöstä hyviä esimerkkejä ovat erittäin tuotteliaan Veronika Marékin (http://www.marekveronika.hu/xen_main.html) Boribon és Annipanni ja Kippkopp –kuvakirjasarjat tai Mária Szepesin Pöttyös Panni –sarja.

Lähimenneisyyden tunnetuimpiin unkarilaisiin lastenkirjailijoihin lukeutuu Éva Janikovszky. Hänen tunnusomainen, kansainvälisestikin palkittu teoksensa Ha én felnőtt volnék on käännetty myös suomeksi (Jos minä olisin aikuinen, suom. Risto István Kecskeméti 1975, Tammi). Teoksissaan Janikovszky kuvaa lapsen ja vanhemman suhdetta sekä perheen jokapäiväistä elämää lapsen näkökulmasta vähäsanaisella huumorilla ja ironialla. IBBY:n palkitseman László Réberin kuvitus yhdistyy erinomaisesti Janikovszkyn pelkistettyyn tyyliin.

Janikovszkyn aikalainen Éva Fésűs sen sijaan edustaa tyypillistä vanhan polven linjaa saduillaan ja saturomaaneillaan. Hänen teostensa tunnelma on kuitenkin pysynyt tuoreena ja opettavaisena ilman didaktisuutta. Saturomaanissa A palacsintás király (Lettukuningas, KN) klassista perinnettä jatkaa myös jugendtyylinen kuvitus, jonka on tehnyt Rozi Békés.

Tuottelias Gábor Nógrádi on pitkään kirjoittanut laadukkaita ja hauskoja lastenkirjoja kaikenikäisille lapsille. Joitakin hänen teoksistaan luetaan ala-asteella, kuten esimerkiksi kirjaa Segítség, ember (Apua! Ihminen!), jossa lemmikkieläimet kertovat huonoista kokemuksistaan ihmisten kanssa, jotka eivät osaa hoitaa niitä oikein. Humoristiset kertomukset opettavat eläinten hoitamista, joten teos on pikemminkin humoristisella tavalla kirjoitettu tietokirja.

Pál Békés Kuva: Kaiser Ottó

Pál Békésin saturomaanit sijoittuvat todelliseen maailmaan, vaikka sisältävätkin helposti samaistuttavia satuolentoja. Békésin teoksissa näkyy hänelle tunnusomainen kielellinen huumori, ja Békés hyödyntää ironiaa niin, että lapsetkin osaavat tulkita sitä. Hänen ensimmäisen lastenromaaninsa A kétbalkezes varázslón (1984; Tohelo velho, KN) sankari on velhoakatemian kömpelöin oppilas, jolla on aina huono tuuri. Békés uskaltautuu käsittelemään teoksissaan problemaattisia aiheita kuten vallankäyttöä, pelkoa ja arvomaailmoiden eroja, joten hänen ensi silmäyksellä kevyeltä vaikuttavissa teoksissaan on aina läsnä syvempikin tulkintamahdollisuus.

Magda Szabó on Unkarin rakastetuimpia kirjailijoita. Hänen paras nuortenromaaninsa, 8.-luokkalaisille pakollinen Abigél, valittiin Unkarin kolmanneksi suosituimmaksi kirjaksi vuonna 2005. Kirja ei ole ainoastaan äärimmäisen jännittävä, vaan kertoo myös inhimillisyydestä, elämän arvosta, ystävyydestä, rohkeudesta ja siitä, että asiat eivät aina ole sitä miltä ne näyttävät ensi silmäyksellä.

Ervin Lázár on Unkarin ehkä tunnetuin satukirjailija. Hänen useissa teoksissaan esiintyviä hahmoja voi verrata Tove Janssonin Muumilaakson asukkaisiin tai Milnen Nalle Puh -kirjan hahmoihin. A Négyszögletű kerek erdő (Nelikulmainen pyöreä metsä, KN) on ala-asteikäisille suunnattu satukirja, jossa esiintyvät Lázárin tutuimmat satuhahmot. Alkuun hahmot ovat konfliktissa itsensä kanssa, kunnes ne metsään päästyään alkavat kinastella hyväntahtoisesti keskenään. Satujen maailmassa korostuu yhteisöllisyyden ja välittämisen tärkeys. Hahmot parantavat maailmaa kaikenlaisen lörpöttelyn, jaarittelun ja leikin avulla. Lázárin tyyli on elokuvamainen ja hän hyödyntää eläväisen leikkisää dialogia, huumoria, ironiaa ja ripauksen verran magiaakin. Lázár laajentaa satujen perinteistä maailmaa surrealistisen ja absurdin mielikuvitusmaailman suuntaan. Hänen empatiaa täynnä olevat tarinansa käsittelevät vaikeita aiheita kuten pelkoa, masennusta, hylätyksi tulemista ja ristiriitoja, mutta ongelmat eivät ikinä ole ylipääsemättömiä. Lázár sai kansainvälisen Andersen-diplomin vuonna 1982 ja on voittanut IBBY-palkinnon Unkarissa kolme kertaa.

Nykytilanne

Tähänastiset tottumukset näkyvät selvästi nykypäivänkin lastenkirjallisuudessa. Vanhat klassikot ovat edelleenkin kustantamisen arvoisia, ja kielellisesti vanhentuneita kansansatuja uudelleenkirjoitetaan. Koulun äidinkielentunnit varmasti vaikuttavat klassikkojen suosioon.

Klassisten historiallisten romaanien lisäksi uudetkin romaanit ovat suosittuja, vaikka on mielenkiintoista, että vieläkään ei ole syntynyt yhtään hyvää 1900-luvun historiaa käsittelevää lasten- tai nuortenkirjaa [aikuisille suunnatussa kirjallisuudessahan kyseistä ajanjaksoa on käsitelty laajaltikin, toim. huom.].

Lastenlyriikka on edelleen vahva linja unkarilaisessa kirjallisuudessa. Lyriikan laatu pysyy hyvänä, koska Unkarissa parhaat runoilijat kirjoittavat runsaasti runoja lapsille – ei kulu vuottakaan ilman uutta kokoelmaa. Runot on helppoa sovittaa lauluiksi, ja mm. Kaláka popularisoi lastenlyriikkaa koko ajan. Unkarin suosituin lastenrunoilija on nykyään Dániel Varró, mutta rajantakainenkin lastenlyriikka on merkittävää.

Lastenkirjallisuuden muita näyttämöitä ovat nukketeatterit ja nuorisoteatterit, joiden toiminta on viime vuosikymmeninä vilkastunut. Televisiossa ja radiossa valitettavasti eletään alamäkeä: laadukkaita lastenohjelmia on, mutta keskinkertaisia löytyy sitäkin enemmän.

On silmiinpistävää, että nuortenkirjat puuttuvat Unkarin kirjallisuudesta lähes kokonaan. Voidaan sanoa, ettei nuortenromaaneja julkaista lainkaan. Syy lienee siinä, että nuoret lukevat toisen asteen koulutuksen pakollisia ja suositeltuja kirjoja Homeroksesta Márqueziin. Suositeltujen teosten lista sisältää sekä parhaat unkarilaiset että parhaat maailmankirjallisuuden teokset. Jos nuoret lukevatkin jotain muuta, se on yleensä muodikasta käännettyä viihdekirjallisuutta, joka on valitettavan keskinkertaista.

Onko ”pakkokirjoista” hyötyä? Kaikki riippuu lähestymistavasta – siitä miten oppitunnilla käsitellään tekstejä niin, että ne merkitsevät jotain henkilökohtaista nykypäivän teini-ikäisille. Tehtävä ei ole mahdoton, vaikka onkin vaativa. Vuonna 2005 järjestetty A Nagy Könyv (Suuri Kirja –tv-ohjelma) todisti, että Unkarissa rakastetaan lukemista ja arvostetaan pakollista kirjallisuutta. Unkarin suosituimpien kirjojen lista syntyi monikierroksisella äänestyksellä. Listaykköseksi valikoitui 6. luokan ”pakkokirja”, ja ensimmäisen kymmenen kirjan joukosta 8 on lasten- tai nuortenkirjoja. Kymmenestä parhaasta kirjasta 5 käsitellään koulussa pakollisesti ja toiset 5 vapaaehtoisesti. Jos katsotaan ensimmäistä viittäkymmentä sijaa, kirjoista 32 on lasten- tai nuortenkirjoja; 22 on pakollisia kirjoja, ja 14 on suositeltuja kirjoja.

Suosituimmat aikalaiset lastenkirjailijat

Uuden kirjailijasukupolven nuorin edustaja on Ancsa Hohol 3-5-vuotiaille suunnattuine Terka-sarjoineen, jossa Terka-tyttö oppii maailmasta. Mainitsemisen arvoinen on kirjojen laadukas kielenkäyttö, joka ei kuitenkaan ole pikkulapsille liian vaikeaa ymmärrettäväksi.

Kun puhutaan nykyisestä lastenkirjallisuudesta, Judit Bergin nimi ei voi jäädä mainitsematta. Hän on tuotteliain ja moniulotteisin Unkarin lastenkirjailijoista. Berg kirjoittaa päiväkoti-ikäisille useita sarjoja: pikkupojan jokapäiväisistä seikkailusta kertova Maszat, modernien keijujen elämää kuvaava Panka és Csiribí (KN) ja kassiin mahtuvien maagisten pehmokissojen kepposista kertova Cipelő Cicák (KN).

6-10 vuotiaille suunnattu Rumini (KN) on Unkarin uusista lastenkirjasarjoista kenties suosituin. Rumini on jyrsijöiden maailmaan sijoittuva seikkailuromaanisarja, jonka päähenkilö on uhkarohkea kulkurihiiri Rumini, joka hakeutuu merimieheksi Tuulikuningatar-nimiselle laivalle. Sarjan ensimmäinen osa palkittiin heti vuoden lastenkirjana, ja siitä tuli pian pakollista luettavaa ala-asteella. Se on käännetty jo serbiaksi ja venäjäksi. Kolmannesta osasta on tehty nukketeatterinäytelmä, neljäs kirja oli alun perin näytelmä ja viides on kirjeistä, asiakirjoista ja artikkeleista koostuva seikkailuromaani. On poikkeuksellista, että jo ala-asteikäiset lapset voivat tutustua erilaisiin kirjallisuustyyleihin lastenkirjojen kautta ja että he saavat kokea näytelmäkirjallisuuden tällä tavalla.

Zoltán Czigányin Csoda és Kósza (Ihme ja Humma, KN) –sarjan päähenkilöinä on kaksi hevosta. Ihme tekee ihmeitä ja ratkoo ongelmat, jotka Humma aiheuttaa. Tarinoissa on runsaasti hulvatonta huumoria ja vitsejä niille aikuisillekin, jotka lukevat tarinoita ääneen lapsilleen. Hevoset joutuvat kaikenlaisiin hullunkurisiin seikkailuihin, muun muuassa päätyvät Marsiin, matkustavat ajassa, vierailevat Budapestin Liikennemuseossa ja perustavat kaupan.

Teatteriohjaajan László Bagossyn kirjoittama ja ohjaama monologinen lastennäytelmä A sötétben látó tündér (Pimeydessä näkyvä keiju, KN) valittiin vuoden parhaaksi esitykseksi lapsille. Näytelmä on niin suosittu, että se on ollut Budapestin Örkény-teatterin ohjelmistossa jo 10 vuotta. Kun tarina ilmestyi kirjana, se valittiin vuoden parhaaksi lastenkirjaksi Unkarissa.

Sarjakuvataiteilija István Lakatosin, ”unkarilaisen Tim Burtonin” Dobozváros (Laatikkokaupunki, KN) on fantasiaromaani hyvän ja pahan taistelusta Laatikkokaupungissa, johon Zalán-niminen poika päätyy. Kirjaan on piilotettu tärkeä opetus: fantasia ja luovuus ovat tuiki tärkeitä asioita elämässä.

Perinteet ovat jo alusta asti olleet unkarilaisessa kirjallisuudessa suuressa roolissa. Perinteet varmistavat, että nykyajan lapset kulkevat samaa polkua kuin vanhemmatkin sukupolvet. Eri sukupolvia yhdistävät yhteiset lukuelämykset. Unkarilainen lastenkirjallisuus on teemoiltaan selvästi konservatiivisempaa kuin suomalainen. Unkarin lastenkirjailijat kokeilevat uutta pääasiassa tyylikeinojen avulla, ja modernisoivat ikiaikaisia filosofisia kysymyksiä tyylillisin keinoin.

KN = käännösnäyte saatavilla Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksesta.

Artikkeli on ilmestynyt lyhennettynä Suomi–Unkari-lehdessä 3-2016.