Suomi-Unkari-lehden uusi sarja esittele unkarilaista huumoria. Ensimmäinen osa johdattelee huumorin pariin ja esittelee historiallis–poliittisia vitsejä vuosilta 1849–1945.
Unkarilainen huumori, osa 1
Huumori on ollut läsnä ihmiskunnan elämässä kautta aikojen. Tutkimusten mukaan osa eläinkunnasta, esimerkiksi simpanssit ja rotat ymmärtävät myös huumoria. Huumoria on tutkittu antiikin ajoista lähtien, ja on etsitty vastauksia kysymyksiin, mihin huumoria tarvitaan, mikä on sen funktio ja mitkä ovat sen ilmenemismuodot. Huumori tuottaa nautintoa, mutta se voi tuottaa myös tuskaa. Huumori luo yhteisöllisyyttä ihmisten kesken, mutta se voi myös erottaa heitä. Se voi olla sukua ylemmyydentunteelle ja vahingonilolle: huumorilla voidaan ilmaista, että tunnemme itsemme paremmiksi kuin ne keille tai mille nauretaan. Yleensä vihollista pilkataan ja erilaisuudelle nauretaan – joko hyvän- tai pahantahtoisesti. Huumorilla on jännitettä vähentävä tai laukaiseva funktio, ja se saattaa lieventää myös kritiikkiä. Huumoria voidaan ilmaista sanallisesti, elekielellä, kuvien avulla tai näiden yhdistelminä.
Aloitetaan unkarilaisten vitsien esittely historiaan ja erityisesti poliittiseen historiaan liittyvillä vitseillä vuodesta 1848. Maaliskuun 15. päivänä alkanut vallankumous ja sitä seurannut vapaustaistelu antoivat aiheita myös anekdootteihin ja vitseihin.
16. maaliskuuta vuonna 1848
Tarjoilija kysyy Pilvax-kahvilassa:
– Herra Petőfi, haluaisitteko olutta ja Unicumin?
Runoilija nostaa katseensa ja sanoo silmänaluset mustina:
– Jätetään nyt. Eilenkin siitä tuli melkoinen sotku!
Vallankumouksen sankaria, runoilija Petőfiä hupaisesti esittelevä vitsi on ilmeisesti myöhäistuotantoa. Huumorilla, ironialla ja itseironialla voitiin käsitellä vaikeitakin asioita, taistelussa haavoittumista ja kuolemaakin. Tällaisia ovat seuraavat kaksi vuoden 1848-49 vitsiä, jotka aiheensa puolesta sopisivat myös molempien maailmansotien yhteyteen:
Miksi haavoittuminen tapahtui?
Kápolnan lähistöllä olevassa taistelussa tykinkuula repi kansalliskaartin tykkimieheltä irti molemmat jalat. Suurista tuskistaan huolimatta hän tokaisi rauhallisesti:
– Olen monesti luvannut sieluni ja ruumiini jumalan haltuun, mutta jalkojen antaminen ei tullut mieleen, ja sen takia onnettomuus tapahtuikin!
Viholliset eivät tiedä!
– Mitä sinä oikein ajattelet? Hyökätä nyt lataamattomalla aseella!? ihmettelee kansalliskaartilainen toiselle vapaustaistelussa.
– Ole hiljaa! Eivät viholliset sitä tiedä!
Ensimmäiset humoristiset lehdet (vitsilehdet) ajoittuvat Unkarissa 1800-luvun puoliväliin. Borsszem Jankón pilapiirros vuodelta 1878 kuvaa Habsburgien kanssa vuonna 1867 tehdyn sovinnon jälkeistä Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian poliittista tilannetta: vaikka sovinto on tehty, se on epävakaa ja myös monet ulkoiset vaarat vaanivat sitä. Pilakuvassa rouva Itävalta–Unkari, ”Aust.-Hungaria”, valittelee myrskyn pian alkavan. ”A—y” eli ulkoministeri Gyula Andrássy (ulkomin. 1871–1879) tarjoaa hänelle pahasti revennyttä ”Sovinto-sateenvarjoa” tulevien myrskyjen varalle: ”Älkää pelätkö, hyvä rouva! Ottakaapa sateenvarjoni, se suojaa myrskyltä.” Myrskypilvistä hahmottuu Venäjän karhu, Saksan ja Preussin keisari Wilhelm I ja ilmeisesti Saksan keisarikunnan vaakunan kotka.
Sateenvarjosta huolimatta ensimmäinen maailmansota syttyi ja sitten tuli myös kommunistinen vallankumous, vuonna 1917 Venäjälle, vuonna 1919 myös Unkariin. Borsszem Jankón pilakuva vuodelta 1917 esittää tätä ”odottamatonta vierasta”, työläistä, joka kohteliaasti anteeksi pyytäen näyttää voimansa. Työläinen: ”Sallikaa hyvät herrat minunkin puuttua asiaan.”
Unkarissa punaisten neuvostotasavalta vuonna 1919 kesti 133 päivää. Borsszem Jankón kannen ”Petetty työläinen”: ”Mitä muuta hän olisi voinut katkeruudessaan keksiä? Leniniä moukarilla päähän iskeä!”
Ennen Unkarin neuvostotasavallan romahdusta puna-armeija joutui taistelemaan ympärysvaltoja vastaan. Puna-armeijaan värväämiseen liitetty vitsi on sanoilla leikkimistä: Vörös hadsereg ’Puna[inen]-armeija’ – Vörös tenger ’Punainenmeri’.
Punainen
– Kukakohan olikaan ensimmäinen punasotilas?
– ?
– Mooses.
–?
-Hän kehotti ensimmäisen kerran astumaan Punaiseen….
Ensimmäisen maailmansodan myötä Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia hajosi. Trianonin rauhan (1920) aluemenetykset olivat Unkarille suuri trauma, josta ei ilmeisesti paljon vitsailtu. Myöhemmin, jo Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin syntynyt vitsi kertoo Kárpátaljan alueen (Karpaatti-Ukraina) kohtalosta. Tämä aluehan on viimeisen sadan vuoden aikana kuulunut viiteen eri valtioon.
Vanha mies Kárpátaljasta
Toimittaja haastattelee vanhaa miestä.
– Missä olette syntynyt? – Itävalta-Unkarissa.
– Missä kävitte koulua? – Tšekkoslovakiassa.
– Missä suorititte asepalveluksen? – Horthyn Unkarissa.
– Missä työskentelitte? – Neuvostoliitossa.
– Entä mistä maasta pääsitte eläkkeelle? – Ukrainasta.
– Uskomatonta! Setähän on elämässään kolunnut puolet Eurooppaa!
– No en todellakaan! Enhän minä ole koskaan muuttanut omasta kylästäni mihinkään!
(Vain rajat hänen ympärillään ovat muuttuneet…)
Ensimmäisen maailmansodan aikana monet vitsilehdet muuttuivat eri ryhmien ns. salonkilehdiksi ja vitsilehtien määrä väheni. Vitsit ovat eläneet tuona aikanakin, mutta osa vitseistä, erityisesti monet juutalaisvitsit on ihmisryhmää loukkaavina jätetty tietoisesti pois kokoelmista.
”Pestiläinen vitsi” on ammentanut paljon itseironisesta, omille heikkouksille, stereotyyppisille piirteille nauravasta juutalaisesta huumorista. Myöhemmin näitä stereotypioita käytettiin juutalaisia vastaan. Seuraava, jo toisen maailmansodan loppumiseen ja keskitysleiriltä selviytyneiden kotiinpaluuhun liittyvä vitsi ei juurikaan kuvaa kotiinpalaajaa, vaan pikemminkin kotiin jääneitä, joista osa käytti taloudellisesti hyväkseen juutalaisten ahdinkoa. Tässäkin vitsissä ote on ironinen ja lopussa on tyypillinen vitsin huipentuma:
Keskitysleiriltä takaisin tullut
– Rakas ystävä, olet tullut takaisin! Olen todella iloinen, että näen sinut taas! Että edes sinä jäit eloon… Kuinka voit?
– Kiitos kysymästä, aika huonosti. Minulla ei ole enää mitään muuta kuin nuo mitä näen sinun päälläsi…
Yhdysvalloille annettuun sodanjulistukseen liittyy seuraava älykäs vitsi tai pikemminkin anekdootti. Se kuvaa vuoden 1920 rauhan tuomaa hullunkurista maata (johon ei enää kuulu merialuetta), jota hallitsee kontra-amiraali ja missä entisistä vihollisistakin on tullut liittolaisia.
Älykäs sodanjulistus
Toisessa maailmansodassa Unkari julisti sodan Yhdysvalloille. Unkarin USA:n suurlähettiläs meni Washingtonissa ulkoministeriöön ja ojensi sodanjulistuksen. Tämän jälkeen käytiin seuraava keskustelu:
USA:n ulkoministeri: – Mikä valtiomuoto maallanne on?
Unkarin suurlähettiläs: – Kuningaskunta.
– Entä kuka on kuninkaanne?
– Meillä ei ole kuningasta, vaan valtionhoitaja.
– Kuka sitten on valtionhoitajana?
– Amiraali Miklós Horthy von Nágybánya.
– Onko teillä merta?
– Ei ole.
– Ymmärrän. Onko teillä aluevaatimuksia USA:ta kohtaan?
– Ei ole.
– Onko teillä aluevaatimuksia muita maita kohtaan?
– On. Itävaltaa, Tšekkoslovakiaa ja Romaniaa kohtaan.
– Ymmärrän. Oletteko sodassa myös heitä vastaan?
– Ei, he ovat liittolaisiamme.
Historiallinen osio näyttää, että huumorin avulla on selviydytty vaikeistakin ajoista. Päätän tämän artikkelin ajankohtaisella teemalla leikittelyllä, vaikkei se olekaan poliittinen. Syyskuussa 1872 alkanut ja kaksi vuotta kestänyt koleraepidemia vei 250 000 ihmisen hengen silloisessa Unkarissa.
Borsszem Jankón numerossa 2.11.1872 otsikolla Vanha rakkaus – uusi avioliitto on ilmoitus Miss Choleran ja Master Lindleyn kihlauksesta. (William Lindley suunnitteli Unkarin pääkaupungin ensimmäisen vesilaitoksen ja kolerahan leviää esimerkiksi epäpuhtaan veden kautta.)
Vuonna 1892 Borsszem Jankóssa puolestaan muistuteltiin 20 vuoden takaisesta epidemiasta otsikolla Ei ole koleraa! (Nincs kolera!) erikoisella tavalla: lehti mainosti omatekoista koleratippaansa eli huumoritippaa, jota oli saatavilla neljännesvuoden annos kahden forintin hinnalla. Sitä pestiläiset joivat kuvan mukaan innolla Ketjusillan kupeessa.
Borsszem Jankó -lehden kuvat: epa.oszk.hu ja adtplus.arcanum.hu
Artikkeli on alun perin ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 1-2020.