Rákóczin linna. Kuva László Keserű. Sárospatakin kaupunki.
Noin 12 000 asukkaan Sárospatak sijaitsee rajan tuntumassa Koillis-Unkarissa noin 70 kilometriä Miskolcista, Slovakian Prešovista (Eperjes) Tokaijiin ulottuvan vuoriston juurella. Nimensä (”Mutainen puro”) se on saanut siitä, että se sijaitsee Bodrog-joen rannalla.
Alueella on asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Unkarilaisten maahantulon aikoihin v. 904 päällikkö Ketelin poika otti tienoot haltuunsa. Kaupunkioikeudet Sárospatak sai 1201, sillä se oli tärkeä kauppapaikka Puolaan johtavan tien varrella. Kuningas Andreas I (1. Endre) rakensi kaupunkiin linnan, jossa hänen tyttärensä, Unkarin Pyhän Elisabetin (Erzsébet) sanotaan syntyneen. Prinsessa julistettiin pyhimykseksi laupeudentöidensä ansiosta.
Kuningas Matias myönsi Sárospatakille markkinaoikeudet vuonna 1460. Vuonna 1531 kaupunkiin perustettiin kuuluisa Reformoitu kollegium, joka oli tuon ajan tärkeimpiä unkarilaisia oppilaitoksia. Kollegiumin kuuluisin opettaja oli 1650-luvulla siellä toiminut Comenius, joka oli tšekkiläinen pedagogi, kasvatusajattelija, filosofi, teologi ja kirjailija. Hän edusti aikansa edistyksellistä kasvatusajattelua, jonka mukaan ihmisen oppiminen jatkuu koko hänen elämänsä ajan. Siksipä EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmat kantavatkin hänen nimeään.
Sárospatakin linna on ollut monen kuuluisan unkarilaissuvun hallussa. Ensimmäisten joukossa sitä isännöi Egerin linnaakin puolustanut István Dobó 1500-luvulla. Täällä pidettiin myös hänen tyttärensä Krisztinan häät, kun tämä avioitui Bálint Balassin kanssa. Mies oli ylhäisaatelinen sotilas, unkarinkielisen runouden ja maan kirjallisuuden ensimmäisten klassikoiden luoja. Myöhemmin linna päätyi Lorántffy-suvulle, jonka kuuluisin edustaja oli Zsuzsanna Lorántffy. Hänen mentyä naimisiin György Rákóczin kanssa tuli linna myötäjäisinä. Kun Rákóczi valittiin vuoden 1630 lopulla Transilvanian ruhtinaaksi, jäi Zsuszanna huolehtimaan linnasta ja muusta suvun maaomaisuudesta yksinään. Tässä toimessa hän osoittautuikin eteväksi. Rákóczien nimi liittyy vahvasti Transilvanian ja Sárospatakin historiaan. Heistä neljä valittiin Transilvanian ruhtinaaksi: György Rákóczi II ja 1600-luvulla vielä Ferenc Rákóczi ja 1700-luvun alussa Ferenc Rákóczi II.
Unkarin poliittinen ja kansallinen tilanne oli Mohácsin taistelun (1526) jälkeen hyvin sekava. Turkkilaisten tunkeutuessa maahan aateliset riitelivät siitä, kenellä oli oikeus kruunuun. Lopulta maa jakautui tilanteen johdosta käytännössä kolmeen osaa. Maan läntistä osaa hallitsi Itävalta. Idässä sijaitsi Turkin vasallivaltiona toiminut, mutta käytännössä itsenäinen Transilvanian ruhtinaskunta. Näiden kahden väliin jäänyt vyöhyke oli turkkilaisten miehittämä. Transilvanian ruhtinaskunnan historiaa kesti vuodesta 1570 aina vuoteen 1711. Sen ydinalueet olivat nykyisen Transilvanian alueella, mutta siihen oli liitetty myös nykyisen Unkarin alueita, mukaan lukien Tokaj ja Sárospatak.
1700-luvun alussa Habsburgeja vastaan käydyn vapaussodan jälkeen Ferenc Rákóczi II valittiinkin sekä Transilvanian että Unkarin ruhtinaaksi. Sodan aikana järjestettiin Sárospatakissa parlamentin kokoontuminen, Országgyűlés. Rauhanteon jälkeen keisari armahti muut vapaussotaan osallistuneet, mutta Rákóczi kieltäytyi armahduksesta, ja hän vietti loppuelämänsä Turkin Rodostossa, Marmarameren rannalla. Hänen muistoaan kunnioittaa myös unkarilaisena marssina tunnettu Rákóczi-marssi.
Sárospatakin historialliset nähtävyydet: linna ja kollegiumin kirjasto
Sárospatakin suosituin nähtävyys on tietysti linna. Se on päässyt myös 500 forintin setelin takapuolelle. Etupuolella on Ferenc Rákóczi II:n muotokuva. Kruununvartija Péter Perényi korjasi vuosien 1534 ja 1542 välillä kaupunkia: keskiaikainen kaupunki ympäröitiin muurilla, Perényi rakennutti muurin lounaiskulmaan uuden asuinlinnan rombinmuotoisen linnanpihan sisään. Linna vaihtoi useamman kerran omistajaa, mutta vuonna 1606 sen sai Zsuzsanna Lorántffy mennessään naimisiin György Rákóczin kanssa. Linnaa ryhdyttiin laajentamaan jo seuraavana vuonna. Sitä korotettiin, siihen rakennettiin uusi bastioni ja vuonna 1664 Lorántffy-loggia (kaarikäytävä). 1640-luvulla Punaiseen torniin (Vörös torony) lisättiin kerros tykkien alustaksi ja neljä miniatyyrikokoista kulmatornia. Sisämuurilla ja vallihaudalla erotettiin linna ja kaupunki. Alin kerros sai renessanssikoristeensa. Perényin aikainen vastaanottosali on säilynyt vanhassa tornissa, mutta ruhtinaaksi valittu Rákóczi tarvitsi uudet edustustilat, joita varten rakennettiin oma talo.
Reformaation aikana Unkariinkin perustettiin protestanttisia oppilaitoksia. Sárospatakissa reformoituun kirkkoon kuuluneet György Rákóczi ja hänen puolisonsa Zsuzsanna Lorántffy tukivat avokätisesti kaupungin Reformoitua kollegiota. Tämä kuuluisa oppilaitos toimii yhä, ja sen rinnalle on syntynyt Reformoitu teologinen akatemia. Kollegioon kuuluu kirjasto, jossa on yli 400 000 nidettä, käsikirjoituksia, aikakauskirjoja, karttoja, nuotteja ja myös digitoituja asiakirjoja. Rakennus on sisältä upea, varsinkin sen juhlasali, joka on kuuluisan unkarilaisen arkkitehdin Mihály Pollackin suunnittelema, 1806–1884 rakennettu, klassisismia edustava tila.
Viini- ja pyöräretkiä
Jos kaupunki ei riitä, on ympäristössä paljonkin nähtävää. Tokajiin on vain noin 40 kilometriä. Hyvää viiniä saa muualtakin, olemmehan viinialueella, joka ylettyy Slovakiaan asti. Hercegkútin Gombos-vuorella on rivi viinikellareita, joissa voi maistella paikkakunnan tuotteita. Ja jos linnat kiinnostavat, voi käydä Boldogkőaljassa tai Füzérin linnassa. Sárospatakissa on kylpylä, jossa kannattaa käydä, jos ei halua lähteä kauemmaksi. Kaupungissa järjestetään kautta vuoden erilaisia tapahtumia, ja myös pyöräretkiä tarjotaan: Sárospatakista voi tehdä retken Slovakian Košiceen (unk. Kassa). Matkaa on 80 kilometriä, ja reitin korkeusero 600 metriä.
Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2017.