Tonavasta itään aina Slovakian rajalle ylettyvää vuoristojonoa kutsutaan Pohjoiseksi keskivuoristoksi (Északi-középhegység). Nimi on geopoliittinen, ja se on vakiintunut vasta sosialismin kaudella. Vuoristo ei ole ”unkarilainen” vaan kuuluu laajempaan alueeseen, joka ulottuu myös nykyiseen Slovakiaan. Koko alue taas on osa Lounais-Karpaattien vulkaanista vyöhykettä. Unkarin korkein kohta, Kékes (1014 m), sijaitsee juuri Pohjoisen keskivuoriston alueella.
Vuoristoalueen voi jakaa pohjoisesta tai lännestä itään mentäessä länsi-, keski- ja itäosaan. Näiden sisällä on vuorostaan eri nimen saaneita vuoristoseutuja.
Keskivuoriston läntinen osa
Visegrádin vuoristo
Läntiseen Transdanubian vuoristoon kuuluvan Pilisin ja Pohjoiseen keskivuoristoon kuuluvan Visegrádin vuoriston erottaa toistaan Kétbükkfa-selänne ja Szentlélek-puro, joka on myös näitä vuoristoja erottava siirroslinja. Usein kuitenkin erehdytään pitämään Viségrádin vuoristoa Pilisin osana.
Vuoristo on noin 600 neliökilometrin laajuinen, ja sen korkein huippu on Dobogó-kő (700 m). Nykyisen luonteensa alue on saanut 14–15 miljoonaa vuotta sitten, kun keskisellä mioseenikaudella alkuaan soisessa lössimaaperässä alkoi vulkaaninen toiminta. Vuoristosta onkin löydetty jäänteitä tulivuorenpurkauksista ja valtava kaldera. Alueelle tyypillisiä ovat myös rotkot.
Visegrádin vuoristometsät eivät paljon eroa Pilisistä: yleisimpiä ovat sammaleiset tammipensas-, kastanja-, tammi- ja paikoin pyökkimetsät. Myös lehmusta kasvaa vähän korkeammalla ja karummassa maaperässä. Visegrádin vuoristossa on runsaasti lähteitä ja pieniä puroja.
Börzsöny
Pestin ja Nográdin lääneissä sijaitseva Börzsöny on jatkoa Visegrádin vuoristolle. Se on alueeltaan noin 600 neliökilometriä, ja korkein huippu on Csóványos (938 m). Alueen rajana on pohjoisessa ja lännessä Ipoly-joki. etelässä Tonava, idässä Nógrádin allas ja Cserhát. Osa vuoristosta jatkuu Ipoly-joen yli Slovakian alueelle.
Vuoriston ikä on 15–18 miljoonaa vuotta, ja se on muodostunut muinaisesta tulivuoresta. Kuten Visegrádin vuoristossa, on täälläkin runsaasti jokia ja puroja, varsinkinkin Csóványosin tienoilla. Jo muinaisihmiset ovat asuttaneet seutua, joten kulttuurimuistomerkkejä on runsaasti.
Keskivuoriston keskiosa
Cserhát
Tämä vuoristoalue sijaitsee Pestin ja Nógrádin lääneissä. Lännessä sitä rajoittaa Nógrádin allas ja Börzsöny-vuoristo. Cserhát eroaa läntisestä ja itäisestä naapuristaan siinä, että sen maaperä ei ole vulkaanista vaan koostuu sedimenttikivilajeista. Vulkaanisia kivilajeja tosin esiintyy aivan vuoriston itäosassa. Etelässä taas rinteet loiventuvat kumpareiksi. Korkein huippu on Naszály (652 m). Tähän alueeseen kuuluvat myös alangolle kurottavat Gödöllőn kukkulat.
Mátra
Hevesin ja Nógrádin lääneissä sijaitsevan Mátra-vuoriston pituus länsi-itäsuunnassa on 40–50 kilometriä, leveys pohjoisesta etelään 15–22 km. Alue on 900 neliökilometrin suuruinen ja korkeimmat huiput ovat Kékes (1014 m), Hidas-bérc (973 m) sekä Galya-tető. Vuoriston kehitys yhdistyy muun Karpaattien kehitykseen. Lännessä Zagvan kuru erottaa Mátran Cserhátista, idässä vuoristo päättyy Tarnan laaksoon. Vuoristo on vulkaanisperäinen, vaikka ainakaan toistaiseksi ei ole löydetty suurta kalderaa.
Mátran pohjoiset rinteet ovat jyrkkiä, mutta koko vuoristo on kuin kallistunut eteenpäin. Etelässä on loivarinteisiä kukkuloita, jotka rajoittuvat alankoon. Kukkuloiden rinteillä harjoitetaan viininviljelyä; metsät on jo kauan sitten hakattu, ja niiden sijalle on istutettu akasioita (oikeastaan valeakasioita eli robinioita) sekä havupuita.
Mátralla on runsaasti lähteitä, joiden vesissä on mineraaleja, sekä louhoksia, joista saadaan kiviainesta. Alueella on myös kaivoksia. Sen lisäksi Mátra on Unkarin talviurheilun keskus: sen itäosissa sataa tavallisesti melko runsaasti lunta, ja koska korkeuserot ovat juuri Kékesin tienoilla vuoriston itäosissa huomattavat, on laskettelukin mahdollista. Kékesin tienoosta onkin tullut Unkarin talviurheilun keskus, mutta se on myös suosittua kesälomailuseutua. Polkupyöräilyn Unkarin ympäriajossa se on jatkuvasti ollut vaativana etappina.
Keskialueeseen kuuluu myös Slovakian puolelle ulottuva Karancs–Medvesin seutu sekä Gömörin–Hevesin kukkulat. Korkein huippu on Karancs (792 m) aivan maiden rajalla. Tämä huippu on tärkeä alueella asuvalle etniselle ryhmälle, palóceille.
Keskivuoriston itäosa
Bükk
Lillafüredin Palota-hotelli Bükkissä. Kuva MTÜ.
Bükk on saanut nimensä vuoriston yleisimmästä puulajista (bükk = pyökki). Vuoristoalue sijaitsee Borsod-Abaúj-Zemplénin ja Hevesin lääneissä. Jotkut tutkijat kiistävät sen kuulumisen Pohjoiseen keskivuoristoon, sillä se on alueista ainoa, joka ei ole vulkaanista alkuperää vaan karstia. Bükkin alueella kasvaa Unkarin laajin yhtenäinen metsä, joka on suuruudeltaan 100 000 hehtaaria. Vuoriston keskikorkeus on suurin koko Unkarissa, ja vuodesta 1977 sen keskialue on ollut kansallispuistona (Bükki Nemzeti Park).
Bükkille tyypillisiä ovat luolat. Korkein kohta on Szilvasi-kőn eteläinen huippu, joka on 960,80 metriä korkea. Alueella on asuttu jo paleoliittisella kaudella, mistä on löydetty todisteita useista luolista. Maanviljelystä ja karjanhoidosta eläineitä asukkaita alueella on ollut neoliittisella kaudella. He synnyttivät Bükkin kulttuurin neljännellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua. Asukkaat ovat vaihdelleet aikojen kuluessa. Unkarilainen tarján-heimo asettui näille seuduille unkarilaisten maahantulon aikaan, ja kristinuskokin alkoi juurtua Tapani Pyhän aikoina.
Slovakian rajalta etelään, Bódva-joelta Hernád-joelle jatkuvat puolestaan Cserehátin kukkulat, joiden korkein kohta on vain 340-metrinen Kecske-pad Miskolcin kaupungista pohjoiseen.
Zemplén
Zemplénin eli Tokajin vuoristo lasketaan Unkarin keskivuoristoon, vaikka oikeastaan se muodostaa oman ryhmänsä, kuten myös Szalánci-vuoristo. Zemplénistä suurin osa kuuluu Unkariin, Száláncista taas Slovakiaan, Unkarin puoleinen Nagy-Milicin vuoriryhmä muodostaa vuoriston eteläisen jatkon. Vuoristo sijaitsee Borsod-Abaúj-Zemplénin läänissä maan koillisosassa Bodrog- ja Hernádjokien välissä. Nimenantaja Zemplén kuuluu nykyään Slovakiaan. Korkein huippu on Nagy-Milic Unkarin ja Slovakian rajalla.
Vuoristo on muodostunut vulkaanisesti, mutta se on nuorempi kuin muut Pohjoisen keskivuoriston osat. Vulkaanisuudesta on jäänyt erittäin näkyvä merkki: Tokajin vuori eli Kopasz-hegy, joka kohoaa 512 metrin korkeuteen ja yllättää alangon puolelta lähestyvän. Vuoren kaakkois- ja lounaisosa ovat lössin peittämää tuffia. Tämä onkin tehnyt Tokajista maailmankuulun viiniseudun.
—
Aggtelekin kansallispuisto
Aggtelekin luolan tippukiviä. Kuva László Daróczy, Flickr, CC by 2.0
Aivan Slovakian rajalla sijaitseva Aggtelekin kansallispuisto on päässyt luontokohteena Unescon maailmanperintö-luetteloon vuonna 1985. Puisto sijaitsee laajalla karstialueella Pohjoisen keskivuoriston alueella Jósfafőn kylän lähellä (Miskolcista pohjoisluoteeseen). Kansallispuiston suuruus on 20 170 hehtaaria, ja se on Gömörin–Tornain karstialueen (Gömör–Tornai-karszt) Unkarin puoleisessa osassa. Tämän karstialueen tekee ainutlaatuiseksi sekä sen luonnon rikkaus että monet suuret luolat ja luolastot, joista osa on myös turistien nähtävissä.
Kansallispuisto on matalien vuorten ja kukkuloiden alueella. Aggtelekin karstialue on suureksi osaksi tyypillistä kalkkikiviylänköä, jossa on kallioisia laaksoja ja pyöreitä vesinieluja. Alueella on runsaasti kosteikkoja ja myös lampareita, joita sateet ruokkivat. Isoja ja pieniä karstilähteitä on 90, ja niiden vesi virtaa Jósva-puron kautta Bódva-jokeen. Kahden valtion karstialueelta tunnetaan 1200 luolaa, joista 273:n suuaukko on Unkarin puolella. Erityisen suojelun kohteena niistä on 25. Luolissa on tippukiviä, heliktiittejä, aragoniittisykeröitä jne. Kuuluisin luola on 25-kilometrinen, Slovakian alueellekin ulottuva, Baradla-Domican luolasto, lauhkean vyöhykkeen pisin puroluola. Meren pinnasta 503 metrin korkeudella sijaitseva Szilicei-luola on maailman matalimmalla sijaitseva jääluola. Meteor-luolassa on Unkarin suurimpiin kuuluva maanalainen tila, Titaanien luola, joka on saanut nimensä keskiosassaan olevista valtavista tippukivistä.
Myös puiston kasvikunta on tarkastelemisen arvoinen: se muodostaa omaleimaisen kokonaisuuden Pannonian ja Karpaattien välillä. Aggtelekin 1327-hehtaarisessa metsäreservaatissa kasvaa kastanjaa ja tammea, syvähköissä kuruissa keskivuoriston pyökkimetsiä, ylätasangoilla kallioarojen lehmus- ja saarnimetsiä ja etelämmässä, lämpimämmällä alueella tammipensaikkoja.
Metsäreservaatin eläimistä rauhoitettuja on 413 lajia. Alueella voi tavata Unkarissa ylen harvinaiset suden ja ilveksen. Peuroja ja kauriita on runsaasti, mutta varsinkin matelijalajien moninaisuus yllättää, samoin hyönteisten lajikirjo. Luolastoissa on omat eliölajinsa, esimerkiksi Unkarin sokeamaakiitäjä ja Aggtelekin sokeahämähäkkirapu. Euroopan 28 tunnetusta lepakkolajista luolissa elää 21.
Tietoja Aggtelekin kansallispuiston aukiolosta ja luolavierailusta saa unkariksi ja englanniksi puiston kotisivulta: http://www.anp.hu/hu ja http://www.anp.hu/en
—
Vuoristoluonto Unkarissa
Telek-völgy keväällä. Kuva Aggtelekin kansallispuiston FB-sivu.
Koska Unkarin vuoristot ovat melko matalia ja sijaitsevat kohtalaisen etelässä, ovat niiden metsät lehtimetsiä. Havupuut ovat yleensä metsäteollisuuden tarpeita varten istutettuja. Tammi on matalampien etelärinteiden valtapuu; pyökki viihtyy korkeammalla viileässä. Tammia on kolmea lajia: meilläkin tunnettu tammi, jonka terhot riippuvat pitkässä kukkaperässä, sileämpikuorinen talvitammi, joka ei pudota lehtiään ja jonka terho on varreton, sekä turkintammi. Turkintammi voi kasvaa 20–30 metrin korkuiseksi, sen norkot ovat aluksi kirkkaanpunaiset, ja vasta toisena vuonna kypsyvien terhojen kehto on sukasmaisten suomujen peitossa.
Puustoon kuuluvat näiden valtalajien lisäksi vielä kastanja, jalava, lehmus ja leppä. Osa lajeista on meille tuttuja, mutta mukana on tuntemattomampiakin kuten saksanpihlaja, idänvalkopyökki ja välimerellinen mannasaarni. Näiden lisäksi on monia pensaita ja köynnöksiä, esimerkiksi euroopankiiltopensas, euroopantuomipihlaja, pensashevonpalko, tuhkapensas, ruokonäsiä ja peruukkipensas.
Vuorilla elää suuria eläimiä, joita muualla Unkarissa ei useinkaan näe. Tällaisia ovat saksanhirvet, täpläkauriit ja metsäkauriit sekä villisika ja Korsikasta maahan tuotu mufloni. Myös näätä ja mäyrä kuuluvat vuorien eläimistöön. Esimerkiksi Vértes onkin toiminut kuninkaiden metsästysmaana. Kotkien ja haukkojen lajikirjo on varsin laaja. Vértesin rotkolaaksoissa elää aavikkohaukka ja käärmekotka, Pilisillä muuttohaukka, kosteammilla seuduilla puolestaan viihtyvät kahlaajat ja eri haikaralajit. Siellä, missä on luolia, esiintyy myös runsaasti eri lajien lepakoita.
Sienestäjälle parhaat metsät sijaitsevat Velencen vuoristossa. Sen erikoisasema johtuu siitä, että maaperä on osin graniittia. Tosin alueella kasvaa myös kosolti erilajisia kärpässieniä, joten varovaisuus on paikallaan.
Vuoristometsissä kasvaa runsaasti erilaisia kukkia ja ruohoja. Alppeihin näitä vuoristoja yhdistää alppisyklaami. Keväällä kukkivat esikot, joiden joukossa on meille tuntematon, vain Unkarissa esiintyvä ”karhunkorvaesikko” (primula auricula ssp. hungarica), sekä monet sipulilajit, kuten jääkauden ajalta peräisin oleva keisarilaukka. Relikti on myös kevätvuohenjuuri. Vain Unkarissa tavattavista lajeista voi mainita erään koiranputkilajin ja unkarinruusujuuren sekä syksyllä kukkivan takiaisen. Vuoristoissa on tietysti monia erilaisia kasvuympäristöjä, ja näin ollen kasvilajeissa on suuria eroja.
Vuoristoalueiden luontoon tutustumisessa auttavat selityksillä varustetut ns. oppimispolut (tanösvény), joita on rakennettu eri alueille. Polut on tarkoitettu ennen kaikkea koululaisille, mutta ne ovat hyödyllisiä jokaiselle, joka haluaa tutustua jonkin tietyn alueen luontoon.
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2019.