Unkarin keskiosat ovat laajalti alankoisia, kun taas maan rajojen tuntumassa on vuoristoseutuja. Vuoristoja on eniten maan pohjoisosissa, mutta ne ovat yleisiä myös Unkarin länsiosissa. Etelässäkin kukkuloita ja keskikorkeita vuoria kyllä on, mutta harvakseltaan. Tärkeimmät niistä ovat Pécsin ympäristössä sekä Villány’in kuuluisalla viiniseudulla.
Mecsekin rinteen kivimuodostumia. Csanády, Wikimedia Commons.
Mecsekin keskivuoristo sijaitsee Pécsin kaupungista pohjoiseen. Nimensä se on saanut oletettavasti etunimestä Miklós, joka on muuttanut muotoaan. Nimitys ei aluksi koskenut koko vuoristoa, vaan Pécsin yli kurottuvaa Misina-vuorenhuippua. Ensimmäinen maininta on peräisin vuodelta 1563. Varsinaisen vuoriston alue on 335 neliökilomeriä, ja jos ympäristö otetaan mukaan, alueen koko on 545 neliökilometriä. Mecsekin luonnonvarat ovat Unkarin mittakaavassa runsaat: siellä on kosolti kivihiiltä, kalkkikiveä ja uraania.
Vuoriston korkein huippu, Zengő, on ”vain” 682 metriä korkea ja sijaitsee alueen itäosassa, länsiosan korkein puolestaan on Tubes (612 metriä), ja edellä mainittu Misina on 535 metriä korkea. Vuoriston historiasta kertovat jura- ja liitukaudelta peräisin olevat eläin- ja kasvifossiilit.
Mecsek-vuoristo kuuluu sekä mannerilmastoon että Välimeren vaikutuspiiriin, mikä näkyy käytännössä siinä, että vuorten pohjois- ja etelärinteet poikkeavat toisistaan suuresti. Kasvistoon kuuluu 20–30 sellaista lajia, joita ei tavata muualla Karpaattien altaassa, sekä 13 vain tällä alueella esiintyvää kasviyhdyskuntaa. Vuoristo on monen kasvilajin kohdalla sen esiintymisen pohjoisraja. Täysin rauhoitettuja tai erityisen suojeltuja lajeja onkin yli 100.
Puustoon kuuluvat tammet ja pyökit ja useat vaahteralajit, mutta myös jalokastanjat. Erikoisuuksia ovat myös asterikasveihin kuuluva hirvenjuurilaji, tuoksuva jouluruusu, myssykämmekkä sekä Baanaatin pioni. Viimeksi mainittu on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu laji.
Alueella on runsaasti erilaisia liskoja ja sammakoita. Siksi teiden varsilla onkin paikoin verkkoja, joilla yritetään estää eläimiä joutumasta autojen alle. Orfűn järvillä ja Egregy’in tekojärvellä järjestetään keväisin leirejä sammakoiden pelastamiseksi.
Suuremmista eläimistä alueella elää villisikoja, kultasakaaleja, mufloneita, kauriita ja peuroja sekä mäyriä.
Villány-vuoristo Pécsistä etelä-kaakkoon on lähellä Kroatian rajaa, ja se on oikeastaan kukkulajono. Sen korkein kohta on vain 442 metriä korkea Szársomlyó. Alue kuuluu kuitenkin Unkarin tärkeimpiin viinialueisiin. Viinin viljely on alueella siirtynyt jo roomalaisilta maahan tulleille unkarilaisille, mutta tärkeää on myös 1700-luvulla Saksasta saapuneen väestön (svábok) panos. Aluksi viiniköynnökset olivat lähinnä portugalilaisia lajeja, mutta vuosien 1870–1914 välillä raivonneen viinikirvaepidemian (filoxera) jälkeen siirryttiin ranskalaisiin lajeihin. 1980-luvulta lähtien alueen pientuottajien määrä on lisääntynyt huomattavasti. Villány on tunnettu punaviineistään (Kadárka, Oportó, Kékfankos, Cabernet-lajikkeet, Pinot noir, Merlot jne.). Valkoviinejä tuotetaan Siklósin seudulla, mutta ne ovat jääneet punaviinien varjoon.
Kőszegin vuoristo ulottuu osittain Itävallan puolelle. Kuva MTÜ.
Kőszegin vuoristo muodostuu Alppien esivuoriston Unkarin puoleisesta osasta. Se jatkuu Itävallan Burgenlandin puolella. Se on poimuvuoristoa, joka on kohonnut noin 15–18 miljoonaa vuotta sitten. Kőszegin vuoristo on geologinen ikkuna, sillä myöhempien kerrostumien tuhouduttua esiin on tullut vanhempia kivikerrostumia. Alueella on paljon lähteitä ja niistä alkunsa saavia puroja, jotka kuuluvat Drávan vesistöalueeseen. Kőszegin vuoriston ilmasto on suhteellisen viileä ja sateinen. Korkein vuorenhuippu on aivan Itävallan rajalla sijaitseva Írottkő (414 metriä), jonka seudulla alle 0-asteisia päiviä on vuodessa 15 enemmän kuin yli 0-asteisia. Lunta on talvella keskimäärin n. 45 cm, aurinkotunteja ei 1800:a enempää. Vaihtelut ovat suuria, koska korkeuserot ovat tässä vuoristossa Unkarin suurimmat.
Vuoriston maaperä on hapanta, maanviljelykselle epäsuotuisaa, vaikka laita-alueilla sitä harjoitetaankin. Korkeimpien vuorien lähettyvillä ei ole paljon asutusta, ja metsien osuus onkin 66 %. Lisäksi on kivikkoja. Pohjoisrinteillä kasvaa pyökkiä, etelässä matalammalla alueella taas valkopyökkiä ja tammea. Vuoriston itäosissa kasvaa havupuita, mutta vain noin kolmasosa niistä on kotoperäisiä lajeja, muut ovat istutettuja eri havupuulaatuja. Lisäksi puroniityillä kasvaa leppää.
Kasvistossa on runsaasti Alppien flooraan kuuluvia lajeja (kapealehtikeltano, katkero, valkoinen krookus jne.). Kasvillisuudesta kiinnostuneen kannattaa vierailla Bozsokissa Sibrikin linnan muinaispuistossa.
Alueen asutushistoria on mielenkiintoinen: asutuksista on tietoa jo kivikaudelta, ja viljan siitepölylöydöt todistavat alueella harjoitetun maanviljelyä jo neoliittisellä kaudella. Samalta ajalta on todisteita myöhemmin tärkeästä pohjois–etelä-suuntaisesta Meripihkatiestä, joka välitti kauppatavaraa Välimereltä pohjoiseen ja takaisin. Alue on vuosisatojen ja -tuhansien aikana kuulunut moniin eri kulttuureihin, mistä lukuisat arkeologiset löydöt ovat todisteena.
Antiikin aikana, roomalaisten tultua, rakennettiin vesijohto takaamaan heidän asuinpaikkojensa vedensaanti. Näitä johtoja käytettiin myöhemminkin. Unkarilaisten maahantulon aikaan alueella asui kristinuskoon kääntyneitä avaareja. Unkarilaisista asuttajista pääosa kuului Tétény-, Kál-, Bogát- ja Bulcsú-sukuihin, ja se liitettiin nopeasti kuningas Tapani Pyhän linnajärjestelmään.
Sopronin vuoristo kuluu Alppien esivuoristoon, ja osa siitä sijaitsee Itävallan puolella rajaa, Burgenlandissa. Unkarin puolella siitä on 54 neliökilometrin suuruinen alue. Se on Unkarin vanhin kideröykkiövuoristo, joka on varsin tiivis. Vuoristo on keskimäärin 410 metrin korkeudella meren pinnasta, ja sen korkein huippu on Itävallan puolella sijaitseva Brenntenriegel (606 metriä). Unkarin alueen korkein on Magasbérc (557 metriä), joka on samalla Transdanubian korkein huppu. Korkeusvaihtelut ovat suuret, ja alueella on paljon leveitä harjanteita, kapeita, teräviä vuorenselkiä sekä rotkoja.
Sopron on Unkarin vanhin kiteytyneiden kivilajien muodostama röykkiövuoristo. Paikoin siellä esiintyy myös hiilikerrostumia. Niinpä Brennbergbányan tienoilta louhittiin vuosien 1759 ja 1968 välisenä aikana hyvälaatuista kivihiiltä. Tämän muistona kylässä on kaivostoiminnan keskusmuseo. Myöhempinä geologisina kausina muodostunutta kalkkikiveä on ympäristössä käytetty rakentamiseen. Vuoriston eri kerrokset ovat näkyvissä Nándor-kukkulan, Deák-kaivon ja Bánfalvin kivilouhoksilla.
Alueella on lukuisia puroja ja runsasvetisiä lähteitä, koska siellä sataa usein. Ilmasto on suhteellisen viileä ja kostea. Aurinko paistaa vuodessa keskimäärin 1780 tuntia, josta 680 tuntia osuu kesään.
Alueen pinta-alasta on yli 80 % metsää. Maaperä onkin suureksi osaksi maanviljelylle epäedullista, varsinkin Sopronista luoteeseen olevalla alueella. Brennbergbánya–Görbeház-linjalle asti siellä kasvaa kalkkia vierovaa vuoristopyökkiä, aluskasvillisuuteen kuuluu esimerkiksi syklaami. Tästä linjasta itään on jalavaa, vaahteraa, saarnea ja tammea. Alueella kasvaa mustikkaa, näsiää, kellokatkeroa ja kelta-alpia, joita ei esiinny muualla Unkarissa. Nämä kuuluvat Alppien alueelle. Alppien ja Pannonian välinen kasvillisuusraja kulkeekin Sopronista itään, Harkain kartion kautta.
On myös alueita, joilla kasvaa tammi- tai kastanja- tai valkopyökki-tammimetsiä, vuoriston lievealueilla myös jalokastanjametsikköjä ja lehtikuusia, jotka ovat suojeltuja. Dalos-vuoren tammi-jalokastanjametsikössä kasvaa myös Unkarin ainoa, suojeltu kanervikko. Sopronin ja Brennbergbányan välinen pihtakuusimetsikkö on sekin suojeltu.
Sopron-vuoriston havupuumetsät ovat istutettuja. Alkuaan nämä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa tehdyt istutukset oli tarkoitettu väliaikaisiksi, mutta koska metsiä ei 1930- ja 1950-luvulla hakattu, ne saivat jatkaa kasvuaan. Nykyään havupuiden osuus on yli 50 %. Koska puut eivät ole alun perin tälle alueelle kuuluvia, uhkaavat niitä monet tuholaislajit.
Alueella on 80–100 suojeltua kasvilajia, joihin kuuluvat esimerkiksi koivu, pensasleppä ja terttuselja. Myös lintulajisto on runsas: huuhkaja, palokärki, uuttukyyhky, tulipäähippiäinen ja harvinainen mustahaikara (joita on tosin nähty vain pari yksilöä). Maakotkiakin on ja kalliokiipijöitä. Puroissa elää taimenia ja kivennuoliaisia, ja rannoilla on koskikaroja. Alue muodostaa Sopronin maisemansuojelualueen (Soproni Tájvédelmi Körzet).
Kőszegin kaupungintalo. Kuva MTÜ.
Retkeilyä rajan tuntumassa Länsi-Unkarissa
Kőszegin vuoristossa, rajan pinnassa Unkarin puolella, lähellä Írottkőn vuorta sijaitseva Kőszegin noin 12 000 asukkaan pikkukaupunki on mielenkiintoinen paikka. Tiedetään, että siellä oli linna jo Árpádin aikoina, ja kaupunkioikeudet se on saanut vuonna 1328. Vuonna 1532 linnanpäällikkö Jurisicsin avulla kaupunkia pystyttiin puolustamaan turkkilaisten hyökkäystä vastaan, ja samalla estettiin heitä pääsemästä hyökkäämään tätä kautta Wieniin. Kőszegistä Wien (110 kilometriä) on lähempänä kuin Budapest (260 kilometriä). Lähin isompi kaupunki on 15 kilometrin päässä sijaitseva Itävallan Oberpullendorf (unk. Felsőpulya).
Sota on kiertänyt Kőszegin niin hyvin, että se on parhaiten säilynyt vanha kaupunki Unkarissa. Se on ollut myös vauras, sillä se oli tärkeä etappi Wienin ja Adrianmeren välisellä tärkeällä kauppatiellä. Tästä ajasta ovat muistoina kaupungin renessanssirakennukset. Alueen omistus siirtyi Esterházy-suvulle, joka menetti sen vasta 1939.
Kaupungin vanha Alaportti (Alsó kapu) purettiin 1880, mutta vuonna 1932 pystytettiin Kőszegin piirityksen 400-vuotisjuhlan kunniaksi Sankarten torni (Hősök toronya), joka nykyään hallitsee kaupungin keskeistä Jurisicsin aukiota (Jurisics tere). Tämän aukion ympärillä sijaitsevat muutkin kaupungin arvokkaimmista rakennuksista, kuten Arany Egyszarvú -apteekki, Pyhän Imren ja Pyhän Jaakobin kirkot sekä kaupunginmuseo. Myös kaupungin kaivo on yhä täällä. Tärkein rakennus on kuitenkin kaupungintalo, joka on Unkarin vanhin yhä alkuperäisessä rakennuksessaan toimivista. Se oli pystyssä jo 1300-luvulla, mistä on todisteena pohjakerroksen kokoushuone. Rakennusta korjattiin vuonna 1712, jolta ajalta ovat myös fasadin vaakunat. Aukion länsireunan talot ovat 1300-luvulta, mutta niitä on muutettu 1600-luvulla.
Muistettava tapaus Kőszegin lähihistoriassa oli 18.–27. maaliskuuta 1945, kun Pyhän Tapanin kruunua säilytettiin Kalvária-kadun jääkellarissa. Kaupunkiin oli vuonna 1968 avattu uusi rajanylityspaikka, mutta se suljettiin tarpeettomana vuonna 2007, kun Unkari liittyi Schengenin sopimukseen. Vapaan rajaliikenteen ansiosta Kőszegin yhteydet entiselle talousalueelleen ovat alkaneet vahvistua huomattavasti. Vuonna 2009 kaupunki valittiin Unkarin parhaaksi ekoturismikohteeksi.
Kőszegin lähellä sijaitsee suosittu retkeilypaikka, Hétforrás (’Seitsemän lähdettä’), joka rakennettiin Unkarin tuhatvuotisjuhlia varten vuonna 1896. Lähteet nimettiin maahan saapuneiden unkarilaisten johtajien mukaan. Lähteet olivat raja-alueella, joten 1900-luvulla seutu oli kiellettyä aluetta, jonne pääsivät matkaoppaan johdolla vain Unkarin kansalaiset (alueella oli myös rajavartioiden kasarmeja). Pääsy vapautui kuitenkin 1980-luvulla, jolloin lähteistä tuli pidetty kohde. Lisähoukutuksena alueella elää myös pieni lintu – peukaloinen.
Fertődissä sijaitseva Esterháza oli pitkään myös Haydnin kotina. MTÜ.
Esterháza
Monet Unkarissa vierailleet ovat käyneet myös Esterházyjen kesälinnassa Esterházassa Fertő-järven (Neusiedlersee) rannalla. Järvi on muutenkin vierailun arvoinen sekä Unkarissa että Itävallan puolella. Pyöräilijä pääsee sinne Kőszegistä pyöräreittiä, joka kulkee Itävallan puolella. Kannattaa myös ylittää raja ja käydä katsomassa Esterházyjen komeaa linnaa myös Eisenstadtissa (unk. Kismarton). Kaupunki on koko Burgenlandin pääkaupunki ja Itävallan viinin- ja hedelmänviljelyn keskus, ja siellä on noin 14 500 asukasta. Eisenstadtin vanhimmasta linnasta on tieto jo vuodelta 1118, ja alue siirtyi Esterházyjen haltuun vuonna 1648. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli Itävallan ja Unkarin välillä riitaa siitä, kumman alueella kaupunki oli. Itävalta oli kuitenkin onnekkaampi, ja siitä lähtien kaupunki on kuulunut siihen.
Kuuluisin eisenstadtilainen on varmasti säveltäjä Joseph Haydn (1732–1809), joka oli Esterházyn palveluksessa monia vuosia. Hän asui isäntänsä kanssa vuoroin Eisenstadtissa ja Esterházyjen kesälinnassa Fertődissä. Nämä linnat olivat tuolloin Euroopan musiikkielämän keskuksia. Haydnin hauta on Eisenstadtin kirkossa.
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehden numerossa 4-2019.
Artikkelikuva: Sopronin keskustaa. Kuva MTÜ.