Järvenpään nimikkopäivää vietetään vuosittain äitienpäivän aattona ja taas kahden vuoden sulun jälkeen pääsemme heti aamusta auringonpaisteessa pystyttämään telttaa Janne-kävelykadulle. Teltta on Tuusulanjärven Suomi-Saksa Seuran ja olemme viime vuodet päässeet sen suojaan yhdessä heidän kanssaan, josta iso kiitos heille. Yhteisten pikkujoulujen lisäksi voimme näin käytännössä toteuttaa ystävyysyhdistysten välistä yhteistyötä. Myös Suomi-Venäjä-seura on ollut aikaisemmin mukana, mutta ymmärrettävästi he eivät tänään ole paikalla. Teltta kohoaa mukavasti ja pääsemme pöydän kattamiseen ja somistukseen. Nostamme yhdistyksen roll-upin ja kiinnitämme sen tiukasti tolppaan, jotta sitä ei tarvitse ihmisvoimin tuulenpuuskilta pystyssä pitää. Suomen ja Unkarin lippujen lisäksi levitämme pöydälle esitteitä, Suomi-Unkari-lehtiä ja kuvakirjoja jaettavaksi. Perinteinen tietokilpa jää tänä vuonna väliin.
Kävelykatu alkaa täyttyä iloisista vierailijoista. Tätä on odotettu, että jälleen saamme tavata kasvotusten tuttuja ja tuntemattomia. Puheenaiheet ovat tietenkin korona ja Ukrainan tilanne, mutta kyllä joku nostaa esiin myös Orbánin vaalivoiton. Tällaisten tapahtumien tarkoituksena on tietysti myös jäsenhankinta ja pääsemmekin riemuitsemaan yhdestä uudesta jäsenestä. Toivottavasti muutkin, jotka ottivat mukaan lomakkeen, palauttavat sen; jokainen jäsen on tärkeä.
Iltapäivän puolella sää muuttuu koleaksi ja ihmiset siirtyvät sisätiloihin katuohjelman loputtua eli on aika purkaa teltta ennen luvattua sadetta. Porukalla se sujuukin nopeasti. Näin on saatu tapahtumien osalta vuosi käynnistettyä ja syksyn aktiviteettien suunnittelu jatkuu, mutta niitä ennen heinäkuussa tullemme taas kävelykadulle Jannen piknikille.
