Järvenpään osasto vauhdikkaasti uuteen vuosikymmeneen
Vuonna 1977 perustettu Suomi-Unkari Seuran Järvenpään osasto vietti 30. toimintavuottaan aktiiviselle toiminnalleen uskollisena järjestämällä ”vähemmän pönöttävän ja puuduttavan” tilaisuuden, johon mahdollisimman monella Unkarin ystävällä ja kävijällä olisi mahdollisuus osallistua.
Hyvä yhteistyö Järvenpään kaupungin ja sen unkarilaisen ystävyyskaupungin Vácin kanssa teki mahdolliseksi saada Vácin sinfoniaorkesterin ydinryhmä tanssi- ja laulusolisteineen pitämään operettikonserttia Järvenpää-talon erinomaiseen Sibelius-saliin.
19. lokakuuta 2007 unkarilaisvieraat tutustuivat Keski-Uudenmaan Musiikkiopistoon ja Sibeliuksen Ainolaan. Saman päivän iltana täyttyi Järvenpää-talon sali kuulijoista, joista varsin moni oli kauempaakin tullut unkariseuralainen. Yli 500 kuulijan yleisö sai nauttia koko rahan edestä kapellimestari Pál Farkasin johtaman orkesterin musiikista ja Budapestin Interoperettin nimekkäiden solistien esityksistä – Kálmánia, Lehária, Straussia, Zelleriä, Ábrahámia…
Innostunut yleisö tapasi lavalta niin Mustalaisruhtinattaren, Kreivitär Marizan, Iloisen lesken kuin Linnustajan tai Bajdeerinkin. Upeasti soivat János Berkesin esittämä Straussin Mustalaisparoni, Krizstina Dávidin Adelin naurulaulu Lepakosta ja Ibolya Nagyin kreivitär Marizassa. Trixie Teremin ja József Bocsón muodostama pari tanssi riemukkaasti Savoyn tanssiaisten kappaleen Pidä varasi pikkuinen muun tanssiryhmän täydentäessä esitystä. Esitykset seurasivat vauhdilla toisiaan ja konsertin kruunasi koko ryhmän yhdessä esittämä Jaj Mama – Oi Äiti Mustalaisruhtinattaresta.
Unkarin Suomen suurlähettiläs András Hajdu ja Vácin pormestari János Both seurueineen saattoivat seurata esityksiä ylpeinä ennen siirtymistä Järvenpään kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen ja osaston puheenjohtaja Heli Alajan seurassa konsertin jälkeiseen karonkkaan. Sinne olivat ammattikorkeakoulu Laurean opiskelijat opettajansa Vuokko Mäen ohjaamina valmistaneet maittavan iltapalan, jota nauttimassa olivat esiintyjien lisäksi paikalliset isäntäperheet ja osaston edustajat. Karonkassa käytetyissä puheenvuoroissa tuli hyvin esille Järvenpään osaston merkittävä osuus vuosien aikana toteutetussa toiminnassa ystävyyskaupunkien Järvenpään ja Vácin kesken.
Juhlan järjestäjillä oli ollut mittava työ konsertin järjestämisessä. Kaiken sen onnistumiseen oli merkittävä osuus myös Järvenpään kaupungilla sekä erityisesti niillä monilla Unkarin ystävillä, jotka avasivat kotinsa ja majoittivat orkesterin jäsenet ja solistit pitäen näin huolta heidän viihtymisestään Järvenpäässä. Toisaalta tämäkin oli juuri sitä työtä, mitä varten seuran osasto toimii: aitoa kansojen kohtaamista ja tapaamista niin arjessa kuin juhlassakin.
Osmo Björkman
