Unkari päätyi pakolaiskriisin ytimeen
Kesän ja syksyn aikana Unkari on muutamien Euroopan maiden ohella joutunut pakolaiskriisin polttopisteeseen. Päivittäin muuttuva tilanne on tuonut maalle maailmanlaajuista ja kyseenalaistakin julkisuutta.
Välimereltä Balkanille laajentuneen pakolaiskriisin kärjistyminen nosti Unkarin erääksi keskeiseksi läpikulkumaaksi.
Tätä kirjoitettaessa tiedot siitä, rakennetaanko aita myös Kroatian, Romanian ja Slovenian rajalle, ovat ristiriitaisia.
Suomesta on vastattu Unkarin pyyntöön lupaamalla vajaat 200 telttaa väliaikaismajoitukseen. Viimeisimpänä kriisi on kärjistänyt Unkarin ja Kroatian välejä. Unkari on uhannut estää Kroatian Schengen-jäsenyyden.
Syyskuun puolivälissä Unkari sulki etelärajansa periaatteessa kahta rajanylityspaikkaa lukuun ottamatta. Poliisi suoritti ensimmäiset pidätykset epäiltyinä laittomasta rajanylityksestä.
Unkariin päästetään vain pakolaiset, jotka hakevat maasta turvapaikkaa.. Laittomasta rajanylityksestä voi kiristyneiden määräysten jälkeen saada jopa kolme vuotta vankeutta. Fideszin ja Jobbikin äänin parlamentti myönsi armeijalle valtuudet käyttää kumiluoteja, kyynelkaasua ja verkkoaseita.
Aiemmin etelärajalla mellakoitiin ja käytettiin vesitykkejä.
Jo kesäkuussa eli kriisin alkuvaiheessa Unkarin hallitus teki omintakeisen ratkaisun ja päätti rakentaa piikkilangalla varustetun aidan Serbian rajalle. Hallitus vetosi ennakkotapauksiin Bulgariassa, Kreikassa ja Espanjassa.
Aluksi Unkari myös halusi sanoutua irti Dublinin sopimuksesta. Sopimuksen perusteella rekisteröinti tapahtuu maassa, johon maahantulija saapuu ensin. Hyvin nopeasti viranomaiset päätyivät kuitenkin toimeenpanemaan sopimusta, jota sittemmin puolestaan Saksa ei noudattanut.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán rohkeni arvioimaan, ettei kriisi ole Euroopan vaan Saksan.
Unkarin poliisi yritti Dublinin sopimuksen perusteella estää maasta pyrkivien lähdön ja tyhjensi pääkaupungin itäisen rautatieaseman. Elokuun lopussa Budapestin Keleti alkoi muodostua Euroopan pakolaiskriisin symboliksi.
Käytännössä Unkari on useiden muiden tavoin edennyt asiassa kaksilla rattailla, mutta tehnyt sen joitakuita muita tylymmin. Internetissä on levinnyt kuvia, joissa on vertailtu Unkarin pakolaisten askeettisia oloja Itävallan varustelutasoon.
Ongelmana on, että Unkarin maine on sen verran huono, etteivät Syyriasta tai Afganistanista kotoisin olleet pakolaiset halunneet jäädä sinne. Toista tuhatta maahantulijaa, joukossa naisia ja lapsia, lähti Budapestista kävellen kohti Itävallan rajaa.
Viranomaisten kohtelu poiki laajaa kansalaistoimintaa internetissä. Lopulta hallitus järjesti bussikyydityksen Itävallan rajan läheisyyteen.
Tilanteessa Unkari ei ole yksin. Kun Kroatia äskettäin pyrki ohjaamaan tulijoita eteenpäin, Slovenia ja Unkari syyttivät sitä EU-sääntöjen rikkomisesta.
Myös Suomi tiukensi pohjoisen rajavalvontaansa, jotta maahantulijat pystyttäisiin rekisteröimään ennen matkan jatkumista sisemmälle Suomeen.
EU:n tasolla pakolaiskriisin laajuus on yllättänyt ja paljastanut unionin housut nilkoissa. Maa toisensa jälkeen on katsonut pakolaisvirtaa läpi sormien ja toivonut heidän jatkavan muualle.
EU-komission suunnitelma 120 000 pakolaisen jakamisesta jo aiemman 40 000 lisäksi hyväksyttiin EU:ssa äänestyksen jälkeen. Unkarin lisäksi Tshekki, Slovakia ja Romania äänestivät vastaan. Suomi äänesti tyhjää: ottaa turvapaikanhakijoita mutta toivoo tämän olevan vapaaehtoista.
EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on väläytellyt tukien leikkaamista vastahakoisilta mailta. Saksan sisäministeri Thomas de Maiziere on muistuttanut kieltäytyvien maiden olevan usein niitä, jotka saavat EU:lta paljon rakennetukia.
Kysymys on myös siitä, mitä kriisi merkitsee pitkällä tähtäimellä koko Schengen-järjestelmälle. Jo nyt sisäisten rajatarkastusten käyttöönotto on vastoin Schengenin periaatteita.
Pitemmällä tähtäimellä kriisissä on myös koko Euroopan unionin naapuruuspolitiikka. EU:n harjoittama rakenteellinen ulkopolitiikka ja pehmeät metodit eivät ole kyenneet pitämään lähialueita vakaina.
Huolestuttavat uutiset ovat Unkarin kannalta nostaneet esiin myös ikäviä muistoja. Itävallan liittokansleri Werner Faymann käytti Der Spiegelissä natsikorttia vertaamalla Unkarin junakuljetuksia natsien tekoihin. Itävaltaan jaloillaan äänestävät ovat lehdistössä yhdistyneet myös vuoden 1956 kansannousun jälkeen paenneisiin unkarilaisiin.
Artikkeli on alun perin ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2015.
—
Miksi virallinen Unkari ei halua pakolaisia?
Heino Nyyssönen
Kun liittokansleri Angela Merkel vieraili Unkarissa, konservatiivinen Frankfurter Allgemeine Zeitung (23.2.) otsikoi pääministeri Orbánin haastattelun ”Me emme halua multikulttuurista yhteiskuntaa”. Pääministeri sanoi Unkarin kunnioittavan Ranskan ja Saksan ratkaisuja mutta valinneen toisen tien.
Orbán katsoi Unkarin tekevän eron poliittisten ja taloudellisten pakolaisten välille. Hallitus ei ole islamia vaan maahanmuuttoa vastaan.
Huhtikuussa Orbán julisti, ettei hänen pääministerikaudellaan Unkarista tule maahanmuuttokohdetta. Yleisemmin perusteena on ollut muun muassa se, ettei työvoimareserville ole tarvetta: sellaisen muodostavat jo maan romaniväestö ja ulkounkarilaiset.
Myös erilaiset identiteettiin liittyvät pelot ja ennakkoluulot istuvat sitkeässä.
Kun Bryssel oli jakamassa ensimmäistä 40 000 pakolaisjoukkoa vapaaehtoisuuden pohjalta, Unkari ei ottanut yhtään ehdotetusta 828:sta. Espanja, Viro, Latvia, Puola ja Slovenia hyväksyivät puolet tai vähemmän.
Historiallisesti tarkasteltuna Unkarin kuningaskuntaa ja sittemmin Itävalta-Unkaria voi sanoa multikulttuurisiksi tai pikemminkin multietnisiksi yhteiskunniksi. Trianonin rauhansopimuksen jälkeen Unkarista tuli varsin homogeeninen kansallisvaltio.
Silti esimerkiksi Euronews muistutti, kuinka myös Unkarista on lähdetty: kyseessä on noin 1,4 miljoonaan siirtolaista vuosina 1899-1913. Tämän lisäksi tulevat useat pakolaisaallot maailmansotien välillä ja jälkeen. Viime vuoden alussa heitä arvioitiin olleen poissa Unkarista noin 330 000.
Unkariin on myös paettu, ja ehkä erikoisin ryhmä olivat Kreikan sisällissodan pakolaiset. Eri puolille itäblokkia sijoitetuista Unkariin tuli vähintään yli 7000. Keski-Unkariin perustettiin Beloiannisz-niminen kylä.
Amnestyn kesällisen arvion mukaan nyt Unkariin on saapunut 86 000 turvapaikanhakijaa. Viime vuonna hakemuksista hyväksyttiin 10 %, tänä vuonna arviolta alle sata. Vuonna 2013 39 000 tulleesta 17 000 edusti ulkounkarilaisia.
Tänä vuonna Unkarissa on myös lietsottu maahanmuuttovastaisia asenteita. Nähdäkseni kaksi keskeisintä kampanjaa ovat alkukesästä järjestetty kansallinen konsultaatio sekä samaan aikaan toteutettu hallituksen mainoskampanja.
Konsultaatiossa kansalaisia pyydettiin heinäkuun alkuun mennessä vastaamaan 12 kysymykseen maahanmuutosta ja terrorismista. Maahanmuuton ja terrorismin niputtaneessa pääministerin kirjeessä lähtöoletuksena oli tulijoiden laittomuus ja halu päästä hyötymään etuuksista.
Perusteluina olivat Pariisin “poikkeukselliset terroriteot” vuoden alussa. Orbánin mukaan ne osoittivat, ettei EU ole kykenevä käsittelemään maahanmuuttoa. Välimeren tuhansista uhreista kirje kuitenkin vaikeni kokonaan.
Kirjeessä pääministeri arvioi, että elintason perässä muuttajien määrä on noussut kaksikymmenkertaiseksi. Orbán vaati tilanteen pysäyttämistä tarkempia tilastotietoja esittämättä.
Pian kriittisessä mediassa kävi ilmi, että noin 90 prosenttia maahantulijoista on jatkanut muualle Länsi-Eurooppaan.
Jo kyselyn ajankohta paljasti, mistä kenkä puristaa. Huhtikuussa hallitus hävisi ensimmäistä kertaa täytevaalin äärioikeiston Jobbikille. Fidesz onkin lisännyt kannatustaan pakolaiskriisin seurauksena.
Prosentuaaliselta kannatukseltaan Jobbik on eräs Euroopan vahvimmista. Ranskassa vaalijärjestelmä on pitänyt Kansallisen rintaman edustuksen heikkona.
Nähdäkseni onkin selvää, että Jobbikin menestys on radikalisoinut Viktor Orbánin Fidesz-puoluetta. Orbán on esimerkiksi kahteen otteeseen vaatinut kuolemantuomion pitämistä agendalla.
Toukokuussa hallitus aloitti kansallista konsultaatiota tukevan mainoskampanjan: “Jos tulet Unkariin, et voi viedä työpaikkojamme”. ”Jos tulet Unkariin, sinun on kunnioitettava kulttuuriamme”.
Kampanja nostatti myös vastakampanjan. Jotkut maalasivat mainostekstejä umpeen, ja toiset kehottivat palauttamaan tyhjän kirjekuoren. “Unkarin kaksihäntäinen Koirapuolue ja Paksunahkaisten Blogi” keräsi miljoonarahoituksen: “Tule rauhassa Unkariin, me työskentelemme jo Englannissa”.
Vaikka konsultaation palautusaikaa jatkettiin, koko ajatus jäi lopulta aidanrakennuksen varjoon. Konsultaatio oli vielä kesken, kun hallitus päätti aidan rakentamisesta ja toi uuden esityksen pakolaislaiksi.
Hallitus on vaatinut myös kansainvälistä konferenssia, jossa tarkasteltaisiin Unkariin kohdistuvia paineita. Jyrkemmät kansallisia näkökulmia korostavat reaktiot ovat kuitenkin olleet ensisijaisia.
Syyskuun jälkipuoliskolla katukuvaan ilmestyi mainoksia: ”Ihmiset ovat päättäneet, maata täytyy puolustaa”. Tekstin mukaan yli 90% kansalliseen konsultaatioon osallistuneista arvioi EU:n politiikan epäonnistuneen. Konsultaatioon osallistuneiden määrää ei mainittu.
Artikkeli on alun perin ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 3-2015.