Onko Unkarin kaltainen demokratian rappeutuminen mahdollista myös Suomessa? Entä miten ja miksi se on tapahtunut Unkarissa? Unkarin tielle päästään Katalin Miklóssyn uutuuskirjassa Demokratian rappio.
Demokratian rappio
Kukapa meistä suomalaista poliittista keskustelua seuraavista ei haluaisi Unkarin matkalla ottaa valokuvaa tien päältä, jotta voisi sosiaaliseen mediaan laittaa todisteen olevansa ”Unkarin tiellä”. Tällainen valokuva olisi jotain konkreettista ja helpommin ymmärrettävää, kun vuorostaan poliittisessa keskustelussa termin merkitys on jo alkanut hämärtymään. Unkarin tiellä tietysti viitataan sieltä tuttuihin kehityssuuntiin ja ilmiöihin, joiden pelätään rantautuvan tänne heikentämään Suomen oikeusvaltiota. Termin viljely keskusteluissa on kuitenkin helppoa ja sillä voidaan herättää kuuntelijoissa voimakkaitakin tunteita. Asioiden ymmärtäminen unkarilaisessa kontekstissa on kuitenkin suomalaisessa keskustelussa välillä valitettavan yhdentekevää, vaikka se olisi tärkeää.
Unkarin kaltainen oikeusvaltiota heikentänyt kehityskulku on tietysti aina mahdollista myös meillä ja muissa länsimaissa. Tähän aiheeseen tarttuu Katalin Miklóssy kirjassaan Demokratian rappio, jossa hän pyrkii omien sanojensa mukaan vastaamaan kysymykseen: miten ja miksi? Miten Fidesz on onnistunut rakentamaan ja ylläpitämään korruptoitunutta valtajärjestelmäänsä, joka on rappauttanut oikeusvaltiota systemaattisesti? Entä miten tavallinen unkarilainen elää – ellei peräti yritä sopeutua ja selviytyä – tällaisen järjestelmän rattaissa? Lopuksi kirjassaan Miklóssy esittelee mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita Unkarille.
Kirjan mielenkiintoisin osio on ehdottomasti tavallisen unkarilaisen näkökulmasta kertova ensimmäinen osio, jossa perehdytään opintiehen, terveydenhuoltoon ja tasa-arvoon. Se on valitettavasti mahdollisesti myös epämieluisin, koska kuvailtu eriarvoisuus ja köyhyys voivat iskeä lukijaa kasvoihin. Fideszin luomaa valtajärjestelmää ja sen koneistoa on useasti pyritty avaamaan suomalaiselle yleisölle, mutta tavallisen arjen kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Tämä on valitettavasti omiaan luomaan sokeutta suomalaisessa keskustelussa, koska ilman unkarilaisen arjen ymmärtämistä on vaikea myös ymmärtää siellä tehtävän politiikan taustoja ja tarkoitusperiä. Missä valossa lukija näkee esimerkiksi Unkarin keinot syntyvyyden nostamiseksi – joita myös Suomessa on kehuttu ja tänne toivottu – kun hän lukee romaniväestön korkeammasta syntyvyydestä valtaväestöön nähden sekä heidän ei-toivotusta asemasta valtaväestön ja Fidesz-poliitikkojen silmissä? Miklóssylle on helppo antaa kiitosta romanien kokeman eriarvoisuuden ja haasteiden nostamisesta esiin, koska heidät valitettavan usein rajataan ulkopuolelle puhuttaessa unkarilaisista.
Kirja ei anna lukijalle suoraa vastausta Unkarin tiestä Suomen tulevaisuutena, mutta ei sen pidäkään. Miklóssy avaa lukijan eteen ne keinot, joilla Euroopan unionin jäsenmaassa demokratiaa ja oikeusvaltiota on heikennetty niin paljon, ettei opposition mahdollinen vaalivoittokaan välttämättä riittäisi kaikkien vaurioiden korjaamiseen. Lukija tuskin voi olla ajattelematta demokratiaa vahvistavan kansalaisyhteiskunnan ahdinkoa Suomessa, kun lukee unkarilaisten kansalaisjärjestöjen kurimuksesta. Valtapuolueiden kielteistä suhtautumista riippumattomiin kansalaisjärjestöihin ei valitettavasti esiinny vain Unkarissa.
Mikä kirjan esittämiin Unkarin tulevaisuuden näkymiin tulee, niin yksi Miklóssyn kuvaamista tulevaisuuden näkymistä on orbánismin leviäminen ja EU-kriittisten voimien vahvistuminen. Kirja valmistui ennen tämän vuoden EU-vaaleja, joissa EU-kriittiset voimat viimein voimistuivat vuoden 2019 mahalaskun jälkeen. Valitettavasti myöskään pääministeri Viktor Orbánin politiikka ei ole menettänyt kaikkia tukijoita, vaikka Unkari on ollut haluton tukemaan Ukrainaa sekä jatkanut läheisiä suhteita Venäjän kanssa. Tulevaisuudessa voi kuitenkin tapahtua mitä tahansa, mutta ainakin on helppo yhtyä kirjan toteamukseen Unkarin kehityksen olevan unkarilaisten omissa käsissä. Näin myös Suomessa.
Joni-Matti Koskinen
Demokratian rappio
Tammi 2024
239 s.