Szentendre – taitelijoiden kaupunki

Kuva Magyar Turizmus

Marketta Huitu

Monet Budapestissa vierailleet suomalaiset ovat varmastikin käyneet Szentendressä ja ihastuneet. Tämä pieni, vajaa 26 000 asukkaan kaupunki sijaitsee niin lähellä pääkaupunkia Tonavaa ylävirtaan, että siellä voi piipahtaa autolla, bussilla, jokilaivalla (sétahajó, ”kävelylaiva”) tai kätevästi HÉV:illä (lähiöjuna) Batthyány térin asemalta. Kaupunkiin vetävät sen idyllisyys, vanhat talot, museot, taidenäyttelyt, putiikit ja ennen kaikkea atmosfääri, joka tuntuu välimerelliseltä ja kansainväliseltä.

Historiaa

Szentendre alkoi kehittyä kansainväliseen suuntaan jo roomalaisaikana: seudulla sijaitsi muinaisen Aquincumin kaupungin asukkaiden villoja ja Rooman rakentama limes, rajalinnoitusten linja kulki seudun kautta. Nykyisen kaupungin tienoilla sijaitseva Ulcisia Castra eli Susilinna oli tärkeä asemapaikka ja keisari Marcus Aureliuksen mielisotilasleiri. Kansainvaellusten aikana seudulla ei ollut kuitenkaan asutusta, sillä roomalaiset olivat poistuneet alueelta 300–400-lukujen vaihteessa. Seuraavat tiedot ovat peräisin 400-luvulta, jolloin alueella löytöjen mukaan asui germaanisia langobardeja ja aasialaista alkuperää olevia avaareja.

Vanhat hautapaikat ovat varmaa todistusaineistoa unkarilaisten saapumisesta alueelle 900-luvulla. Lisäksi vuodelta 1009 peräisin oleva dokumentti todistaa, että Veszprémin hiippakunta sai maata Szentendren läpi virtaavan puron rannalta. Kuningas Andreas I asutti sinne kreikkalaisia munkkeja, jotka perustivat paikalle Pyhän Andreaksen luostarin. Vuonna 1229 tämä luostari siirtyi benediktiineille. Uskotaankin, että kaupunki on saanut nimensä kyseisen kuninkaan tai luostarin mukaan (Endre = András = Andreas).

Serbiasutusta

Turkkilaiset alkoivat valloittaa alueita Balkanilta jo 1300-luvulla, ja niin Szentendrekin sai ensimmäiset serbipakolaisensa hävityn Kosovo Poljen taistelun jälkeen vuonna 1389. Paljon enemmän pakolaisia tuli alueelle Belgradin kukistuttua vuonna 1521. Samana vuonna perustettiin Szentendreen Belgrad-niminen kirkko. Myös monet muut kaupungin kirkot ovat saaneet nimensä rakentajiensa alkuperäisen kotiseudun mukaan. Tulijoiden joukossa oli myös Makedonian bulgarialaisia ja dalmatialaisia nykyisen Kroatian alueelta. Turkkilaisaikana kaupunki kuitenkin autioitui ja 1600-luvun asiakirjojen mukaan siellä asui vain yksi perhe.

Kun turkkilaiset oli karkottu 1680-luvulla, palasivat serbit alueelle 1690-luvulla. He saapuivat yhteensä 37 000 perheen voimin, joista vain osa asettui pysyvästi Szentendreen. Serbit eivät ostaneet suuria tontteja, koska uskoivat palaavansa vielä alkuperäiselle kotiseudulleen. Sen sijaan he majoittuivat pieniin väliaikaiseen asumiseen soveltuviin rakennuksiin. Tämä näkyykin nykyisen keskikaupungin alueella: kapeiden, mukulakivin päällystettyjen kujien varrella sijaitsevat talot on rakennettu tiiviisti pienille tonteille 1800-luvun eri tyylisuuntien mukaan. Tämä tuo Szentendreen erikoisen, välimerellisen ilmapiirin. Dalmatialaiset asettuivat Szamárhegyille (Aasivuori), jossa olevan Dalmát utcan varrella asui 1980-luvulle asti pelkästään näiden maahantulijoin jälkeläisiä.

Kirkkoja

Szentendressä ei ole keskiaikaisia kaupunginmuureja ja keskiaikaisia talojakin on löydetty vain yksi. Kirkkoja pienessä kaupungissa sen sijaan riittää: kaupungin kukoistuskautena, 1800-luvulla kohottautui kattojen ylle jopa seitsemän kirkontornia. Nykyisin niitä on vielä enemmän, jokaiselle kristinuskon suunnalle omansa. Pari entisistä ortodoksikirkoista on siirtynyt roomalaiskatolisille ja yksi korjattiin reformoidun kirkon käyttöön, lisäksi evankelisluterilaiset rakensivat omansa. Serbian ortodoksikirkkoon kuuluville on jäänyt neljä kirkkoa, joista Belgrad-kirkko toimii myös Budan hiippakunnan tuomiokirkkona.

Szentendren väestön monimuotoisuutta ovat täydentäneet 1800-luvun puolivälissä kaupunkiin asettuneet unkarilaiset, saksalaiset ja slovakit. Niinpä vuoden 1890 väestönlaskun mukaan kaupungin asukkaista oli äidinkieleltään saksalaisia 27,9 %, unkarilaisia 26,4 %, slovakkeja 23,6 %, serbejä 19,1 % ja muita 3 %. Viimeisimmässä, vuoden 2011 väestönlaskennassa Szentendren asukkaista oli unkarinkielisiä jo 87,9 % ja serbinkielisiä vain 0,6 %.

Kapeita katuja ja ravintoloita

Szentendressä vieraileva turisti vaeltelee mielellään keskikaupungin kapeita katuja ja kujia nauttien kansainvälisestä vilinästä ja miellyttävästä tunnelmasta. Katujen varsilta löytyy mukavia pieniä putiikkeja ja kahviloita, ja Tonavan rantatien varrelta ravintoloita, joissa syödessään voi ihailla jokea ja ohi lipuvia laivoja. Kaupungissa järjestetään myös erilaisia festivaaleja ja muita tapahtumia. Kaupunki on suosittu retkeilykohde, johon varsinkin kesäaikaan saapuu vierailijoita maailman joka kolkalta.

Kaupungista löytyy lisäksi kiinnostavia kirkollisia muistomerkkejä: keskusaukiolla sijaitseva Serbien Kauppiasseuran risti, joka on pystytetty kiitollisuuden osoitukseksi siitä, ettei vuoden 1763 ruttoepidemia saapunut Szentendreen. Samalla vuosisadalla pystyttivät myös Szamárhegyille asettuneet, Bosniasta alun perin tulleet nahkurit oman ristinsä. Lisäksi kaupungista löytyy Serbian ortodoksikirkon museo, jossa voi ihastella mm. erilaisia ikoneja.

Gallerioita, museoita ja Skanzen

Szentendressä toimi vuosina 1929–1945 kuuluisa taiteilijasiirtola, jonka asukkaat toimivat yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa. Heidän teoksiaan on näytteillä Ferenczy-museossa. Béla Czóbelilla (avantgarde), János Kmettyllä (kubismi), Jenő Kerényillä (veistoksia), Jenő Barcsaylla (mm. konstruktivismi) on oma museonsa tai kokoelmansa. Kaupungin 45 museon ja näyttelyn joukkoon kuuluu lisäksi sellaisia helmiä kuin keraamikko Margit Kovácsin museo, Szamos-marsipaanityöpaja ja -museo, viinimuseo sekä hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseva Unkarin ulkoilmamuseo (Skanzen), joka esittelee Unkarin eri alueiden elämää ja traditioita.

Kaupungissa järjestetään turisteja silmälläpitäen lukuisia pienehköjä tilaisuuksia. Ne voivat olla vaikkapa viinin- tai pálinkanmaistajaisia, joita varten rakennetaan kojuja mm. rantakadun varteen. Ulkoilmamuseo järjestää juhlia kansallisten ja muiden juhlapäivien kunniaksi. Näitä ovat muun muassa elokuun 20. päivänä vietettävä Pyhän Tapanin juhlapäivä ja syyskuun viininkorjuujuhla.

Jos Szentendren jälkeen riittää vielä energiaa, voi matkaa jatkaa esimerkiksi Tonavaa pitkin Visegrádiin tai tutustua Pilisin luonnonsuojelualueeseen, joka käsittää mm. koko Budan vuoriston.

Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 2-2017.