Rakennukset kertovat melkein kaiken
Halu ”vain” kuljeksia pitkin katuja ja kylänraitteja, tuijotella rakennuksia ja kurkistella pihoille on mitä erinomaisin syy lähteä Unkariin. Rakennustaide on nimittäin ehdottomasti Unkarin rikkain taiteenlaji, josta sitä paitsi joka ainoa Unkarissa liikkuva voi vapaasti nauttia.
Rakennustaiteella ei tarkoiteta vain yksittäisten arkkitehtien luomuksia, vaan se käsittää kaiken sen rakentamisen, jota esim. Unkarissa on harjoitettu aikojen alusta lähtien. Voidaan pohtia, miksi unkarilaiset kylän raitit ja rakennukset ovat niin erilaisia kuin Suomessa, miksi kesämökeillä on Tiszajoen varrella korkeat jalat? Miksi Unkarin tasangon kirkoissa on niin korkea torni? Miksi nuo isot portit pikkukaupunkien taloissa? Miksi Pestissä ja Szegedissä on kaari- ja sädekadut? Miksi meillä Suomessa ei ole tuollaisia sisäpihaa kiertäviä parvekkeita? Miksi Unkarin parlamenttitalo naapurustoineen näyttää kerrassaan ylimitoitetulta? Mitä ne vihreät kupolit ovat Budassa? Miksi jotkut uudet rakennukset näyttävät siivekkäältä teltalta? Ja mitä tämä kaikki kertoo unkarilaisista?
Luonnonolosuhteiden lisäksi Unkarin rakennustaiteeseen ovat vaikuttaneet kansat, jotka alueella ovat asuneet joko eri aikakausina tai rinnakkain, sekä uskonnot, joita alueella on harjoitettu. Kansainvaellukset ovat pyyhkäisseet yli Pannonian tasangon, ja alue on ollut pitkiäkin aikoja eri suurvaltojen alaisuudessa. Mm. roomalaiset pitivät ”Länsi-Unkaria” hallussaan yli 400 vuotta (unkarilaiset itse asettuivat alueelle vasta myöhemmin), turkkilaiset 150 vuotta, Itävallan Habsburgien valtaa kesti 1600-luvun lopusta ensimmäiseen maailmansotaan saakka, ja Neuvostoliiton valtapiirissä Unkari oli viisi vuosikymmentä. Kaikki ovat jättäneet jälkensä Unkarin rakennuskantaan. Rakennuksissa voidaan lisäksi nähdä arkkitehtuurin kansallisten ja kansainvälisten muotivirtausten vaikutusta. Rakennukset ovat kuitenkin myös yksittäisten rakentajien ja arkkitehtien pyrkimysten ja taidon tuotoksia.
Mikä parasta, uudet tulokkaat ja aikakaudet eivät koskaan ehtineet pyyhkiä maan tasalle kaikkea vanhaa, joten silmät auki kulkevalla on Unkarissa todella paljon nähtävää eri vuosisatojen, jopa vuosituhansien, varrelta. Roomalaisten rakennuksiin voimme tutustua jo Budapestissa, turkkilaisia minareetteja löytyy vielä eri puolilta maata ja heidän rakentamansa kylpylät ovat yhä varsin suosittuja, ja Habsburgien ajan arkkitehtien suosima barokkityyli näyttää vallanneen koko maan. Silti unkarilaisessa rakentamisessa on säilynyt myös omaperäisiä kansallisia piirteitä.
Unkarin ainoassa miljoonakaupungissa Budapestissa (n. 2 milj. asukasta) riittää näkemistä vaikka vuosiksi, mutta ehdottomasti kannattaa tutustua myös ”maaseutukaupunkeihin” ja kyliin. Kätevimmin maaseudun rakennusperinteeseen voi tutustua Szentendren ulkoilmamuseossa (Skanzen), johon on tuotu rakennuskokonaisuuksia ja pihapiirejä eri puolilta Unkaria.
Merkittäviä historiallisia ja arkkitehtonisia nähtävyyksiä ovat linnat ja erityisesti kirkot, joita on säilynyt aina 1100–1200-luvuilta lähtien (esim. Pannonhalma, Tihany ja Ják). Kirkkojen rakennustyyli vaihtelee romaanisesta ja goottilaisesta tyylistä barokkiin ja viime vuosien muinaiskansallisiin fantasialuomuksiin. Linnat taas rakennettiin alkujaan puolustuksen tarpeisiin, myöhemmin niitä rakennuttivat maaseutuasuinnokseen Itävallan keisarien palveluksessa vaurastuneet arvohenkilöt. Käytännöllisyyden lisäksi linnalta alettiin vaatia myös tyyliä ja kauneutta: palkattiin arkkitehtejä. Moni vanha rakennus on saanut kokea erilaisia muodonmuutoksia elämänsä aikana. Unkarissa on paitsi katolilaisia kirkkoja myös mm. kauniita kalvinistisia, luterilaisia ja vanhoja serbialaisia ortodoksikirkkoja sekä upeita synagogia. Loisteliaita kausia Unkarin rakennustaiteen historiassa olivat renessanssikuningas Matiaksen hallituskausi (1470–1490) ja 1800–1900-lukujen vaihde, jolloin yhdistetystä Budapestista rakennettiin kukoistava suurkaupunki Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian kakkoskaupunkina. Nyt puhaltavat taas uudet tuulet.
Kylille…
Györ, Kuva: Sari Lindqvist
Nyky-Unkari on enimmäkseen alavaa ja tasaista maisemaa. Kun junasta nousee jossakin maaseudulla, huomaa pian olevansa kylässä – ei vain epämääräisesti maalla – sillä kylällä on keskusta ja talot toistensa naapurissa, melkein toisissaan kiinni. Pääkatu on usein nimetty Lajos Kossuthin mukaan tai sitten sitä sanotaan yksinkertaisesti Pääkaduksi (Fő utca), Torikaduksi (Piac utca) tai Koulukaduksi (Iskola utca). Tärkein aukio on todennäköisesti Vapaudenaukio (Szabadság tér), ellei se sitten ole Széchenyiaukio. Toisella puolella katua on katolinen kirkko, toisella kalvinistikirkko, ja niiden lisäksi sivummalta saattavat löytyä vanha synagoga ja serbialaiskirkko. Aseman vieressä on heti ensimmäinen kapakka, koulu on hiukan tuonnempana. Joissakin kylissä on toinenkin isompi katu, joka joko kulkee samansuuntaisesti kuin pääkatu tai kääntyy siltä vasemmalle tai oikealle, mutta muut ovat sitten vain pieniä poikkikatuja. Jos jonkin kadun nimi on Roomantie (Római út), sen ovat muinaiset roomalaiset rakentaneet, kuten Érdissä. Autot, karja ja hevoskärryt kulkevat tietä myöten, mutta jalan kulkevan ei tarvitse tarpoa auringossa ja pölyssä, vaan hän saa astella hedelmäpuiden varjossa ikkunoiden alitse vievää kujaa. Mikä nautinto!
Talojen takana on puutarha, jossa kasvaa kukkia ja saksanpähkinäpuu. Kirjavat kanat juoksentelevat aitauksessaan, sika nautiskelee karsinassaan. Varsinaiset viljelykset ovat tiiviitten talorivien ulkopuolella. Vain aukeimmalla tasangolla näkee yksinäisiä taloja viljelysten keskellä. Siellä pustalla on aikoinaan asunut tilalla työskentelevä väki, kun taas omistajat ovat asuneet muualla.
…ja kaupunkeihin
Monet tasangon kaupungeista eivät juurikaan poikkea kylästä, ne ovat vain isompia. Debrecen, joka on Itä-Unkarin merkittävin ja suurin kaupunki, kalvinismin keskus ja tärkeä sivistyskaupunki, on kasvanut Torikadun varrelle. Kadun alapäässä on rautatieasema, yläpäässä kaksitorninen, lähinnä oikeuspalatsia muistuttava Suurkirkko ja niiden välissä joukko mahtipontisia pääkadun rakennuksia. Hiukan sivussa pääkadulta sijaitsevat mm. katolinen ja luterilainen kirkko ja teatteri. Suurkirkon ohi liikenne, mm. kaupungin ainoa raitiovaunulinja, jatkaa kohti puutarhakaupunginosia ja kaupungin toista merkkirakennusta, yliopistoa. Samalla suunnalla ovat myös kylpylä ja suuri puistoalue, joihin voi vetäytyä virkistäytymään. Matkan varrelta löytää yhä korkean muurin ja suuren portin suojissa olevia vanhoja rakennuksia, jonkalaisissa maatilojen omistajat asuivat kaupungissa.
Toisella puolella Unkaria, lähellä Itävallan rajaa sijaitsevat Szombathely, Sopron ja pieni Közseg, joista löytyy selvästi erilaista, keskieurooppalaista kaupunkirakentamista. Samoin kuin monet seudun kylätkin, näiden kaupunkien keskustat ovat pikemminkin ympyräisiä tai kulmikkaita kuin pitkänomaisia. Katot ovat korkeita. Keskusaukion ympärillä on paljon elämää, kadut kiemurtelevat tai pujahtelevat porttien ali tai kulman taakse, asutus on kerroksista, vaikka ei vuoristossa ollakaan.
Pohjois-Unkarin vuoristoalueen juurella sijaitseva Eger on viehättävän moni-ilmeinen kaupunki. Sen vanhinta ydintä on keskiaikainen linna, joka tuli kuuluisaksi urheasta, turkkilaisia vastaan vuonna 1552 käydystä taistelusta. Turkkilaiset onnistuivat valtaamaan linnan ja jättivät valtakaudestaan muistoksi yhä pystyssä olevan minareetin. Unkarin kansallista heräämistä pelänneet Itävallan Habsburgit sen sijaan tuhosivat linnan suurilta osin. Seuraavaksi Egeristä tuli merkittävä kirkollinen keskus, arkkipiispan kaupunki, joka rakennettiin koristeelliseen barokkityyliin. 1800-luvulla kaupunki sai jälleen uuden mahtirakennuksen, suuren uusklassisen katedraalinsa, uuden hahmon siluettiinsa. Egeriin saapuva ei voi välttyä huomaamasta sitäkään, että kaupunki on tärkeän viinialueen keskus: viinillä on sijansa aivan katedraalin juurella.
Kaikki edellä mainitut kaupungit ovat syntyneet elinkeinojensa ja ympäröivien luonnonolojen muokkaamana. Kaakkois-Unkarissa, idän, lännen ja etelän portilla sijaitseva Szegedin kaupunki syntyi aikoinaan Tisza- ja Marosjokien risteykseen suolakaupan keskukseksi. Luultavasti jo muinaisilla roomalaisilla oli siellä linnoituksensa, mutta viimeistään kansainvaellusten aikaan avaarit tekivät sen tunnetuksi. Tiszaa pitkin on uitettu puuta, sieltä on kalastettu kalat kuuluisaan szegediläiseen kalakeittoon ja muihin kalaruokiin, ja se on ollut tärkeä kulkuväylä Karpaattien vuoristoalueiden ja Pannonian tasangon välillä. Mutta Tisza on tulvineen aiheuttanut myös tuhoa useammankin kerran. Vuonna 1878 Tiszan suurtulva huuhtoi mukanaan lähes koko Szegedin, joka oli tuolloin varsin merkittävä unkarilainen kaupunki. Vain viisi prosenttia rakennuksista säilyi. Kun Szeged sitten rakennettiin uudestaan, se sai muotonsa apuun rientäneiden ulkomaisten pääkaupunkien esikuvan mukaisesti, hiukan Pestin tapaan. Keskustasta lähtee ulospäin useita sädekatuja, joita yhdistää kaksi sisäkkäistä kehäkatua. Lähes kaikkien katujen varsilla kasvaa puita, kuin Pariisin bulevardeilla, ja talot ovat kullakin kadulla enimmäkseen samankorkuisia, pääosin yksi-, kaksi- tai kolmikerroksisia. Keskusta muodostaa kaikkiaan melko yhtenäisen kokonaisuuden, jota värittävät siellä täällä viehättävän persoonalliset sessession eli jugendin helmet – ja pilaavat 1960- ja 70-luvulla rakennetut liikerakennukset. Matalia rakennusrivejä rytmittävät erilaiset kirkkorakennukset ja kulmarakennusten mielikuvitukselliset tornit. 1900-luvun alun suurimpia julkisia rakennuksia ovat sekatyylinen tuomiokirkko, yliopiston rakennukset ja uusi synagoga. Pienellä kehäkadulla sijaitseva kylpylä muistuttaa lähinnä buddhalaista temppeliä. Yhden sädekadun päässä, keskustan ulkopuolella, komeilee vanha Alsóvárosin kirkko. Kaupungin halki virtaava Tisza tulvineen tuo kolmesti vuosittain jännitystä kaupunkilaisten elämään.
Kirkon kautta Eurooppaan
Unkarilaisten heimojen sanotaan saapuneen kansainvaellusten imussa Karpaattien vuorten länsipuolella aukeavalle laajalle tasangolle vuonna 896. Sinne he sitten asettuivatkin epäonnistuttuaan pyrkimyksissään päästä vieläkin lännemmäksi. Unkarin ensimmäinen kuningas, Tapani (Pyhä), kruunattiin vuonna 1001 paavin siunauksella, mikä merkitsi sitä, että uusi valtio liitettiin perustamisensa hetkellä katoliseen kirkkoon ja eurooppalaisen kulttuuripiirin jäseneksi. Tuomiokirkkoja alettiin rakentaa vastaperustettuihin hiippakuntiin, ja lain mukaan oli aina kymmenen kylän rakennettava yhdessä yksi kirkko. Uskoa vahvistamaan saapuneet munkkikunnat rakensivat omat kirkkonsa. Vanhimmat säilyneet kirkot ovat benediktiiniläisiä luostarikirkkoja (esim. Pannonhalma, Ják, Tihany), mutta katolista uskoa ovat levittäneet ja vahvistaneet Unkarissa myös mm. fransiskaanit, dominikaanit, kapusiinit, sisterisiläiset ja jesuiitat. Kirkkoja rakennuttivat myös vanhat unkarilaiset heimot. Uskonpuhdistuksen myötä maahan perustettiin myös kalvinistisia, luterilaisia ja unitaarikirkkoja. Lisäksi Unkarissa on vanhoja serbialaiskirkkoja, juutalaisten synagogia jne. Hyvän esimerkin uskontojen kirjosta saa tutustumalla esim. pienen Szentendren kirkkoihin.
Györin eteläpuolella laajan alangon keskellä lähes taivaisiin kohoava Pannonhalman luostari oli Unkarin ensimmäinen benediktiiniläisluostari, jonka perusti jo Tapanin isä Géza. Vuodesta 1001 se on ollut Unkarin katolisen kirkon tärkein henkinen keskus, jossa paitsi kasvatetaan tulevia munkkeja tehdään myös merkittävää tieteellistä tutkimustyötä. Rakennuskokonaisuuden vanhin osa noudattaa romaanista tyyliä, mutta myöhemmissä osissa on nähtävissä goottilaisia ja barokin piirteitä. Luostarin kirjasto on rakennettu klassiseen tyyliin.
Niin ikään Länsi-Unkarissa sijaitseva Jákin heimon rakennuttama benediktiiniläiskirkko (rakennettu noin 1220) on kaunein ja parhaiten säilynyt romaanisen tyylin edustaja, jossa on kuitenkin jo nähtävissä ranskalaisen gotiikan piirteitä. Matalahkot ikkunaholvit ovat romaanisen pyöreät. Läntinen sisäänkäynti on koristeltu runsain veistoksin ja ornamentein, ja sen molemmin puolin kohoaa nelikulmainen torni. Kirkon edustalla on vuonna 1260 rakennettu viehättävä pyöreämuotoinen kappeli.
Unkarin varhaisimpiin kuuluu myös Balatoniin kurottuvan Tihanyin niemen kirkko, erityisesti nykyisen barokkikirkon alla oleva vanha kappeli (vuodelta 1055). Kolmilaivaisen salin kattoa kannattelevat yksinkertaiset pyöreät pylväät. Tuon maanalaisen vanhan kirkon alttarisyvennyksessä ei voi olla tuntematta vuosisatojen kantavaa voimaa ja henkeä.
Tuomiokirkkoja alettiin rakentaa jo varhain (mm. Pécs, Veszprém, Esztergom), mutta hiippakuntansa pääkirkkona ne ovat saaneet kokea eniten muutoksia – aivan samoinhan on käynyt Turun tuomiokirkolle. Turkkilaiskaudella Pécsin tuomiokirkko jopa muutettiin moskeijaksi.
Turkkilaiset tuhosivat tai sulkivat monia kirkkoja, mutta esimerkiksi Szegedissä saivat köyhyyteen sitoutuneet fransiskaanit jatkaa toimintaansa. Niinpä hiukan nykyisen keskustan ulkopuolella, lähes kylämäisessä Alsóvárosin kaupunginosassa sijaitsevasta fransiskaaniluostarin kirkosta tuli laajan tasankoalueen tärkein kirkollisen elämän keskus. Kirkkoa alettiin rakentaa jo Matias-kuninkaan aikana, mutta se valmistui vasta vuonna 1503. Alsóvárosin kirkko on ehkä merkittävin Unkarin myöhäisgoottilaisista kirkoista. Ulkopuolelta sen pelkistettyjä valkoiseksi kalkittuja seiniä rytmittää rivi tukipilareita, joiden välissä on korkeat suipot ikkunat. Hallimaisen kirkkosalin sisäkattoa kannattaa ruodeverkosto. Vaikka myöhemmin moni goottilainen yksityiskohta kirkon sisällä korvattiin barokin raskaalla koristeellisuudella, on sen ulkoisessa olemuksessa yhä harvinaislaatuista jylhää selkeyttä. Korkean torninsa ansiosta kirkko on näkynyt kauas tasangolle.