Teksti Hannu Launonen. Kuva Suomen Kulttuurirahasto / Heikki Tuuli.

E. W. Ponkalan Säätiön tunnustuspalkinto vuonna 2020 on myönnetty Minnamari Pitkäselle hänen vaativasta ja ansiokkaasta ensisuomennoksestaan.

Minnamari Pitkäsen suomentama teos on unkarilaisen kirjailijan László Krasznahorkain (s. 1954) suuri taiteellinen menestysteos Saatanatango (Sátántangó). Kirjan suomalainen kustantaja on Kustannusosakeyhtiö Teos. Jo nyt tiedetään, että kustantaja olisi valmis julkaisemaan Krasznahorkain laajasta tuotannosta lisää Minnamari Pitkäsen suomennoksia.

Aloittelevan suomentajan ryhtyminen tällaisen merkkiteoksen kääntämiseen on harvinaista. Yllättävää on se, että suomentaja on onnistunut työssään erinomaisesti. Krasznahorkain romaani on laaja, noin 300-sivuinen teos, ilmestynyt unkariksi 1985. Ennen kaikkea se on rakenteellisesti ja tekstuaalisesti poikkeuksellinen ja edellyttää kääntäjältä erityistä kielen ja tyylin hallintaa. Siihen viittaavat romaanin vertauskohtina pidetyt Franz Kafkan ja Samuel Beckettin teokset.

Krasznahorkain mottona on Kafkan lause romaanista Linna: ”Siinä tapauksessa haluan sittenkin mieluummin odottaa”. Odottaminen on merkityksellistä.

Saatanatango kuvaa rappion partaalle ajautunutta unkarilaista kylää ja maaseutuyhteisöä. Juoppous ja riita vallitsevat. Kuvauksen kohde sijaitsee nimeämättömän kaupungin lähipiirissä, kuitenkin Jumalan selän takana. Asukkaat odottavat pelastajaa, itse asiassa huijaria nimeltä Irimiás, joka lopulta kumppaneineen saapuukin. Teoksen 12-osaista rakennetta voi kuvata tangomaiseksi: siinähän otetaan kuusi askelta eteen ja kuusi taakse. Kaikki tapahtuu epämääräisessä ajassa ja tilassa.

Saatanatangoa on erityisen usein verrattu Samuel Beckettin näytelmään, absurdin teatterin merkkiteokseen Huomenna hän tulee (Waiting for Godot), jossa myös odottaminen osoittautuu yhdeksi pääteemaksi. Minkäänlaisesta jäljittelystä ei kuitenkaan ole kysymys. Krasznahorkain vimmainen, ylipitkiä, jättimäisen laajoja virkkeitä suosiva, kappalejaot pois pudottava kirjoitustapa osoittautuu omalaatuisekseen; eikä se liene ollut suomentajan pienimpiä ongelmia.

Minnamari Pitkäsen omat ideat romaanista ja sen suomennostyöstä välittyvät parhaiten haastattelusta, jonka on tehnyt Anna Kokko (Suomi-Unkari -lehti 3/2019). Hän kirjoitti myös laajahkon arvostelun Krasznahorkain teoksesta lehden seuraavaan numeroon.

Anna Kokko luonnehtii osuvasti romaanin kansainvälistä asemaa. Kirjaa on ”kuvailtu nyrjähtäneeksi, umpikujaksi ja itseensä kietoutuneeksi käärmeeksi”. Teos on palkittu useaan otteeseen, ja esimerkiksi monet suomalaiset tuntevat paremmin Béla Tarrin yli seitsentuntisen elokuvaversion romaanista. Minnamari Pitkänen tähdentää Saatanatangon rytmiä. Sen ylläpitäminen osoittautui ongelmalliseksi: ”Pitkien virkkeiden hengästyttävä tahti vaikuttaa romaanin tunnelmaan voimakkaasti ja lisää osansa erilaisten hälytyskellojen kakofoniaan.”

Pituuden ohella suomentaja nostaa esiin kirjailijan lauseteknisen tiiviyden. Vaikka kerronta rönsyilee ja vaikka teoksen henkilöt heittävät väliin omia kommenttejaan, ”suomentajan täytyy paikallistaa virkejärkäleistä keskeisin, jonkinlainen ydinlause, tämän jälkeen voi lähteä erittelemään sen ympärille kertynyttä ainesta”.

*

E. W. Ponkalan Säätiö myönsi toisen vuoden 2020 tunnustuspalkinnon virolaiselle kääntäjäryhmälle Paavo Haavikon Koottujen runojen virontamista varten. Kääntäjäryhmään kuuluu useita merkittäviä virolaisia kirjailijoita ja kääntäjiä: Piret Saluri, Joel Sang, Paul-Eerik Rummo, Tiiu Kokla, Indrek Tart, Kai Aareleid, Asko Künnap, Jürgen Rooste, Kajar Pruul, Lauri Kitsnik, Kaja Kallemets, Kätlin Kaldmaa, Jan Kaus ja Elo Viiding.

E. W. Ponkalan Säätiö on perustettu vuonna 1924 suomensukuisia kieliä puhuvien kansojen kulttuurin tukemiseksi. Kontaktit Unkariin ja Viroon ovat sittemmin vakiintuneet Säätiön tuen kohteeksi. Säätiö tukee myös suomalaista kuvataidetta taideostoin.

Säätiöltä ei voi hakea apurahoja. Säätiön toimintaa hoitaa asiantuntijoista koottu hallitus, joka käyttää apuna muita eri alojen tuntijoita. Säätiön hallituksen puheenjohtajana toimii kirjailija, filosofian maisteri Juhani Salokannel.

 

Minnamari Pitkänen on saanut vuosina 2017 ja 2020 Suomen Kulttuurirahaston apurahan käännöstyöhön.