Péter Korniss: Tiernapojat lähiössä, 2010 (C) Szaloky gyűjtemeny. Kuva MNG.

Teksti: Juha Tynkkynen

Syksyn 2017 suuri näyttelytapaus Budapestissa on valokuvaaja Péter Kornissin retrospektiivinen näyttely Folyamatos emlékezet (Yhtämittainen muisto) Unkarin kansallisgalleriassa, Linnavuorella. Näyttely jatkuu aina tammikuun 7. päivään saakka, joten joulun aikaan Unkarissa mahdollisesti vierailevien kannattaa ilman muuta nipistää aikaa tälle erinomaiselle aikamatkalle.

Péter Korniss on unkarilaisen dokumentaarisen valokuvauksen kirkkain tähti. Näyttely esittelee viime elokuussa 80 vuotta täyttäneen ja moninkertaisesti palkitun Kornissin tuotantoa laajoina kokonaisuuksina 50 vuoden ajalta.

Péter Kornissin valokuvia on ollut paljon esillä eri puolilla maailmaa ja ensimmäinen merkittävä näyttely oli, kuinka ollakaan, Suomessa, Kluuvin galleriassa vuonna 1972.

Tuoreemmassa muistissa saattaa joillakin olla vielä hieno Transylvania-näyttely Kulttuurien museossa Helsingissä vuonna 2000.

Itselleni Korniss tuli tutuksi opiskeluaikoinani Budapestissa, jolloin hän julkaisi hienon Erdély’in talonpoikaiselämää kuvaavan teoksen Múlt idő (Mennyt aika) vuonna 1979. Kirja on vielä tänäänkin vaikuttava kokonaisuus.

Kirjan kannessa on kuva Äiti ja vauva vuodelta 1973 (C) Gerendai gyűjtemeny. Kuva MNG.

Helsingissä Kulttuurien museon näyttelyn julisteessa oli kuva Mies ja julisteet vuodelta 1997 (C) Gerendai gyűjtemeny. Kuva MNG.

Budapestin näyttely vie katsojan Unkariin sekä rajantakaisiin unkarilaiskyliin ja ulottuu aina 60-luvulta nykypäivään. Eri näyttelysaleihin on koottu laajoja dokumentaarisia kokonaisuuksia ja kokonaisuutta täydennetty taustoja avaavilla Kornissin videoinserteillä.

Edellä mainitun Romanian unkarinkielisen maaseudun talonpoikaiselämästä ja ihmisistä kertovan Múlt időn materiaali on niin ikään mukana Kansallisgallerian näyttelyssä. Mennyttä aikaa käsittelevien kuvien lisäksi mukaan on koottu saman aihepiirin kuvia yli 30 vuoden ajanjaksolta. Yksi vaikuttavimmista on Lészpedin csangó-kylässä vuonna 1973 otettu kuva äidistä ja pienestä lapsesta. Korniss on kuvannut näyttelyä varten äidin ja pojan väriotoksena 40 vuotta myöhemmin. Lészpedin kylässä on nykyään enää 64 unkaria puhuvaa asukasta.

Péter Korniss: Heiniä pöyhivä tyttö tauolla, 1974 (C) Várfok Galéria. Kuva MNG.

Kuvatessaan mm. maalaiskylien tanssitupia 70-luvulla Korniss on ollut sananmukaisesti ikuistamassa katoavaa kulttuuria. “Kun painoin kameran laukaisinta, tiesin että tämä oli jo menneisyyttä.”

Kornissin työmetodit eivät todellakaan ole Instagram- tai Snapchat-ajan kuvantekoa, vaan projekteissa on sekä pitkäkestoisuutta että pitkäjänteisyyttä. Tästä hyvänä esimerkkinä mainittakoon Péter Kornissin kymmenen vuotta kestänyt kuvausprojekti nimeltään Vendégmunkás (Siirtotyöläinen), joka julkaistiin kirjana alun perin vuonna 1988. Siinä Korniss dokumentoi koillisunkarilaisesta kylästä, Nyiregyházan takamailta kotoisin olevan András Skarbitin työskentelyä pääkaupungin kaasulaitoksen palveluksessa. Unkarissa eli 70-lvulla neljännesmiljoona hänen kaltaistaan ihmistä. Perheet eivät enää saaneet elantoaan maaseudulla, joten osa (usein mies) kävi töissä pääasiassa Budapestissa. Kaupungissa duunarit asuivat työläisasuntoloissa varsin pelkistetyissä oloissa ja matkustivat viikottain/joka toinen viikko kotikylään perheen luokse. Korniss kuvasi Skarbitia perheensä kanssa, töissä Budapestin kaduilla ja työmailla, mustissa junissa, asuntolassa, arjessa ja juhlassa. Hän päätti projektin Skarbitin jäätyä eläkkeelle vuonna 1988.

Péter Korniss: Kaupungissa – Tulo Budapestiin, 2015 (C) Várfok Galéria. Kuva MNG.

Kornissin 2000-luvun projekteista näyttelyssä on esillä vuonna 2006 valmistunut kokonaisuus Betlehemezés (Tiernapojat), joka kertoo unkarilaisen joulunäytelmän esittäjistä. Joulukuvaelman hahmot ovat puhuttelevia lumettomassa lähiömaisemassa. Viimeinen osa näyttelykokonaisuutta kuvaa transilvanialaisia naisia, jotka ovat tulleet Budapestiin töihin ja työnhakuun. He työskentelevät usein vanhempien ihmisten kodinhoitajina tai muissa vastaavissa töissä, turistitkin ovat saattaneet törmätä heihin myymässä värikkäitä käsitöitään turuilla ja toreilla. Kuvat on otettu muutaman viime vuoden sisällä, eivätkä ne ole aiemmin olleet esillä. Tämä on erittäin onnistunut kokonaisuus. Se omalla tavallaan kuvaa samaa tarinaa, minkä kuvaamisen Kosniss aloitti 50-vuotta sitten Romanian unkarilaiskylissä.

 

“Robert Capa, unkarilaissyntyinen legendaarinen valokuvaaja tapasi sanoa: Jos kuvasi ei ole tarpeeksi hyvä, et ollut tarpeeksi lähellä kohdetta. Minä olen muokannut tästä mottoni: Jos kuva ei ole tarpeeksi hyvä, en ole tarpeeksi lähellä ihmistä.” – Peter Korniss

 

Péter Korniss

Syntynyt 1937 Koloszvárissa, Romaniassa. Muutti perheensä kanssa Budapestiin 1949. Aloitti lakiopinnot ELTEssä 1955, mutta erotettiin 1956 poliittista syistä. Suoritti tutkinnon valokuvauksessa ja aloitti lehtikuvaajana Nők Lapjassa 1961. Työskenteli lehdessä yhteensä 30 vuotta, lopuksi kuvatoimittajana. Erikoistunut myös tanssi- ja teatterikuvaukseen, toimi vuosina 1991‒1999 kuvatoimittajana Szinház-lehdessä. Sai 1999 ensimmäisenä valokuvaajana valtiollisen Kossuth-palkinnon. Julkaissut 17 kirjaa.

Péter Kornissin kotisivu: http://www.webdesign.hu/pkorniss/en

 

Unkarin Kansallisgalleria

Avoinna ti‒su klo 10‒18.  Joulunajan poikkeavat aukioloajat: 24.12, 25.12 ja 2.1. kiinni. Uudenvuodenaattona auki klo 16 asti ja 1.1.2018 aukeaa klo 12. Péter Kornissin valokuvanäyttely esillä 7.1.2018 saakka. http://mng.hu/en

Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 4-2017.