Vuoden 2015 unkarilaiselokuva
Juha Tynkkynen
Vuosi 2015 oli unkarilaiselle elokuvalle merkittävä, sillä László Nemesin elokuva Saulin poika (Saul fia) sai Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix´n ja myös lehdistö valitsi sen suosikikseen. Cannesin pääpalkinto, Kultainen palmu, meni Suomessakin nyt syksyllä nähdylle ranskalaisohjaaja Jacques Audiardin ajankohtaista pakolaisteemaa käsittelevälle Dheepan-elokuvalle.
Jurya ei voi moittia, sillä molemmat ovat koskettavia ja tärkeitä elokuvia.
Saulin poika on ennakkotietojen mukaan tulossa Suomeen ensi-iltaan maaliskuun alussa 2016.
Merkittävää unkarilaiselokuvassa on se, että kyseessä on vuonna 1977 syntyneen László Nemesin esikoispitkäelokuva. Suurta huomiota elokuva sai Unkarissa keväällä myös siksi, että on ehtinyt vierähtää jo 31 vuotta siitä, kun edellisen kerran unkarilaiselokuva palkittiin Cannesissa. Silloin Grand Prix´n sai – Unkarin ensimmäisenä naisohjaajana aikanaan vuonna 1969 debytoinut – Márta Mészáros elokuvatrilogiansa ensimmäisestä osasta Päiväkirja lapsilleni (1984). Cannesin elokuvajuhlien palkintoja on perinteisesti arvostettu varsin korkealle. Kultaisen palmun ohella Grand Prix -palkinto on jaettu vuodesta 1967 (hiukan eri nimikkeillä), ja meille suomalaisille palkinnon arvo selvisi viimeistään vuonna 2002, jolloin Aki Kaurismäki sai sen elokuvastaan Mies vailla menneisyyttä.
László Nemes on syntynyt Budapestissa, mutta asui vuodesta 1989 vuoteen 2003 Pariisissa. Elokuvanteko kulkee verissä, sillä hänen isänsä on elokuva- ja teatteriohjaaja András Jeles. László Nemes tuli elokuvapiirien tietoisuuteen vuonna 2007, jolloin hänen lyhytelokuvansa Türelem valittiin Venetsian elokuvajuhlien kilpasarjaan. Ohjaaja oli tehnyt lyhytfilmejä aiemminkin ja opiskellut mm. käsikirjoittamista sekä työskennellyt elokuvatuotannoissa eri tehtävissä Ranskassa ja Unkarissa mm. Béla Tarrin apulaisena. Venetsia muutti kuitenkin paljon. László Nemes muutti New Yorkiin opiskelemaan elokuvaa ja alkoi kehitellä Saulin pojan käsikirjoitusta. Ohjaaja teki käsikirjoituksen yhdessä ranskalaisen Clara Royerin kanssa tutkien paljon juuri holokaust-elokuvia ja niiden problematiikkaa. Näin päästiin tarinaan ja kuviin, jotka puhuttelevuudessaan ovat kaikesta esteettisestä koristelusta riisuttuja.
Nemes halusi valita elokuvan pääosaan “amatöörin”. Géza Röhrig (s. 1967) on Unkarissa käynyt elokuvakorkeakoulun, mutta ei ole ammattinäyttelijä, vaan paremminkin runoilijana tunnettu. Hän niitti nuoruudessaan mainetta underground-punkbändi Huckleberryn johtohahmona. Röhrig on vuodesta 2000 asunut New Yorkissa, missä hän kävi juutalaisen teologisen seminaarin.
Saulin poika kuvaa kahta päivää Auschwitzin keskitysleirissä kolme kuukautta ennen leirin vapauttamista, lokakuussa 1944. Pääosassa on unkarinjuutalainen keskitysleirivanki Saul Ausländer, jota Géza Röhrig näyttelee vakuuttavasti. Saul työskentelee sonderkommandona krematoriossa. Hän ryhtyy mahdottomaan tehtävään: Saul pelastaa kuolleen pojan ruumiin ja haluaa, että rabbi siunaisi tämän viimeiselle matkalle dramaattisten tapahtumien keskellä. Saul fia on vaikuttava ja intensiivinen tarina ihmisen valinnoista epäinhimillisissä oloissa. Elokuvaa on laajalti kiitetty paitsi ohjauksesta ja kuvauksesta myös siitä, ettei se estetisoi synkkiä olosuhteita eikä syyllisty patetiaan.
Ranskalainen dokumentaristi Claude Lanzmann, joka on ohjannut yhden aikamme kuuluisimmista holokaust-elokuvista, 10-tuntisen dokumentin Shoah’in (1985), totesi ytimekkäästi Saulin pojasta, että kyseessä on “anti-Schindlerin lista”. Tällä hän tarkoittaa, että elokuva keskittyy kuvaamaan ”niiden elämää, joiden tehtävä oli lähettää muita kuolemaan”.
Elokuvan johtoajatuksena on saksalaisen filosofin Thomas Adornon paljon lainattu ajatelma: Auschwitzin jälkeen ei voi kirjoittaa enää runoja. Saulin poika antaa syvyyttä Adornon laajemmasta yhteydestä irrotetulle ajatukselle holokaustin merkityksestä ajallemme ja sukupolvillemme. Tähän viitaten unkarilaisen HVG-lehden kriitikko Ádám Bicsérdi kiteytti elokuva-arvionsa lyhyesti: ”Saulin poika on antiruno Auschwitzin jälkeen.”
Artikkeli on alun perin ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 4-2015.
Saul Fia (2015)
Ensi-ilta Suomessa: 4.3.2016
Ohjaus: László Nemes
Käsikirjoitus: Lászlo Nemes ja Clara Royer
Kuvaus: Mátyás Erdély
Musiikki: László Melis
Pääosissa: Géza Röhrig, Sándor Zsótér, Levente Molnár,
Tuotantoyhtiö: Laokoon Filmgroup
Tuottajat: Gábor Rajna, Gábor Sipos
Maahantuoja: Future Film
Kesto: 107 min
Palkintoja
Saul fia (Son of Saul) voitti 10.1.2016 Hollywood Foreign Press Associationin myöntämän Golden Globe -palkinnon parhaana vieraskielisenä elokuvana. Muut loppusuoralla Kultaisesta maapallosta samassa sarjassa kisanneet elokuvat olivat ovat suomalais-virolais-saksalainen Miekkailija, belgialais-ranskalais-luxemburgilainen Le tout nouveau testament (The Brand New Testament), chileläinen El Club ja ranskalainen Mustang.
Saul fia voitti lopulta myös parhaalle vieraskieliselle elokuvalle myönnetyn Oscar-palkinnon. Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscar-palkinnot jaettiin 28.2.2016. István Szabón Mephisto (Mefisto) voitti saman sarjan Oscarin vuonna 1982. Ensimmäinen Oscarin voittanut unkarilaiselokuva on Ferenc Rófuszin kolmeminuuttinen animaatioelokuva A légy (Kärpänen) vuonna 1981.