Teksti Kinga Marjatta Pap
Kuva Közösségi kertek
”Vuokrasin tytöille puutarhapalstan – heidän on aika oppia, missä ruoka kasvaa”, kertoo neljäkymppinen akateeminen naistuttava. Kohta huomaan viestin kuorolistalla: ”Vuokrattiin lokakuuhun asti 3000 neliön tontti, jonka jaamme mielellämme ystävien kanssa. Kuka tulisi mukaan viljelemään?” Näin siis Budapestissa 2015.
Yhteisöpuutarhavillitys alkoi viitisen vuotta sitten. Pioneerit raivasivat keskikaupungin tyhjiä tontteja kasvimaaksi. Kaupunkiarkkitehdit ovat omaksuneet ulkomaisen mallin sijoittaa puutarha vaikkapa liikehuoneiston tyhjälle katolle. Siellä toimistotyöläinen voi kastella tomaatteja ruokatunnilla tai vaikkapa taittaa itse kasvattamansa yrttioksan eväsleivän päälle. Toki yhteisöpuutarhoja löytyy myös pääkaupungin ulkopuolelta .
Unkarissa ei ole siirtolapuutarha-perinnettä Saksan tai Suomen tapaan, eikä parvekeviljelykään ole muodissa. Kun suurella osalla kaupunkilaisista on ”juuret” maaseudulla, tuoreet tuotteet haettiin isovanhempien puutarhasta. Kaupunkilaisilla ei ollut tarvetta palata taakse jättämäänsä elämäntapaan (vaikeina aikoina kasvimaita toki raivattiin hengenpitimenä).
Nykyään motivaatio on toinen: ruoan puhtaus ja alkuperä ovat tärkeitä, luomutuotteet ovat paitsi ruokatietoisten suosiossa, ne soveltuvat myös erikoisruokavalioihin. Virtuaalityötä tekeville viljely on kaikessa käsinkosketeltavuudessaan virkistävää ja se tuottaa näkyvää tulosta, mitä nykyajan työelämä ei aina voi tarjota.
Puutarhanhoidon arkiset askareet ja useimmille uuden työmuodon saloihin perehtyminen luo yhteisöllisyyttä: monissa puutarhoissa järjestetään yhteisiä juhlia, usein sadonkorjuun yhteydessä. Kasvimaan reunalla ei vaihdeta vain kitkemisvinkkejä, vaan sieltä saattaa löytää hengenheimolaisia muihinkin mielenkiinnon kohteisiin. Puutarhaintoilijat ovat mm. aktiivisia asuinympäristönsä suojelemisessa, monet kuuluvat kaupunkipyöräilyn ja yleisesti ottaen ”vaihtoehtoisen” elämäntavan kannattajiin.
Arjen ekotekoja
Ekonäkökulma – jopa arkinen jätteiden lajittelu, kompostointi, kierrättäminen jne. – on levinnyt verrattain hitaasti yleiseen tietoisuuteen osittain siitä syystä, että käytännöt ja mahdollisuudet ovat kunnittain erilaisia. Omakotirakentamisessa aurinkokennot, sadevesisäiliöt, aurinko- ja maalämmön käyttö ei kuitenkaan ole enää futuristista. Jonkin verran rakennetaan myös energiaa säästäviä, ns. passiivitaloja. Aktiiviset kansalaisjärjestöt (kuten ympäristöä säästävää elämäntapaa edistävä Humusz) ja jotkut kunnat antavat tukea ympäristöä säästäville arjen ratkaisuille.
Myös kirkot ovat mukana viljely- ja ekohankkeissa: vuonna 2011 alkoi Unkarin kirkkojen yhteisprojekti ”Hedelmäpuita kirkkotarhassa”, jossa pyrittiin tekemään tutuksi Karpaattien altaan alueen alkuperäisiä hedelmälajikkeita. Niitä istuttamalla luodaan ikäänkuin luonnollinen geenipankki ja tuetaan samalla lyhytnäköisten taloudellisten näkökohtien sijaan seudulle ominaisen viljelymaiseman säilymistä.
Reformoidun kirkon Egyháztáji- ja luterilaisen kirkon Templomkertem-projekti https://www.facebook.com/templomkertem/tukee pienviljelijöitä tarjoamalla heidän tuotteitaan seurakunnille ja kirkon laitoksien keittiöille. Koillis-Unkarin Görögszállásissa toimiva Luther Market on ainutlaatuinen sosiaalityömuoto, jossa paikalliset romanit oppivat maanviljelyn ja työllistyvät sen avulla asuinpaikkakunnallaan. Reformoitu kirkko on omaksunut Skotlannin ekoseurakuntamallin, jossa koko yhteisö voi sitoutua pienentämään omaa ekologista jalanjälkeään.
Vinkki Ökögyülekezet-yhdistyksen tilaisuuteen: ”Onko järjestötoiminta ekologista?” Alustuksen jälkeen mietitään ja uudistetaan yhdessä omia käytäntöjä kokouskahvien mukivalinnoista paperivuorien postitukseen.
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 2-2015.