Miskakancsóksi tai suomeksi miskakannuksi kutsutaan ihmishahmon – viiksekkään husaarin – muotoista viinikannua, joka on yksi tunnetuimmista unkarilaisista keraamisista astioista. Turistien tietoisuuteen se levisi 1900-luvun toisella puolikkaalla. Perinteisesti kannua valmistettiin Keski-Tiszan seudulla; paikkakunnista keskeisiä olivat Mezőcsát, Tiszafüred ja Mezőtúr. Ensimmäinen tunnettu kappale on Hódmezővásárhely’stä 1824. Mezőcsátissa keraamikot olivat kaikkein ahkerimpia kannujen valmistamisessa, ja vuonna 1828 valmistettu miska oli pitkään vanhin tunnetuin. Muiden paikkakuntien miskakannujen yhteenlaskettu määrä ei pääse lähellekään sitä määrää, joka Mezőcsátissa tehtiin etenkin 1840- ja 1850-luvuilla. Miskaa käytettiin yleisesti juhlatilaisuuksissa viinikannuna, ja niitä valmistettiin mm. hää- tai ristiäislahjaksi.
Miskakannuja Unkarin etnografisessa museossa.
Unkarilaisessa keramiikassa miskakancsó on koristelultaan yksi vaativimmista ja vaihtelevimmista. Kannun ”vatsaa” koristaa tyypillisesti kiemurtelevan käärmeen kohokuva. Kansanuskomuksen mukaan käärme symboloi erityistä viisautta ja kuolematonta elämää, ja näin kannun omistajalle toivotettiinkin pitkää ikää. Joitakin miskoja saattoi koristaa jopa kolme käärmettä.
Kannun sivuilla on usein huusariunivormulle ominainen koristenauha- ja nappirivi ja kannun suuna toimii lieriönmuotoinen korkea sotilaslakki. Kansan mielikuvissa husaarius yhdistettiin unkarilaiseen rohkeuteen ja urhoollisuuteen. Kannun pohjaväri oli yleensä sekoitus valkoista ja keltaista, mutta 1900-luvun alussa esiintyi muunkinvärisiä kannuja, myös väritykseltään kokonaan vihreitä. Sekä etu- että takaosassa esiintyi lisäksi paljon kukka- ja köynnösmotiiveja, osa koristeluista oli piirretty siveltimellä, toiset raavittu tai kohokuvioitu. Kannun korvan eli kahvan alle oli monesti raaputettu tekijän nimi, työpaja ja valmistusvuosi. Moni keraamikoista jätti pienen tervehdyksen tai lausahduksen kannun tulevalle omistajalle.
1800-luvun keraamikoista on mainittava erityisesti mezőcsátilainen Mihály Rajczy sekä Mezőtúrissa vaikuttanut Gábor K. Nagy. Rajczyn vuoden 1848 miskakannuja pidetään tuon ajan kauneimpina kappaleina, ja hänen koristelutyylinsä vaikutti paljon myös muihin alueen keraamikkoihin. Vähemmän koristeellisempia olivat 1800-luvun toisella puoliskolla Gábor K. Nagy’n työpajalla valmistuneet kannut, joissa myös husaariuteen viittaavia merkkejä oli vähemmän. Joukosta löytyykin muutama kannu, joiden voi aavistaa kuvastavan arvostettua valtiomiestä Ferenc Deákia.
Kannun nimen alkuperä pohjautuu Mihály-nimisten lempinimeen Miska. Tiszafüredissä kannua kutsutaan tämän mukaan myös nimityksillä ”Boros Miska”, ”Korhely Miska” ja ”Szomjas Miska” eli ”Viini-, Juoppo- ja Janoinen-Miska”. Miska-nimitystä käytettiin ensimmäisenä juuri Tiszafüredissä 1890-luvulla valmistetuista kannuista. Mezőtúrissa kannu kulkee nimellä mihók ja Mezőcsátissa miskan paikallinen nimi on pintes, koska siihen mahtui yksi unkarilainen pint (n. 1,4-1,6 litraa) viiniä.
Vuoden 2014 syksyllä järjestettyä miskakancsó-näyttelyä varten Unkarin etnografinen museo keräsi peräti 150 alkuperäistä miskaa vuosilta 1820–1940. Näyttelyyn oli saatu monen maineikkaan keraamikon valmistamia kannuja eri kokoelmista. Näyttelyn kuraattori István Csúpor ja tutkija Anikó Füvessy tekivät suuren työn tarkan katalogin luomisessa näyttelyyn kerätyistä miskoista. Museon nettisivuilla on nähtävissä osa näyttelyn kannuista kuvineen ja tietoineen.
Kuvia Unkarin etnografisen museon miskakancsó-näyttelystä löytyy tästä http://www.neprajz.hu/
Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehden numerossa 1-2016