Budapestin Keleti-rautatieasemalla
Kuva ja teksti: Jani Korhonen
Olin kesäkuussa matkalla Unkarissa ja päätin palata sieltä maitse takaisin Suomeen. Matka oli alkanut jo Pohjois-Makedonian Skopjesta, jonne menin lentäen. Balkanin vierailu olisi toisen tarinan aihe, joten keskityn nyt kirjoittamaan matkasta Budapestista eteenpäin. Vietin kaksi viikkoa Budapestissa tavaten ystäviä ja ihmetellen muuttuneita paikkoja.
Paluumatka Helsinkiä kohti alkoi aikaisin helteisenä sunnuntaiaamuna. Ensiksi nousin Prahan-junaan, josta oli tarkoitus vaihtaa Krakovaan matkaavaan junaan. Krakovassa minua odotti ystäväni, johon olin tutustunut opiskellessani Budapestissa. Tämä matkan ensimmäinen vaihe oli lopulta yksi rasittavimmista matkakokemuksistani.
Ensimmäinen kommervenkki tuli eteen, kun selvisi, että Nagymarosin kohdalla oli pari päivää aiemmin ollut maanvyöry, joka oli katkaissut liikenteen viikkokausiksi normaalisti Tonavan suuntaan kulkevan reitin Budapestin ja Bratislavan välillä. Siksi juna kiersi koko Budapestin kaupungin, ja meni yli tunti, ennen kuin päästiin matkaamaan kiertotietä pitkin Bratislavaa kohti. MÁV:in uusi junavaunu oli hyvin moderni, joten matkustusmukavuus oli muuten hyvä.
Lopulta juna saapui reilusti myöhässä Břeclavin kaupunkiin, jossa oli tarkoitus vaihtaa junaa, mutta se ei kuitenkaan ollut jäänyt odottamaan minua. Niinpä jäin odottelemaan seuraavaa junaa, joka lopulta saapui reilusti myöhässä. Liikkeelle päästyämme veturi hajosi ja odottelimme tunnin seuraavaa veturia. Kun sitten olimme päässeet liikkeelle, meille ilmoitettiin, ettei juna pääsekään enää Krakovaan, vaan rajalla täytyy hypätä Katowiceen suuntaavaan paikallisjunaan. Näin siis päädyin odottelemaan junaa Bohumínin pikkukaupunkiin. Tästä matka jatkui jälleen tunnin odottelun jälkeen, ja lopulta ehdinkin Katowicessa Krakovan-jatkoyhteyteen, sillä tämäkin juna oli myöhässä.
Matkani Budapestista sirpaloitui siis yhden myöhästymisen takia. Mitään kunnollista neuvontaa ei ollut, vaan kaikki Krakovaan suuntaavat matkustajat joutuivat koordinoimaan matkansa. Tähän olisi hyvä saada muutos Euroopan mittakaavassa, jotta junamatkustaminen olisi sujuvampaa ja houkuttelevampi vaihtoehto lentomatkustamiselle.
Parin Krakovassa vietetyn päivän jälkeen matka jatkuikin jo paljon sujuvammin. Krakovasta Varsovaan matkasin junalla ja Varsovasta jatkoin matkaa bussilla Tallinnaa kohti. Noin 19 tunnin yhtäjaksoinen matka Varsovasta Tallinnaan tuntui turhan rankalta, joten yövyin lyhyesti Kaunasissa, Liettuassa. Tällä bussimatkalla venäjän taidoista oli hyötyä, sillä lähes kaikki bussin matkustajat olivat venäjänkielisiä. Bussi pysähteli noin tunnin välein muutamaksi minuutiksi, mikä oli minusta ihan mukavaa. Tallinnassa tuli hieman kiire lautalle, mutta ehdin siihen, ja lauttamatka meni varsin nopeasti.
Kaiken kaikkiaan matkapäiviä kertyi siis kolme ja matka oli reilusti kuormittavampi kuin olin suunnitellut. Matkakuluihin meni kaikkiaan alle 100 euroa, joten maitse matkustaminen oli halvempaa kuin lentäminen. Matkan hiilijalanjäljen laskemiseen löytyy kaikenlaisia laskureita, joiden arviot vaihtelevat, mutta joka tapauksessa pintaa pitkin matkustaminen on ilmastoteko. Myös maisemien katselu bussin ikkunasta on varsin rentouttavaa, ja maitse matkaaminen on erityisen mukavaa, jos on aikaa pysähdellä välillä.