Árvácska Major vieraili Hyvinkäällä 12.2.2015 kertomassa uusimmat kuulumiset tavallisen ihmisen elämästä Unkarissa. Tässä muutamia muistiinpanoja, Esa Koukkarin kirjoittamina:
Kirjoitetut tai puhutut sanat eivät aina tarkoita sitä, miten ne luemme tai kuultuna ymmärrämme. Asia on varmaankin sama niin suomalaisilla kuin unkarilaisillakin.
Joskus puhuttuun tai kirjoitettuun sanomaan liittyy sellaista dramatiikkaa, joka tekee tilanteen pelottavaksi. Olen käynyt puhumassa Unkarista monissa paikoissa. Jotkut ovat tulleet lehdistä lukemansa perusteella kysymään, että onko enää turvallista mennä Unkariin. Ei Unkarissa ole tapahtunut mitään sellaista, jota siellä vierailijan pitää pelätä.
Se on totta, etteivät unkarilaisille poliittiset tai uskonnolliset asiat ole niin neutraalisia kuin suomalaisille. Unkarissa ihmiset tunnustavat helpommin poliittisen kantansa, ja etenkin ne, jotka tietävät kuuluvansa vallanpitäjien puolelle.
Tiedän, että näistä asioista puhuessani en osaa olla objektiivinen. Joku toinen unkarilainen kertoisi asioista toisin tai puhuisi toisista asioista.
Vaalien tuloksena syntyy monista yhteiskunnan asioista ulospäin kansan mielipide. Se on poliittinen linja, mutta keskusteluissa tavallisten ihmisten kanssa ovat esillä kansalaista itseään koskevat kysymykset: palkat, terveydenhoito, eläminen yleensä. Tämä on tavallista niin suomalaisille kuin unkarilaisillekin.
Olen täällä nyt kolmatta kertaa, mutta kysymykset nykypäivän Unkarista ovat olleet aina samat.
Unkarissa jaetaan ihmiset politiikan perusteella meihin ja muihin. Jako menee niin, että meikäläiset ovat hyviä ja muut huonoja.
Meihin ei hyväksytä homoja ja sinkkuja. Hyvään perheeseen pitäisi kuulua neljä lasta.
Jakolinjoja on monia, ja vain meihin kuuluvat voivat olla politiikassa, ja vain meidän porukka voi saada etuuksia. Jakamisen tulos on aina jako kahteen. Jos et kuulu meihin, ja et kerro keihin kuulut, olet kommunisti.
Politiikka pyrkii käyttämään hyväkseen myös uskontoa. Unkarilaisista noin 80 prosenttia kuuluu roomalaiskatolisiin. Hallitus aikoo kieltää kauppojen aukiolon sunnuntaisin. Se miellyttää valtakirkkoa.
Meikäläiset valloittavat puolelleen mitä ihmeellisimpiä alueita. Esimerkiksi Budapestin tupakkakaupat (trafikik) otettiin valtiolle. Sitten jaettiin meikäläisille, henkilöille, jotka jakavat vain oikeata tietoa kansalaisille. Ovelaa! Ja tätä tapahtuu monella eri tavalla. Meidän porukka hallitsee kaikilla tasoilla.
Fidesz haluaa myös taistella. Samoin taistelivat kommunistit 1950-luvulla. Taistelua käydään mm. maahantulijoita vastaan, EU:ta vastaan jne.
Poliittinen kieli on muuttunut sellaiseksi, että tavallinen kansalainen ei voi ymmärtää sitä. Sanojen takana on aina jotakin muuta, joka pitäisi osata selventää. Seurauksena on epävarmuus. Pahinta on, kun ei tiedä mitä on tarkoitettu.
Yksi selvä jako on varallisuus: rikkaat ja köyhät. Rikkaus tekee ihmisen hyväksi kansalaiseksi. Köyhät ovat huonoja, kuten työttömät, jotka eivät hallituksen mielestä halua tehdä työtä. Valtio rankaisee heitä. Jokaisen työttömän on aluksi tehtävä valtiolle työtä 130 euron kuukausipalkalla. Sen jälkeen he voivat päästä työttömyysavustuksen saajiksi.
Meikäläiset voivat päästä mukaan EU:n rahoittamiin hankkeisiin. Heille annetaan mahdollisuus ”varastaa” osa saadusta EU:n tukiosuudesta itselleen.
Koululaitos on kokonaan ”valtiollistettu”. Koulutarpeet kyniä myöten pitää tilata opetusministeriön hallitsemasta keskuksesta. Opettajien palkat ovat samat kaikille. Opetusohjelma on sama kaikissa kouluissa. Sittenkin hyvä meikäläinen nuori opettaja voi saada parempaa palkkaa kuin pätevä vanhempi pedagogi.
Unkarin keskiluokka on noin kuusi miljoonaa henkilöä, mutta siitä on nykyhallinnon aikana pudonnut noin kaksi miljoonaa alempaan luokkaan. Näistä alempaan luokkaan köyhtyneistä on siirtynyt 0,5–0,8 miljoonaa toisarvoisiin töihin ulkomaille. He pyrkivät sitä kautta saamaan taloudellista tukea myös köyhtyneille läheisilleen.