Joka on kestänyt gulagin, on ollut helvetin ersikartanoissa, aki megjárta a Gulagot a pokol tornácán volt!

Unkarissa 25. marraskuuta on Neuvostoliittoon pakkotoimin siirrettyjen unkarilaisten poliittisten vankien ja pakkotyöhön tuomittujen muistopäivä. Vuonna 2012 valtiopäivät päättivät muistaa arvokkaasti niitä yhteensä 800000 unkarilaista, jotka vuoden 1944 syksystä lähtien sotavankeina tai internoituina siirrettiin Neuvostoliittoon useita vuosia kestäneeseen pakkotyöhön tahi toisen maailmansodan jälkeen asteittain laajenevassa Unkarin kommunistisessa diktatuurissa unkarilais- ten viranomaisten myötävaikutuksella tekaistujen syytteiden perusteella karkoitettiin 5–25 vuodeksi gulagien maailmaan.

Unkarin valtiopäivät kunnioittavat kaikkia niitä, jotka antoivat elämänsä isänmaansa, unkarilaisuutensa puolesta, taustansa takia, poliittisen, uskonnollisen vakaumuksensa puolesta, tahi joilta kansalaisoikeuksien riistämisen jälkeen vieraalla maalla useiden tuhansien kilometrien päässä kotimaastaan epäinhimil- lisen nöyryyttävissä olosuhteeissa, vankeudessa olivat pakkotyössä. Neuvostoliittoon siirrettyjen ja pakkotyöhön tuomittujen muistopäivänä järjestettiin konferenssi ja poikkeuksellinen näyttely. Budapestiin pystytetyn gulagien uhrien muistomerkin äärellä vietettiin hiljainen hetki ja laskettiin seppele.

Vaikein tragedia. Gulagien perustaminen ja miljoonien viattomien ihmisten siirtäminen pakkotyöleireihin on eräs 20. vuosisadan suurimmista tragedioista. Kun bolshevikit nousivat Venäjällä valtaan 7. marraskuuta 1917, he pyrkivät pitämään valvonnassaan kaikkia niitä, joita syntyperänsä, poliittisen vakaumuksensa, uskontonsa keskimääräistä paremman taloudellisen asemansa ja koulutuksensa takia tahi muista syistä pidettiin ”kansanvihollisina”. Tässä kaksi tärkeintä työkalua olivat eristäminen ja pakkotyö. 7.11.1917 perustetun valtiollisen poliisin, TŠEKAn – [oik. Yleisvenäläinen erityis-komissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan] sekä sen seuraaja-organisaatioiden (OGPU ja NKVD) – ja oikeusministeriön tehtävänä oli taata joukkomittainen ”ihmistyövoima ” suurisuuntaisiin rakennushankkeisiin sekä luonnonvarojen hyväksikäyttöä varten. Vuosina 1930–1956 näitä työleirejä johti sisäministeriön alainen leirien ylijohto, organisaation venäjänkieleisestä nimestä [Glavnoje Upravlenyije Lagerei] tulee Gulag-nimitys. Jo ennen vuotta 1944 joutui näille leireille muutama sata unkari-laista, näistä lähes kaikki olivat poikkeuksetta Neuvostoliittoon emigroituneita kommunisteja.

Toisen maailmansodan aikana ja sodan jälkeen vietiin Unkarista yhteensä 800000 henkeä Neuvostoliittoon ja siellä pakkotyöhön. Keskimäärin 28 kuukauden pakko-työjakson jälkeen he saattoivat palata takaisin, mikäli kykenivät epäinhimillisissä olosuhteissa kestämään koettelemukset. Erään vuonna 1949 valmistuneen yhteenvedon mukaan unkarilaisten vankien kokonaismäärä oli tuolloin 534539 henkeä, joista kolmannes oli siviilejä. Tämä luku ei sisältänyt niitä, jotka jotka menettivät henkensä kokoamis- ja siirtoleireissä tai kuljetusten aikana, eivätkä mukana ole myöskään Donin mutkassa vuoden 1943 tammikuussa sotavangeiksi joutuneet ja myöhemmin kuolleet useat kymmenettuhannet unkarilaiset. Vankien kokonaismäärä on eräiden laskelmien mukaan 600000–700000, eräät muut pääsevät jopa 900000:een.

Suurin osa gulageista selvinneistä palasi kotimaahan vuoteen 1949 mennessä, monet tuhannet eivät kuitenkaan enää Unkariin, sillä heidän kotiseutunsa oli siirtynyt osaksi naapurimaita. Teloitettujen, nälkään ja tauteihin kuolleiden määräksi on eräissä arvioissa laskettu 200000. Pakkotyöhön joutuneiden joukossa erityisen ankaran kohtalon saivat poliittiset vangit, joiden asema muuttui erityisen vaikeaksi vuodesta 1949 lähtien, sillä tuolloin perustettiin pakkotyöleirein – gulagien – sisälle erityisleirit poliittisille vangeille. Näihin leireihin sijoitetuista 85000:sta unkarilaisesta tuomitusta vain 5000–6000 eli vapautumseensa saakka palaten vuonna 1953 kotimaahansa. Heitä käsiteltiin myös Unkarissa rehabilitointiin asti poliittisina vastustajina.
Vuonna 2014, gulagien uhrien muistopäivänä, vihittiin Szerencsissä muistomerkki, Budapestissa [V:nnen kaupunginosan Honvéd-aukiolla] on 1993 paljastettu gulagien uhrien muistokivi. Hallitus on julistanut vuoden 2015 Neuvostoliittoon pakkotoimin siirrettyjen poliittisten vankien ja pakkotyöhön joutuneiden tai pakkotyöhön tuomittujen muistovuodeksi ja yhteiskunnallinen keskustelu käynnistyi siitä, että muistomerkki olisi pystytettävä myös gulagien usealle sadalletuhannelle unkarilaisuhrille.

Erään oikeushistorioitsijan mielestä Unkarin nuorisolla on suhteellisen hyvä käsitys pakkotyöleireistä – gulageista – mm. elokuvien, dokumenttiteosten ja oppikirjojen ansiosta, mutta tiedot pakkotyöhön tuomittujen määristä ja tuomiolauseissa käytetyistä perusteluista sekä sotavangin ja poliittisen vangin käsitteistä ovat hataria, vaikka lähes jokaisen unkarilaisperheen historiasta löytyy tällaisia tapauksia. Oppikirjoissa on havaittu myös virheellistä ja puutteellista informaatiota.

Unkarilaisten kohtalonhetkiin liittyvää historiaa vaaliva kansallinen komitea, Nemzeti Emlékezet Bizottsága, on järjestänyt mm. Terror háza -museossa ”ylimääräisiä historiantunteja” yläkoulun ja lukion oppilaille. Asiantuntijoina on käytetty mm. gulageista hengissä selvinneitä henkilöitä. Erään tapaamisen yhteydessä kuultavana oli 14- ja 15-vuotiaina Neuvostoliittoon kuljetettuja, jotka olivat saaneet tuomion poliittisesta toiminnastaan. Kuulijat – eräässä lukiossa noin 200 – olivat samanikäisiä kuin haastateltavat tuomion saatuaan. Oppilaat kuulivat pienistä ruoka-annoksista ja eristys-selleistä. Haastateltavien mielestä kommunismi ja fascismi käyttivät kansalaisia alistaessaan samanlaisia keinoja. Unkarissa toimi kuutisenkymmentä kokoamisleiriä ja maansisäistä karkoitusta varten oli oma gulag-järjestelmänsä, kuitenkin vain muutaman leirin alueella on muistomerkki- tai muistokivi. – Uutisessa kerrotaan myös kansain-välisestä yhteistyöstä kuin myös siitä, miten eri tavoin näiden vuosien tapahtumiin suhtaudutaan, johtuen osin myös ao. maan asemasta suurvaltojen välisessä kylmässä sodassa vuoden 1945 jälkeen.