Heino Nyyssönen ja Juha Tynkkynen

K

ulunut syksy oli Unkarissa uusien mediaskandaalien aikaa. Ongelmat kulminoituivat Unkarin suurimman päivälehden Népszabadságin yllättävään lopettamiseen 8.10.2016. Lopettamisen syyksi kustantaja ilmoitti kannattamattoman toiminnan. Unkarin Guardianiksikin kutsuttu lehti oli toistuvasti nostanut esiin hallituksen lähipiirin korruptioepäilyjä ja yleisesti oletettiin pääministeri Viktor Orbánin saaneen tarpeekseen. Prosessina olivat yrityskaupat, joiden seurauksena Népszabadságin vuonna 1956 alkanut taival päättyi. Fideszin lähipiirin omistukseen tuli yrityskaupassa myös 12 kpl Unkarin laajalevikkisimpiä maakuntalehtiä.

Suomesta katsoen on oikeastaan aika hämmentävää, että nykyisin lehdistönvapaus päättyy suunnilleen Unkarin pohjoisrajalle. Tällöin lehdistönvapaudella tarkoitetaan sitä, että uutisointi on kattavaa, journalistien turvallisuus taattu, valtion puuttuminen tiedotusvälineiden toimintaan minimoitu eikä lakiin tai talouteen perustuvaa painostusta juuri esiinny. Yhdysvaltalaisen Freedom Housen vuoden 2016 raportin mukaan Unkarissa lehdistönvapaus oli 40. sijalla (Bulgarian kanssa tasoissa). Vaikka tulosta pidettäisiin jälleen vain suuntaa-antavana, niin kehitys vuodesta 2010 on ollut selvästi huonompaan suuntaan.

Kommunistien vallan aikana media, sanomalehdet ja sähköiset tiedotusvälineet, olivat alistetut puolueelle tai sitä lähellä oleville järjestöille, mutta Unkarissa politiikan suhde mediaan ei ole ollut ongelmatonta demokratiankaan aikana. Mediasotia on käyty useita aina 1990-luvulta tähän päivään.

Mediasodat muuttuivat mediaskandaaliksi Fideszin maanvyörymävoiton jälkeen 2010. Vuonna 2011 Orbánin hallitus sääti medialain, josta muodostui ensimmäinen suuri kahnaus Unkarin hallituksen sekä EU:n välillä. Tämänkaltainen valtataistelu ei ole ollut vain Unkarin ongelma, vaan siitä löytyy esimerkkejä lähialueilta niin Puolan, Tšekin kuin Slovakiankin tiedotusvälineistä.

2010 Unkarin television, radion, Duna TV:n sekä uutistoimisto MTI:n toiminnot ja henkilökunta keskitettiin hallinnollisesti uuden Medianeuvoston (http://mediatanacs.hu) alaisuuteen. Lainsäädäntö luotiin hyvin nopeassa tahdissa, ja siihen jäi puutteita. Ne koskivat muun muassa hallituksen miehittämää medianeuvostoa ja sen saamaa oikeutta jopa sakottaa mediaa. Washington Postin toimittaja kiteytti ongelman: Käytännössä pääministeri Orbán valitsee medianeuvoston johdon ja parlamentti muut jäsenet aina yhdeksäksi vuodeksi. Kun tilannetta ei voi muuttaa kuin kahden kolmasosan enemmistöllä, Fidesz näytti saavan otteen Unkarin sähköisestä mediasta aina vuoteen 2019 saakka –vaalituloksesta riippumatta.

Esimerkiksi Népszabadság otti lakiin voimakkaasti kantaa etusivullaan: “Lehdistönvapaus päättyy Unkarissa.”

LEHTIEN LEVIKKI

Sanomalehdet

Blikk (120 000)

Magyar Nemzet (20 000)

Népszava (11 000)

Lakkautetun Népszabadságin levikki oli yli 37 000. Sanomalehtien levikit ovat Suomeen verrattuna alhaisia.

Viikkolehdet

Nők Lapja (220 000) naistenlehti

Story (160 000) juorut ja julkkikset

HVG (33 000) talous ja politiikka

Mediasodassa nähtiin uusi vaihe keväällä 2015, jolloin unkarilainen lehdistöoligarkki ja aiemmin Fideszin sisäpiiriin kuulunut Lajos Simicska riitaantui pääministeri Orbánin kanssa. Julkiseksi kiistanaiheeksi nousi hallituksen esitys mainosverosta, joka Simicskan mediaimperiumissa olisi nostanut verotuksen yli kaksinkertaiseksi. Fideszin viisiportainen veromalli oli korkeimmillaan 50 %, mutta esitetty korkein veroaste kosketti vain useassa maassa toimivaa RTL-konsernia, joka omistaa maan suosituimman tv-kanavan, RTL Klubin. EU:n komissio päätti tutkia RTL Klubin tekemän valituksen ja jäädytti veron, kunnes selviäisi, onko se linjassa unionin säännösten kanssa.

Viime vuoden helmikuussa oppositiolehdet uutisoivat totaalisesta sodasta pääministerin ja Simicskan välillä. Kiistan seurauksena Simicskan omistaman Hir-television, Lanchíd-radion ja mm. Magyar Nemzetin johto vaihtui.

Simicskan lisäksi median toinen suuri nimi Unkarissa on hallituksen filmiteollisuuskomissaari, 72-vuotias Andrew G. Vajna.  Hän on vuonna 1956 Unkarista emigroitunut Hollywood-tuottaja (mm. Rambo-elokuvat), joka kuuluu Orbánin lähipiiriin. Hän käyttää valtaa myös kaupallisessa TV2:ssa, joka on muuttunut selvästi hallitusta tukevaksi mediaksi.

Unkarin yleisradion kanavat puolestaan keskitettiin Duna Médiaszolgáltató -yhtiön alle. M1, M2, M3 ja M4Sport profiloitiin uudelleen vuonna 2015 ja tuolloin M1:stä tuli uutiskanava ja pääkanavaksi tuli Duna, joka on Unkarin kolmanneksi suosituin tv-kanava.

Unkarilaista mediaa leimaa nyt hyvin vahvasti jako hallituksen medioihin ja riippumattomiin uutiskanaviin (mm. ATV, Hir), jotka Fidesz puolestaan leimaa opposition äänitorviksi.

Media riippumattomana toimijana Unkarissa on siis pahassa ahdingossa, mikä näkyy alussa mainitusta sananvapaustilastostakin.

Internet ja sosiaalinen media valesivustoineen ja -uutisineen tekee mediatilanteesta Unkarissakin entistä haastavamman, mutta antaa toisaalta tilaa vaihtoehtoisille online-medioille kuten http://444.hu, tutkivaan journalismiin keskittynyt http://www.direkt36.hu/ (myös englanniksi) sekä vaikkapa http://budapestbeacon.com.

Unkarin suosituimmat uutissivustot

Index.hu

Origo.hu

24.hu

444.hu

hvg.hu

Lopuksi mainittakoon, että Unkarin suurin media on Facebook, jolla on maassa huikeat 5,3 milj. käyttäjää. Se kattaa 2/3 kaikista maan internetkäyttäjistä, ja peräti 25 unkarilaisella YouTube-kanavalla on yli 200 000 tilaajaa.

Artikkeli on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 4-2016.