Jrsse Hirvelä

Lehden unkarilaisia siirtolaisia käsittelevässä sarjassa on tähän asti keskitytty pääasiassa Yhdysvaltoihin sekä muihin länsimaihin lähteneisiin siirtolaisiin, vaikka moni unkarilainen on viimeisen 150 vuoden aikana lähtenyt etsimään uutta elämää myös idästä. 1900-luvun vaihteessa voimistunut unkarilainen nationalismi sekä juutalaisväestön elinolosuhteiden heikkeneminen saivat monet juutalaiset lähtemään länteen tai nykyisen Israelin alueelle, osa jäi kotimaahan ja kääntyi poliittisesti sosialismin puolelle. Nykyään Israelissa lasketaan olevan noin 32 000 Unkarin juutalaista. Neuvostoliittoon ja sen satelliittivaltioihin lähdettiin puolestaan niin poliittisina pakolaisina kuin työnkin perässä.

Juutalaisvainot ja sionismin nousu

Ennen ensimmäistä maailmansotaa juutalaisiin kohdistuneet vainot olivat Unkarissa muihin Keski-Euroopan maihin verrattuna suhteellisen pieniä. Tästä johtuen monet naapurivaltioiden juutalaiset pyrkivät muuttamaan Unkariin, jossa vallitsi liberaalimpi suhtautuminen eri uskontoja ja vähemmistöjä kohtaan. Juutalaisille vahvistettiin tasavertaiset kansalaisoikeudet vuonna 1868. Myöhemmin nationalismin noustua kansallismieliset käänsivät juutalaisten kosmopoliittisuuden heitä vastaan. Unkariin perustettiin 1880-luvulla myös antisemiittinen puolue ja maasta lähti siirtolaisiksi tuhansia juutalaisia, vaikka maan hallitus pyrkikin rajoittamaan juutalaisvastaista liikehdintää.

Juutalaisia oli saapunut Palestiinaan ja nykyisen Israelin alueelle jo 1800-luvun lopulta lähtien mm. Venäjältä ja Jemenistä. Ensimmäiset siirtolaiset perustivat kibbutseja, kasvattivat Israelin alueen maataloutta sekä herättivät eloon heprean kieltä. Jerusalemissa asui tuolloin yli tuhat Unkarin juutalaista. Samaan aikaan järjestettiin myös ensimmäinen Sveitsissä pidetty sionistinen konferenssi (1897) unkarilaisen Theodor Herzlin johdolla. Unkarissa Béla Kun syrjäytti maan lyhytikäisen kommunistisen hallinnon vuonna 1919, mistä oli seurauksena niin juutalaisia kuin vasemmistolaisia koskettaneet valkoinen terrori ja antisemitistiset toimenpiteet. Unkarin juutalaisten reaktio antisemitismiin näkyi 1920- ja 30-luvuilla juutalaisten arvojen, kirjallisuuden sekä uskonnollisen opetuksen korostamisena.

Samanaikaisesti ajatus sionismista voimistui ja muuttohalut Israelin alueelle lisääntyivät, kuten myös muiden Euroopan juutalaisten keskuudessa. Vuonna 1920 juutalaisten määrää korkeakouluissa rajoitettiin kuuteen prosenttiin, ja vuonna 1939 säädetty juutalaislaki rajoitti juutalaisten osuutta vapaiden elinkeinojen harjoittamisessa. Vuosina 1938­–39 juutalaisia pakkosiirrettiin Palestiinaan antisemitististen lakisäädösten myötä. Juutalaisten siirtolaisten ns. neljäs aalto (alija) 1924–1929 toikin mukanaan antisemitismiä pakenevia juutalaisia Puolasta, Neuvostoliitosta ja Unkarista. Siirtolaisista suurin osa oli keskiluokkaisia perheitä, jotka perustivat Israelin alueelle yrityksiä ja näin ollen myös muokkasivat maan taloudesta monimuotoisempaa.

Kohti Israelin valtiota

Rudolf Kastner

Vuosien 1941–1950 välisenä aikana noin miljoona unkarilaista pakeni sotaa, keskitysleirejä sekä uutta kommunistista hallintoa. Monien valtioiden rajoittaessa maahantulopolitiikkaansa ottivat Australia ja Israel vastaan suurimman osan toisen maailmansodan pakolaisista, joihin kuului Unkarin osalta paljon juutalaisia. Unkarista lähti Israeliin n. 40 000–50 000 juutalaista vuosina 1945–1949. Tämän jälkeen kommunistinen hallitus pyrki kuitenkin rajoittamaan juutalaisten siirtolaisuutta. Neuvostoliiton satelliittimaat aloittivat sionisminvastaisen kampanjan, eikä vuonna 1948 syntynyttä Israelin valtiota tunnustettu. Juutalaisten muutto Israeliin jatkui kuitenkin vahvana vielä 1949–51, jolloin n. 10 000 juutalaista lähti Unkarista peläten ”luokkavihollisen” leimaa.

Yksi tunnetuista Israeliin muuttaneista unkarinjuutalaisista oli Rudolf Kastner (Rezső Kasztner), joka oli yksi Va’adat Ezrah Vehatzalah -ryhmän johtajista. Ryhmä avusti juutalaisia ensin pakenemaan natsi-Saksan valloittamilta alueilta Unkariin, sitten vuoden 1944 jälkeen myös muualle Eurooppaan. Sodan jälkeen Israeliin muuttanutta ja kiisteltynä hahmona pidettyä Kastneria syytettiin myöhemmin yhteistyöstä natsien kanssa ja lopulta hänet salamurhattiin Tel Avivissa vuonna 1957. Tel Aviviin päätyi myös vuoden 1956 kansannousun myötä pakolaisiksi lähteneitä unkarilaisia. Rautaesiripun murtuessa Unkarin rooli oli merkittävä, kun Neuvostoliiton juutalaiset siirtolaisjoukot lähtivät Israeliin Budapestin kautta. Joulukuussa 1991 Budapestin kautta bussilla matkanneita juutalaisia vastaan kohdistui pommi-isku, jonka seurauksena seuraavana vuonna Unkarista lähti Israeliin vain noin 100 juutalaista.

Tänä päivänä kymmenillä tuhansilla israelilaisilla on unkarilaisia sukujuuria, mutta assimilaation myötä yhä harvempi heistä elää kosketuksissa unkarilaisen kulttuurin tai kielen kanssa. Järjestäytyneen kulttuuritoiminnan puuttuessa eivät unkarilaiset perinteet ole vaikkapa Yhdysvaltoihin verrattuna pysyneet kovinkaan vahvoina. Israelissa asuvilla unkarilaisilla on kuitenkin nettisivuja, joiden kautta maassa asuvat unkarilaiset pystyvät löytämään toisiaan yhteisen kulttuuri- ja kielitaustansa perusteella. Unkarilaisväestön huomioon ottaen israelilaiset mediat uutisoivat Unkarin tapahtumista.

Työtä ja politiikkaa sosialismin alaisuudessa

Mátyás Rákosi

Horthyn vuoden 1919 vastavallankumouksen myötä monet unkarilaiset vasemmistolaiset jättivät kotimaan taakseen. Ennen toista maailmansotaa Neuvostoliittoon siirtyikin Unkarista lähinnä kourallinen kommunistisen puolueen jäseniä, jotka saivat myöhemmin merkittäviä poliittisia rooleja sosialistisessa Unkarissa. Neuvosto-Venäjälle lähti muun muassa Mátyás Rákosi, joka pakeni Unkarista Béla Kunin hallinnon kaaduttua 1919. Rákosista tuli Kominternin johtaja ja hän palasi Unkariin toisen maailmansodan jälkeen Stalinin suojattina. Niin ikään Unkarin neuvostotasavallassa opetusasioiden komissaarina toiminut filosofi György Lukács pakeni Itävaltaan sekä edelleen Neuvostoliittoon, josta hän palasi Unkariin toisen maailmansodan jälkeen. Myös monet aikaisemmin Saksaan paenneista Unkarin juutalaisista lähtivät Hitlerin valtaannousun myötä Neuvostoliittoon.

Myöhemmin Baltian maihin päätyneet unkarilaiset siirtolaiset olivat usein eri alojen asiantuntijoita. He lähtivät pääsääntöisesti taloudellisista syistä ja olivat kotoisin Taka-Karpatian alueelta. Yliopistoista valmistuttuaan Baltian unkarilaiset saivat töitä, avioituivat ja asettuivat aloilleen uusiin kotikaupunkeihinsa. Myös Neuvosto-Viroon lähteneet unkarilaiset olivat pääosin kotoisin Taka-Karpatiasta Ukrainasta. Virossa iso osa unkarilaisista keskittyi maatalouden opintoihin Tarton yliopistolla. Vuonna 1988 maahan jääneet Ukrainan unkarilaiset perustivat Viron unkarilaisten Mihály Munkácsy -kulttuuriyhdistyksen. Latviassa puolestaan asuu nykyään noin 300 unkarilaisena itseään pitävää asukasta, ja Riiassa toimiva Latvian unkarilainen seura rekisteröitiin kesäkuussa 1997.

Myös muihin Neuvostoliiton satelliittimaihin lähdettiin työn perässä. Tšekkoslovakiaan saapuneet unkarilaiset saivat töitä teollistuneilta alueilta kuten Määristä, maan jakauduttua valtaosa heistä jäi Tšekin tasavallan puolelle. Unkarilaista aikakauslehteä, joka kantaa nimeä Prágai Tükör, julkaistaan Tšekeissä viidesti vuodessa. Myös Puola on vetänyt puoleensa monia siirtolaisia, ja maahan on asettunut satoja unkarilaisia viimeisen 60 vuoden aikana. Adorján Divékyn unkarilainen viikonloppukoulu on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Myös 1990-luvulla perustetulla Puolan unkarilaisten yhdistyksellä on noin 150 jäsentä. Se ei kuitenkaan saa rahallista tukea Puolan valtiolta, sillä unkarilaista siirtolaisyhteisöä ei ole virallisesti määritelty vähemmistöksi.

Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 2-2018.