Eräs yhteiskunnallisesti merkittävä instituutio on vakiinnuuttamassa uuden nimensä. Unkarilaisille lapsille on joulukuun 6:tta päivää edeltävänä yönä Ikkunalle asetettuihin saappaisiin lahjoja tuova Mikulás ollut tuttu jo yli vuosisadan. Mikulás-nimen takana on Szent Miklós, P. Nikolaus, lasten ja koululaisten suojeluspyhimys, ja hänen ihmetekonsa ovat tuttuja erityisesti katolisessa maailmassa.

Mikulás kuuluu erityisesti oman aikaimme kulutusjuhlaan, jossa kristillinen perinne on väistynyt taustalle. Nyt uutistenkin yhteydessä on useaan kertaan mainittu Mikulás, mutta samassa yhteydessä on mainittu myös ainakin kertaalleen Joulupukki eli tutuksi on tulossa sanapari Mikulás-Joulupukki, jossa suomenkielisen osan ääntäminen ei juuri anna toivomisen varaa. Sekin tiedetään, että Joulupukki asuu Lapissa, josta hän joka vuosi saapuu maraaskuun lopussa Liszt Ferenc-lentokentälle ja vierailee lastenkodeissa ja kouluissa ja tieytysti joulukuun 6:nnen päivän vastaisena yönä lapsiperheissä. Mikulás-Joulupukin pukeutuminen on ”mannermainen”, ei enää nurinkäännetty lammasnahalla vuorattu turkki, vaan trendikäs valkoisella päärmätty Coca-Colan-punainen asu, poikkeuksena ovat tosin jalkineet: suomalaiset parkkinahkaiset lapikkaat eli pieksut.

Mikulás-nimeen on liittynyt erityisesti lasten ”tenttaamiseen” ja vastaavasti päättyvän vuoden hyvien ja pahojen tekojen palkitsemiseen tai niistä rankaisemiseen ja eriasteiseen pelottelemiseen liittyviä kansantapoja jo 1700-luvun lopulta lähtien jopa siinä määrin, että 1785 moinen ”moppaus” haluttiin kieltää Länsi-Unkarin Csepregissä. Mikulás on siis itse asiassa P. Nikolausksen päivää edeltävän illan ja yön kansanomainen hahmo. Tällaiset pelottavia naamioita käyttävät ja tavanomaisesta poikkeaviin asuihin pukeutuneet hahmot olivat monille pikkulapsille varmaan kauhistus. Mikulás-termi sen sijaan vakiintui, joskin 1979 ilmestynyt  Balassa-Ortutayn kansatieteellinen teos ”Magyar néprajz” ei käytä sitä vaan puhuu Mikonpäivää, Szt. Miklós napja, edeltävän yön tavoista. Vasta 1800-luvun loppupuolella joulukuun 6:tta edeltävään yöhön alettiin liittää nimenomaan lahjojen nantaminen lapsille, lännestä Itävallasta Unkariin levinnyt tapa liittyi myös nousevaan elintasoon. – Mikulás joutui 2, maailmansodan jälkeen kisaamaan asemastaan myös Télapón, Pakkasherran kanssa, jota poliittisista syistä ryhdyttiin juurruttamaan Unkariin 1950-luvulla. Pakkasherra oli tosin esiintynyt jo János Aanyin (1850) ja Kálmán Mikszáthin (1893) sekä eräiden muidenkin kirjailijoiden töissä. Vuonna 1962 ilmestynyt unkarilainen tietosanakirja toteaa poliittisesti korrektilla tavalla, että viime aikoina perinteinen lahjojen antaminen tapahtuu Pakkasherran juhlimisen yhteydessä, a hagyományos ajandékozást újabban  a Télapó-ünnepségeken tartják.

Ehkä samalla voidaan palauttaa mieliin asia, joka kytkee yhteen Unkarin ja Ruotsin. Unkarin parlamentti sai uuden toimijan, kun vuonna 1993 säädettiin Laki LIX, jossa määriteltiin ombudsmanin eli oikeusasiamiehen tehtävät. Po. toimijalle on myös unkarinkielinen nimitys: országgyűlési biztos. – Mikulás-Joulupukki Suomen panoksena Unkain julkiselle elämälle ja ennen kaikkea lapsiperheille on myös merkittävä. Jos arviomme edellä olevien esimerkkien valossa pohjoismaiden vaikutusta Unkariin tässä suhteessa, voimme olla varmoja, että Suomen rooli on vahvempi kuin Ruotsin. Painoarvo selviää toki vain kysymällä asianosaisilta. Jos kysymme Unkarin lapsilta, kumpi instituutio on tärkeämpi unkarilaisille, ombudsman vai joulupukki, on vastaus epäilemättä; Joulupukki! – Tässä olemme siis vetämässä pidemmän korren.