Unkarissa vuosittain järjestettävä kirjan juhlaviikko, ünnepi könyvhét, tänä vuonna 2.–13. kesäkuuta, on järjestyksessä jo 84. Samanaikaisesti 6.–10. kesäkuuta vietetään 12. Lastenkirjapäiviä, Gyermekkönyvnapok. Viikon järjestäjänä toimii unkarilaisten kirjankustantajien ja kirjallisuuden välittäjien yhteiselin, Magyar Könyvkiadók és Könyvterjesztők Egyesülése MKKE, päätapahtumapaikka on Budaperstin Vörösmarty tér ja sinne johtavat kävelukadut. Tapahtumia on myös maaseudulla, mm. seuraavilla paikkakunnilla: Balatonfüred, Budapest, Debrecen, Dunaújváros, Eger, Győr, Gyula, Kaposvár, Kazincbarcika, Kecskemét, Szekszárd, Mosonmagyaróvár, Nagykőrös, Nyíregyháza, Pécs, Salgótarján, Szeged, Székesfehérvár, Szolnok, Szombathely, Veszprém. Tavoitteena on esitellä nimenomaan unkarilaista aikalaiskirjallisuutta, mutta viikon uutuuksiksi laskedtaan myös unkarilaisten klassikoiden uusintapainokset.

Poikkeuksellista julkisuutta Székesfehérvárissa – ja M1:n uutisissa 6.6. – sai kuitenkin puolalainen konservatiivinen sanomalehtimies Igor Janke, sillä hänen pääministeri Örbánista laatimansa elämäkertateos Hajrá, magyarok (Hurraa unkarilaisille) julkistettiin viikon aikana.

Uutisten mukaan Janken teos antaa pääministerin tähänastisesta urasta ja elämästä positiivisen kuvan ja kirjan unkarinkielistä laitosta oli myyty 5000 kappaletta jo ennen sen ilmestymistä. Kirja perustuu tekijän haastatteluihin ja keskusteluihin pääministerin, tämän tuttavien, ystävien ja puoluetoverien sekä myös poliittisten vastustajien kanssa. Kirja kertoo Viktor Orbánin poliittisen uran saavutuksista, mutta myös hänen virheistään ja tappioistaan ja niistä joskus poikkeuksellisistakin menetelmistä, szokatlan módszerek, joita hän haluamaansa päämäärään päästäkseen on käyttänyt.

Uutisissa haastateltu Janke kertoo pitävänsä Orbánia erinomaiserna poliitikkona, mutta hän korostaa, ettei hän kirjoittanut kirjaa toistaen kritiikittömästi sitä, mitä hän kuuli mikrofoni kädessään. Janken mukaan Orbán on tehnyt myös virheitä, mutta vain sellainen ei tee virheitä, joka ei tee mitään. ”En suhtaudu häneen kuin puolijumalaan, enkä myöskään kirjoittanut kirjaani niin (so. tällaisista lähtökohdista)”, totesi Janke.